Kiikun kaakun!

Ihminen on kävelevä manifestointi kone! En tarkoita nyt siinä mielessä että jee jee hypit vaan tuoleilla ja ilmoitat universumille haluavas rahhaa niin sittehä sitä tulloo meininikiä.

Mitä me tarvitaan edetäksemme, se kyllä tuodaan eteen. Halusi sitä huomata tai ei :)

Usein muistutamme koulutuksissa että aivot eivät tunnista negaatiiota. Jos siis koko ajan ajattelee vaikka että " ei saa ajatella donitisia ei saa ajatella donitsia", niin ei siellä päässä lohi pyöri. Aivot tarvitsevat suunnan, jotta tietävät mitä kohti suunnistaa. 

Suunnitelmassa tai tulevaisuudessa roikkuminen on asia erikseen. Sitten kun on enemmän aikaa, aitten kun on enempi rahaa ja sitten kun olen itsevarmempi ja niin edelleen. Tulevaisuus kuitenkin on nyt, ja luodaan nyt. Mitään muuta hetkeä meille ei ole luvattu kuin tämä kyseinen. Kuinka usein tulee ns. " pysähdyttyä" tähän hetkeen ja huomattua , tarkasteltua miten itsellä menee? Millaista tarinaa itsestään ja omasta elämästään tulee kerrottua? 

Sitä tehdäkseen ein suinkaan tarvitse mennä lootus asentoon istumaan, vaikka eipä sekään pahaa varmasti tee.

Kun sammutamme edes hetkeksi kaikki ympäriltä tulevat ärsykkeet ja ajatukset sekä ohjeilmointimme minkä mukaan menemme, pääsemme kosketuksiin sen kanssa mitä meissä on sisällä.

Kirjoitan tämän silläkin uhalla että egoni huutelee " sä kuulostat ihan joltain downshiftaaja pelleltä" :) Se mitä siellä sisällä on ,ei ole aina kivaa. Sen mitä siellä sisällä on KOKEMINEN on niin vapauttavaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Kokeminen ja analysointi, tulkitseminen ovat kuitenkin hyvin eri asioita.

Entä jos sisällä on surua, pelkoa, tai vihaa? Entä sitten? Ei siihen kuole :) Entä jos sen kokemista siirtää vieläkin? On kuitenkin tärkeämpää…öö, näyttää ainakin ulospäin hyvältä ja menestyneeltä?

Harva meistä edes tiedostaa millainen sisällissota sisällä saattaa olla. Ja kyllä koen nyt huonoa omaa tuntoa etten turhaan " anna negatiivisia suggestioita". Ongelmia löytää toki, jos niitä haluaa löytää. Kärpäsestä voi tehdä härkäsen.

Mieheni käytti kerran hyvää vertaus kuvaa kiikku tuolista, jossa vatkataan edes taas eikä edetä kuitenkaan mihinkään. Siihen kun lisätään vielä pimeä huone, melankolinen mieli ja vähän draaman aineksia niin oman elämänsä draamakirjoittaja pääsee varmasti vauhtiin.

Mark Twain sanoi sen jotenkin näin " Minun elämässäni on tapahtunut paljon kamalia asioita,ja jotkut niistä jopa oikeasti tapahtuivat". 

Niin. Kuinka paljon kuvittelemme shaibaa sen sijaan että eläisimme?

Jos joku ajatusmalli tai tunne kiekura on jäänyt luupilla pyörimään, on aika ottaa vastuu omasta elämästä ja kokemisesta, ja mennä eteenpäin, mutta se ei ole nyt tämän tekstin aiheena. 

Joskus varmasti taas on paikkansa nimenomaan kokea sisällä oleva ja sinne kätketty tunnekuona, jota alitajuntamme on mahdollisesti taitavasti kerännyt.

Lapsesta asti alamme tekemään tulkintoja maailmasta, itsestämme ja luomme uskomuksia, yms. 

Itse esim. joskus uskoin tiedostamattani että " kiltit tytöt eivät kiukuttele". Minun on ollut myös vaikea luottaa elämään kuin ihmisiinkin. Mielummin vedin itseni ylle kuplan jossa olin kuvitteellisesti ainakin turvassa. Kannattiko sitä jatkaa? Olenko mielummin kuvitellussa turvassa vai koenko aidosti? 

Tästä syystä kirjoitin ylös muutaman asian, joka ajatuksena tuntuisi pelottovalta ja epämukavalta.

Listalta  löytyi mm.

Liikkumattomuus, vähemmän tekeminen ja vain oleminen, kontrollin puute, se että kokisin että minua pidetään tyhmänä.

Nyt tarkoitukseni ei ole välttää noita asioita, vaan ennenkaikkea tiedostaa ja kumota mielen luomat uskomukset siitä että noiden välttäminen pitäisi minut jotenkin turvassa. nimeenomaan vapauttaa mieltäni noiden luomasta vankilasta, ja elämä hoitaa sen kyllä puolestani. Minä, joka en viimeisiin vuosiin ole itse pitänyt mm. treenin suhteen kevyttä tai treenitöntä viikkoa ( ellen ole ollut kipeä), päätinkin tehdä sen. Elämä on varmaan tässä puolellani, koska olen viimepäivät ollut niin väsynyt, että liikkuminen vaatisi itsensä puskemista, enkä sitä nyt aio tehdä, hähää ;) 

Elämään tuntuu myös pompsahtavan juuri ne ihmiset, keitä sinne on kaivannutkin, ja ilan pyytämättään :)

Rohkea minun silmissä se , joka myöntää " heikkoutensa". Menestynyt on minun silmissä se, joka kertoo kompastuneensa.

Iloinen on se, joka hyppelehtii yksinkin ollessaan eikä vain hymyile seurassa. Onnellinen on se, joka kokee tunteensa ( huom. ei reagoi niihin vaan kokee) ja on onnessa ( huom. ei odota sitä aina jostain). Ihminen on se joka on inhimillinen. Voi joko sulkea silmänsä tai katsoa silmiin. Voi jopa nähdä silmien taakse, ja läpi.

Katsoppas peiliin.

Katso peiliin, se olet sinä! Laulaa Don Huonojenkin solisti.
Maailma ja ihmiset, tapahtumat ihan kaikki ovat parhaita peilejä omasta itsestä ja sisäisestä maailmasta.
Me ihmiset mielellään tykätään tietää, mutta voi olla hyvä muistaa että se tietoinen mieli on vain se 5-10% todellisuudesta jos menemme ikään kuin perusohjelmointiemme mukaan.
" Kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse?" Minulta joskus kysyttiin. Nyt ymmärrän ettei minulla ollut hajuakaan itsestäni, vain kasa tarinoita ja uskomuksia itsestäni höystettynä ajatuksilla joita pidin omanani.
Kirjoitin aiemmin syyskuussa omista mielen turvajärjestelmistä ja silloin Socratesin " know thy self" kolahti(Täällä teksti.)
 Nyt ajattelen enemminkin että tunne se ketä et ole. Identiteetti , tietyt kaavat joita toistamme ovat vain tarina jota itsestämme kerromme.
Joskus ajattelin " olen tälläinen suorittaja". Mutta olenko? Olen ehkä joskus joitain asioita yli suorittanut, mutta on myös monia asioita joita en ole suorittanut. Vuorokaudessa on ollut myös ne 18 muuta tuntia, jolloin olen ollut suorittamatta. Myöskään se, jos joskus olen suorittanut jotain ei tarkoita että tekisin niin tulevassa, jos itse päätän olla niin tekemättä.
Leimaamalla itsensä " vain joksikin" ei varmaankaan koskaan kannata.
Olen leimannut itseni mm. suorittajaksi, masentuneeksi, stressaantuneeksi, epäonnistuneeksi ja niin edelleen.
Myöhemmin leimasin itseni mm. yrittäjäksi, onnistuneeksi, vahvaksi, urheilulliseksi, empaattiseksi ja energiseksi.
Toki jälkimmäiset kuulostavat kivemmilta, ja ne toimivatkin aikansa. Oli hienoa tiedostamattaan rakentaa identiteettiä joka on jotenkin " hyvä".
Aikeen puhtaus kiinnostaa nykyisin enemmän. Avaanko oven ihmiselle vaikuttaakseni kivalta vai avaanko vain oven?
Sanonko asioita "kuten hyvä ihminen" etten vaan loukkaisi ketään? Käynkö treenaamassa näyttääkseni hyvältä vai vaan koska oikeasti nautin siitä? Olenko toisen seurassa koska nautin hänen seurastaan vai välttääkseni jotain muuta?

Hulluksihan siinä itsensä saa, jos koko ajan kyseenalaistaa kaikkea, eikä se ole tarkoituskaan :)
Halusin kuitenkin tutustua siihen osaan minusta, jota päivä tietoisuuteni ei tunnista.
Alitajunta toimii " automaatiolla" sen mukaan mikä karttamme maailmasta on.
Jos jossain syövereissä esim. uskon että minun pitää toimia tavoilla x ollakseni vahva, käyttäytymiseni ohjautuu sen mukaan. Olen siis halunnut tietää sen, mitä en ole tiennyt ja huomannut ettei lopulta itsessä ole paljoakaan tiedettävää :) Kun vaan on, on jopa aika tylsä.
Näiden kysymysten kautta olen huomaanut ennen kaikkea mitä en ole. Tiedollisesti olen voinut ymmärtää etten ole ajatukseni, tunteeni enkä toimintani. Kokeminen on eri juttu. On kuulunut irtipäästää monesta turhasta ja tarpeettomasta uskomuksesta vaikka ne miten " hyviä" olisivat olleetkin :)
Hetkeksi jymähdin tiettyyn tarkoituksettomuuteen ja tyhjyyden tunteeseen. Kyseenalaistin mielessäni kaikkea ja mahdollista, se olikin pitkälle ollut hyvä työkalu. Mutta todellakin siitä tuli luopua ja mennä eteenpäin. Radiossa pärähti soimaan Nickelbackin " if to day was your last day". Silloin muistin, että elämä on tarkoitus kokea ja elää, nyt on taas sen aika!
Maailma on paras peili. Se näyttäytyy juuri sellaisena kuin sitä itse tarvitsee juuri nyt.

Katso peiliin = elä.
Vanhoja tekstejä aiheesta: tässä ja tässä.

Tottumuksen takaa

Niin helposti sitä vain tottuu asioihin, tapoihin ja tunteisiin. Joskus olin niin turtunut että mm. jatkuvat väsymykset ja mielialan vaihtelun tuntuivat täysin normaaleilta. Joskus olin tottunut tiettyyn tapaan syödä, tiettyyn tapaan treenata. Entäs ne omat tottumukset aamurutiineista, työssä , ihmissuhteissa?

Rutiinien ja rytmin sanotaan usein olevan erittäin tärkeitä hyvinvoinnissa, oli kyse sitten fyysisestä tai henkisestä hyvinvoinnista.
Viime aikoina olen halunnut tutkia kaikkea toimintamallejani ja karttaani elämästä, eli jotain mitä pidän totena, jonka kuitenkin voin ymmärtää olevan pelkkää "unta".
Kartta eli vähänkuin ihmisen sisäinen kompassi määrittyy mm. opituista asioista, kokemuksista, arvoista, uskomuksista ja niin edelleen. Omalla kartalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa, sen tietäminen ja ymmärtäminen onkin hyvä juttu jo alkuunsa.
Esimerkiksi tietyt rutiinit ja tavat tulevat monilta täysin automaatiolla, riippumatta siitä ovatko ne itselle hyviä taikka huonoja. Aivothan tätä rakastavat - ne saavat tietynlaisen illuusion turvasta.
Mitä muuta ihminen janoaa niin kovasti kuin kokemusta hyväksynnästä ja turvallisuudesta?

Hyväksyntä on melkoinen huume. Viimeiset kuukaudet olen päässäni leikkinyt leikkiä jossa kysyn itseltäni " mikä on motiivini?". Oli kyseessä sitten aamulenkki, työnteko, ystävännäkeminen tai kirjoittaminen, mikä tahansa. Egon motiivi on usein pelon välttäminen, tai kauniiseen asuun itsensä kietominen. Se on ihan ok, mutta se on harhaa :)
Ei sitä haastetta ratkaise se että sen pukee kauniiseen mekkoon.
On hauska huomata miten paljon moni meistä hakee elämänhallinnan tunnetta, mitä erikoisimmilla keinoilla. Ei elämää voi hallita :) Mutta silti yritän edelleen, usein tiedostamattanikin.
Voimme ottaa vastuun omasta itsestämme, mutta missä määrin meillä on vapaatahto ja valinta?
En tiedä. Paljon voimme vaikuttaa itseemme ja hyvinvointiimme omilla valinnoillamme, se on täysin selvää. Mutta elämä liikkuu silti.
Kontrollin ja elämän hallitsemisen tarve on minulle ainakin tuttu kumppani. Se on näyttäytynyt elämässäni eri muodoissa, takertuen milloin mihinkin. Motiivina tälle on ainoastaan kuvitteellinen kokemus siitä että olisin jotenkin turvassa. Mieli tykkää luoda järjestelmiä ja uskomuksia joihin voisi turvautua, ajatellen " tämä on totta" tai " tämä on oikein".
Entä jos kysyisikin itseltään välillä " Mistä tiedän sen?" Tai  mikä minua tässä oikeasti motivoi?

Oma egoni ainakin aiemmin ja varmaan edelleenkin nauttii ajatuksesta että tietäisin jotain, olisin " hyvä" jossain tai niin edelleen. Mutta eikö tuossa pohjimmiltaan ole motiivina välttää pelkoa siitä , etten olisikaan? Tutustu pelon luonteeseen , se on mielenkiintoinen asia.
Motivaatiolla ja inspiraatiolla on iso ero.
Minulla ei ole elämää, elämällä on minut. Mitä elämä haluaa minulla tehdä?
Tuon kirjoittaminen pelotti. Jokuhan voisi ajatella että olen vastuuton huithalpeli ja heittäydyn vain elämään. Vai onkohan se egoni joka pelkää hallinnan ja kontrollin puutetta? Just perse kuningas.

Kuinka ihmisen toimintaa ohjaakaan aina halu saada lisää jotain. Turvaa, rahaa, menestystä, rakkautta, onnea, statusta, NÄKYVYYTTÄ ja kokemusta siitä että on.
Olemme niin tottuneet tähän haluamiseen , että pidämme pelkoa täysin normaalina motivaattorina.
Mitä mieltä elämä itse on? Se on jo valmis, täydellinen sellaisenaan. Ei meidän tarvitse oppia rakastamaan itseämme, me olemme rakkaus.
Ei meidän tarvitse myöskään väkisin kontrolloida elämää, se kulkee kyllä eteenpäin.
Tietoinen mieli antaa suunnan ja alitajunta toimii.

Jos ajattelet että kaikki on ihmeellistä, kaikki on. Kokeileppa huviksesi. Pyydä saada nähdä elämän ihmeitä, niin huomaat kyllä. Hyvän muistutuksen sain tästä itse taas viime viikolla.Olen tutkinut itseäni melkoisen syvästi ja nähnyt monenlaisia puolia itsestäni. Se ei ollut aina kaunista katsottavaa :D Takerruin tuhoamaan itsessäni tiettyjä muka hyvyydeksi naamioituneita kuvioita, jotka olivat pohjimmiltaan vain pelosta käsin kumpuavia ajatuksia ja tunteita. Tämä vähän säikäytti. " En olekkaan sitä kitä kuvittelin olevani".  Pysähdyin hetkeksi tietynlaiseen pettymykseen itseäni kohtaan, kun tietyt " valheet itsessä" tulivat näkyviksi. Lopulta, egon sisältä löytyy vain tyhjää. Ei ole mitään.
Ihmisen sielu taas itsessään on valo ja rakkaus, joka pääsi unohtumaan. Kiitos muistutuksesta, elämä ja tietyt "sattumat". Juuri sillon kuin kai eniten tarvitsin muistutusta siitä että se elämä kyllä menee eteenpäin ja pitää huolta itsestään, bussissa istuessani katseeni kiinnittyi muutaman penkkirivin eteenpäin lattialle. Siellä oli joltain matkasta jäänyt heijastin. Suojelus enkeli.
Kaikki on ihmeellistä :D

Puhdasta haluamista

Sinä senkin! Luit kuitenkin kaksimielisesti? :)

Olen miettinyt haluamista viime aikoina ja tutkinut omia motiivejani ja haluamisiani. Pointtina on ollut oppia tuntemaan egon luonnetta, enkä automaattisesti tartu jokaiseen haluuni ja kuvittele sen olevan jotain mitä oikeasti TARVITSEN.
Oli meinaan aika jolloin en uskaltanut haluta. Tyydyin. Työhön, ihmissuhteisiin, arkeen, elämään.
Elämää ei voisi kutsua eletyksi tuolta ajalta, vaan enempikin läpikuljin elämää. Minulla oli tietty malli ja kartta päässä siitä " mikä on todellista", mihin pystyn, mihin en,mikä on mahdollista mikä ei.
En esimerkiksi olisi ikinä kuvitellut että minusta olisi ollut yrittäjäksi ( hate that word..), "koska en kuitenkaan osaisi sitä tätä ja tota".Tieskuinka paljon tietyt uskomukset rajasivat sitä mitä tein ja en tehnyt, enkä ollut siitä edes tietoinen. Kunhan elin ja kuvittelin että " tälläistä tää nyt on".
Myöhemmin kuitenkin tarpeeksi järisyttävän motivaation ja inspiraation avulla havahduin miten paljon sontaa ja valhetta pää oli täynnä. Uskomukset elämästä meni uusiksi, ravinnon, elämän itsensä , itseni ja oikeastaan kaiken mitä nyt pystyn tiedostamaan suhteen. Se on kuitenkin tarina erikseen. Minun kuitenkin tuli HALUTA kiivaasti, voimallisesti ja jopa pakottavasti muutosta , muuten en olisi uskaltanut koskaan tehdä tiettyjä isoja valintoja elämässä. Hassua on se , että loppupeleissä, kun lopulta tein valintani, en epäröinyt enää hetkeäkään. Ei enää ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa elämä omiin näppeihin ja oma onnellisuus omalle vastuulle. Ihmiset ympärillä ihmettelivät, osa oli vastaan, ja vain muutama tuki muutoksessa. Entäs sitten?  Mikään mahti maailmassa ei olisi voinut tuolloin minua enää estää.Muistan ajatelleeni " En tiedä miten onnistun, mutta otan selvää. PISTE".
Epäröinti, siihen kyllästyminen ja turhautuminen oli jo jäänyt taakse, mutta niiden kanssa pyöriskelinkin useamman vuoden.Mikään niistä tunteista ei ollut turha, vaan tavattoman tärkeä osa prosessia.
Vaikka osa meistä haluaa muutosta, toinen osa meistä luonnostaan vastustaa ja pelkää sitä. Uskon ja luotan siihen että kun aika on kypsä kaikki tarvittava loksahtaa siellä päässäkin kohdalleen, eikä lausetta " mitä jos" ei enää löydäkkään.

Vahva tahto ja periksi antamattomuus. Parhaimpia lahjoja kenen tahansa matkalla.
Joskus voi kuitenkin olla hyvä kysyä itseltään " haluanko voida paremmin vai haluanko olla totuudellinen?" Ne ovat meinaan kaksi eri asiaa. On myös täysin eri asia kasvaa ja kehittyä kuin olla totuudellinen. En kehtaa alkaa edes leikkimään ajatuksella että kykenisin jotenkin määrittelemään totuutta. Egon ja mielen luonne kun osaa olla melkoisen kiekurainen. Se oikeastaan haluaa kahta asiaa: Välttää kipua tai saada nautintoa. Egon luonteeseen kuuluu voimakkaasti pelko.
Kuinka moni haluaa olla ainutlaatuinen?Lähes kaikki.Mikä on motiivina ystävällisyydelle silloin vaikka oikeasti olisikin itse rätti väsynyt? Sekö että välttää sitä ettei kukaan vaan ajattelisi sinun olevan ihminen ? Haluamisen ihmisrotu osaa helvetin hyvin. Enemmän sitä, vähemmän tätä. Parempi ulkonäkö, enemmän statusta, enemmän onnellisuutta, vähemmän stressiä. Katso mitä tahansa mainosta ( kyllä, myös omiamme) ja huomaa tämä : Aina jotain pois tai lisää, vähempi tai enempi. Se ei tietenkään ole väärin, mutta se on vain eräänlainen unensa se.
Joskus esim. halusin olla valmentaja. Miksi? koska halusin auttaa muita ja jakaa hyvää? No sitäkin. Mutta lopulta, raadollisen rehellisenä itselleni jos olen niin halusin olla jotain. Ego ja mieli pelkää kuollakseen sitä , ettei olisi jotain. Että , olisikin vaan " ei - mitään". Toki olemme omanlaisiamme, ja meillä on ominaisuuksia luonnostaan, ja voimme vaikuttaa toimintaamme, ajatteluumme , tunteisiimme ja niin edelleen. Se on kasvamista ja kehittymistä.
Uskaltamalla todella olla ei-mitään meidän ei tarvitse lähteä "enemmän ja paremmin" meininkiin sekä illuusioon mukaan. Se ei todellakaan tarkoita pysähtymistä. Se tarkoittaa tekemistä tekemisen itsensä vuoksi - ei aina kuvitellun lopputuloksen. Se voi tarkoittaa myös olemista olemisen vuoksi - Ei kuvitellun lopputuloksen vuoksi.

Ei ole oikeaa tai väärää siinä mikä on kullekkin tarpeen, kuhunkin hetkeen. Voi olla hyvä haluta voida paremmin ja kasvaa. Totuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Mutta silti sana Eteenpäin.Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Hurjimpiinkin unelmiin tottuu, ja mitä sitten tulee? Lisää unelmia? Unelmat ovat ihania. Mutta nekin ovat tulevaisuudessa.
Tätä tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää, eikä tästä ole tarkoitus olla mitään mieltä.
Tunne itsesi , tunne halusi ja huomaa motiivisi niiden takaa.
Opi huomaamaan mikä ero on tavallisella mielen halulla, ja sillä mitä elämä haluaa tehdä kauttasi.
Ihmeellisiä asioita voi alkaa tapahtumaan.
Tätä tutkitaan täällä päässä :)

Kiukkelis koukkelis

Yleisesti ottaen maailmassa ihminen on alkanut "kammoksumaan" vihaa ja voimakkaita tunteita, jotka usein negatiiviseksi määritellään. Entä jos ei sittenkään?
Entä jos viha, turhautuminen ja kiukku voisikin olla täysin hyväksyttävä tunne? Moni luova ja taiteellinen henkilö mm. kuvailee taiteen syntyvän vihan seurauksena. Viha jo sanana meille monelle värähtelee ikävästi. Liekö ihme,luultavasti kaikkia meitä on käsketty vihaisena rauhoittumaan, ja sanottu " Rauhoitu NYT", ja niin edelleen. Helposti tästä seuraa kuvitelmat, että vihaa ei ensinnäkkään saisi kokea tai että se olisi jotenkin paha tunne. Siinä missä onnellisuutta ja autuutta tänä päivänä ihannoidaan, viestitään helposti samalla piilossa että muut tunteet vaikkapa onnellisena katoaisivat kokonaan, tai että viha olisi jotain josta pitäisi pyrkiä pois ja niin edelleen.
Mikään tunne ei oikeuta reagointiin, väkivaltaisuuteen tai mihinkään muuhun. " Koska olin vihainen" on aina paska tekosyy. Mutta viha itsessään ei ole huono tai paha juttu. Se vaan on.

Onnellisuus ei tule siitä että pyrkisi välttelemään sitä mitä ei halua, tai vaikeikisi koettujen asioiden kieltämistä. Onnellisuus ei ole mikään ainaisen autas, energinen ja positiivisen värinän tila. Ehkä se on myös sitä, mutta ei missään tapauksessa pelkästään. Kiukku, vitutus, viha kuuluu kokea, ei kieltää!
Oli kyse sitten mistä tahansa tunteesta, sen tukahduttaminen vasta energiaa viekin. Tähän ansaan olen itse mennyt, ties ja kuinka monta kertaa. Uskomuksissani minun tuli olla " hallittu" eikä ainakaan aiheuttaa vaivaa kenellekkään.Enhän myöskään halunnut että kukaan pitäisi minua vaikeana ihmisenä.
Jos elämässä tuli pettymyksiä, menin niitten kanssa piiloon, ehkä myöhemmin vasta puhuin kavereilleni, siltikin pitäen " hei Eevi leikkii vahvaa" roolia yllä. Kunhan kaikki näyttää ulospäin hyvältä niin olen turvassa. Kenenkään ei tarvitse tietää mikä sota sisällä on? Aloin mennä itsekkin tähän harhaan mukaan, ja viha oli jotain jota en vuosiin kokenut. Aloin automaatiolla blokkaamaan pettymystä ja vihaa. Arvaappas mikä oli kaverina tuolloin? Masennus. apaattista , vihassa on kuitenkin potkua ja jytyä, jos sen kohdistaa oikein.
Yksi iso sysäys minulle itselle siihen että otin oman elämän vastuulleni syntyi vihasta.
Vihastuin viimein lääkärille jonka mielestä olisin joutunut syömään masennuslääkkeitä lopun elämääni. Siiten riitti. Kiukkuni käytin siihen, että päätin selvittää mistä ihmeessä tästä elämässä on oikeasti kysymys?  Etsin, tutkin ja kokeilin. Luonnollista ravintoa, ayurvedaa, ties mitä hulabaloo itsensä kehittämistä, ja niin edelleen. Onneksi tein sen! Myöhemmin minun piti vihastua ja kiukustua joidenkin uusien " ajatusmallien" itselleni luomiin vankiloihin, jotta tajusin ravistella itseni niiden väärinkäytöstä irti. Minun maailmani oli ennen vain mustaa tai valkoista, ääripäitä. Tästä ehkä joskus lisää.

Nyt haluan antaa tunteiden virrata minussa vapaasti! Haluan kuulla tunteiden viestit, haluan kokea ne!
Haluan kokea nekin tunnemyttyset jotka olen joskus sisälleni tiukasti säilönyt, ja kasvattanut samalla itseni ympärille kerrosta ja kuorta suojaksi. Se kerros jaksoi näyttää ulospäin aina iloiselta, se kerros jaksoi aina viimeiseen asti suojella sitä, ettei vaan sattuisi! Sattuminen on tervettä, sehän kertoo siitä että on elossa. Viimeisen vuoden aikana olen ollut enemmän vihainen kuin edellisten 10 vuoden aikana yhteensä. Se on mahtavaa :) Lapsena vihaisena ollessani näytin pippurisen puoleni todenteolla, kirkuen, heittäytyen lattialle ja repien vaatteet alas vaatekaapista. Tänä päivänä koen vihan salaman nopeana tuntemuksena, joka on hedelmällinen. Saatan jopa huutaa ääneen. Korostan sitä, että en ole vihainen KENELLEKKÄÄN, enkä kohdista vihaani mihinkään tai kehenkään. Olen vain  sen kanssa.
Alkuun ajatus tälläisestä pelotti. Millaisena muutkin minua pitävät? Mitä mieheni ajattelee?
Olenko paha ihminen? Miten kehtaan edes tutnea noin? Kunnes tajusin lopettaa jeesustelmasta ja olla totuudellinen mielummin. Itsellenikin.

Kokemus tämän jälkeen on höyhentäkin kevyempi, ihankuin 10 kiloa olisi yhtäkkiä kadonnut harteilta, jossa ei edes tiennyt olevansa painoa. Viha siis minulla on pelkoa ja pettymystä jonka puran vain kokemalla sen, uskoakseni keveyden tunne tulee siitä kun se kuori jonka joskus ylleen loi suojeliaksi muuttuukin tarpeettomaksi- se katoaa. Jos tuot varjot valoon, nekin muuttuvat valoksi :) Täällä lisää sipulielämästä ,elämäni sipulina teksti.
Ei tarvitse taistella vastaan vaan kokea- antaa mennä ja päästää irti. Sen jälkeen usein naurattaa, ja mojovasti. Ihana kiukku!

Aiemmin oli kiva pitää itsestään mielikuvaa " hyvänä ihmisenä" jota eivät moiset mölinät koskettaneet. Elämä on köyhää, jollemme oikeasti koe sitä kaikissa väreissään ja vivahteissaan. Minulle on ollut suurena tabuna vastaanottaminen, tai hyvänen aika vielä hurjempaa...lohdutettavana olo. Olen halunnut aina selvitä ja pärjätä itse. Hieman venähti se uhmaikä vissiin.Tässä tekstissä lisää Tarpeesta olla rehellinen.
Hiljattain koulutuksessa eräs asiakas totesi haluavansa sellaiseen tunnetilaan jossa olisi aina tasapainoinen olo ja hallitsisi täysin oman mielensä. Kysyin häneltä " mitä sä tekisit sen jälkeen?" .  Ei hän tiennyt. Entä jos hallitsemisen ja kontrolloimisen sijaan unohtaisi sen hetkeksi? Entä jos kokisi ja tosissaan eläisi elämän mukana, joka virtaa parhaiten itsestään. Emme me voi merenkäyntiin vaikuttaa, mutta aalloilla todellakin voimme ratsastaa.

sRess( T) ?

Tämä kirjoitus on melkoisen vanha mutta julkaisen sen silti. Kyseessä on muutamia  ajatuksista stressistä ja sen hallinnasta. Teksti sisältää raakaa yleistystä ja poisjättämistä.
Usein asiakkaat toivovat lisäkeinoja siihen kuinka voivat mm. vaikuttaa omiin tunnetiloihinsa. Joissain tapauksissa tämä on enemmänkuin suositeltavaa. Stressi voi olla täysin turhaa ja sitä koetaan lähes vain tottumuksesta. Aivot osaavat sen toimintamallin hyvin. Toisaalta stressillä voi olla tärkeä viesti kerrottavana, muuta jotain hyvä ihminen :) !
Joskus taas itse tunteen kokeminen ja tarkkailu sekä hyväksyminen on huomattavasti parempi ratkaisu.

 Yksinkertaisimmat asiat usein kuitenkin toimivat parhaiten. 90% ongelmista johtuu jostain joka puuttuu omasta toiminta/ ajattelumallista. Selkeä esimerkki tästä voisi olla että stressaantuneelta voi puuttua vaikkapa  taito niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin syvään hengittämiseen. Mieli ja ego rakastaa tehdä asiat vaikeaksi. Meillä oli viime tiistaina stressinhallinta koulutus, jossa usean kerran naurettiin ääneen " Voiko tämä tosiaan olla näin helppoa!" . Kun tietyt asiat oivaltaa , se on yhtä helppoa kuin vesilasin juominen.

On hienoa että pystymme mm. laimentamaan tai jopa poistamaan kokonaan " ikäviä" tunteita, jos ne ovat vain oman ajattelumme ja toimintamme tuotosta. Hyvästä tunnetilasta käsin teemme helpommin fiksumpia ratkaisuja ja valintoja. On kuitenkin harha kuvitella, että " huonoja" fiiliksiä ei saisi kokea. Jaksan jauhaa tästä varmaan loputtomiin mutta : Tunteet eivät ole hyviä tai huonoja. Ne vain ovat. Antamalla tunteelle määritteen, siitä tekee todellisen. Jos keho osaisi puhua, se puhuisi. Sillä ei välttämättä ole muuta keinoa viestiä, kuin tunteet.

Jokusia vuosia sitten olin itse hyvin stressaantunut ja levoton, tämä ajanjakso kesti arviolta viitisen vuotta. Stressi ei ollut ainoastaan mielessä, vaan kehokin oireili mm. uniongelmilla, mielialojen vaihteluilla, vatsa-vaivoilla, yms. Aloin tottua näihin oireisiin ja aloin kuvittelemaan että ehkä elämä nyt vain on tälläistä. Silloin tällöin jaksoin hetken ponnistella ja ajattelin että muutan jotakin, mutta en oikein tiennyt että mitä olisin muuttanut. Niimpä muutin lähes aina joko työpaikkaa tai poikaystävää.Ei takuulla tullut mieleenkään, että olisin itse voinut omalla ajattelullani vaikuttaa tuntemuksiini. Siihen aikaan kaikki meditointi taikka henkinen oli mielestäni naurettavaa. Vaikka uskon nykyään että kaikkeen on tarkoituksensa, Nlp oli minulle aikanaan sopivan rationaalinen ja moderni keino ymmärtää ajatuksien ja tunteiden yhteyttä. Minua ei olisi mihinkään energiahoitoihin saanut, ja jooga tunneista ajatus lähinnä nauratti.Tänä päivänä olen kiitollinen siitä että sain kaikki opit, jotka mitä ilmeisimmin tarvitsin, en muuten olisi tässä ja nyt. Minulle se tarkoitti entisen työelämän jättämistä, aidon intohimon opiskelua ja työskentelyä sen parissa. Sen ei tietenkään tarvitse mennä niin, että “ elämä menee uusiksi” , mutta minulla se meni..Siltikään en ole missään perillä. Elämä ei pysähdy, vaikka sitä "optimoisikin" nautinnollisemmaksi! Myös moni ihmissuhde, joka oli lähinnä tottumus ja velvollisuus jäi taakse

Vaikka ympäristö, tekemäsi työ , ympärilläsi olevat ihmiset ja monet muutkin asiat vaikuttavat rentouteesi ja onnellisuuteesi, sen miten koet olosi ja itsesi, teet jollain tavalla päässäsi, käyttäen 5 aistiasi. Millä sinä muuten ymmärtäisit ja hahmottaisit ympäristöä, ellet näkisi, haistaisi, maistaisi, kuulisi ja tuntisi?

Homma on oikeastaan paperilla simppeli. Jos stressaat liikaa, ja olet jatkuvasti joko yli- tai alikierroksilla, jonkun asian on muututtava. 
Yksinkertaisinta on tarkistaa vaikkapa alla olevien tämänhetkistä tilannetta omassa elämässä:

1. Elämäntavat ( Ruokavalio, stimulantit, liikunta)

-Maalaisjärki on takuulla hyvä ystävä tässä asiassa. On selvää että syömällä säännöllisesti laadukasta ravintoa, panostamalla kunnon yöuniin ja palautumiseen, liikkumalla ja pitämällä kehostasi huolta edesautat sitä miten päivittäin voit. Voin lämmöllä suositella tutustumaan aiheeseen tarkemmin Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Keho on se temppeli jossa mieli asuu.
Tällä hetkellä omassa elämässä rokkaa " ruokavaliottomuus" , mutta säännöllinen , puhdas ja monipuolinen syöminen.
Joskus pääkoppa kiukuttelee " miten paljon tulee syötyä" ( 6 kertaa päivässä eikä mitään linnun annoksia) mutta keho tykkää ja virtaa riittää! Naistenlehti dieetit ja ravintoympyrä my as!

2. Ympäristö ja ihmiset

Sanotaan että olet viiden lähimmän ihmisesi summa. Ovatko ihmiset lähelläsi sellaisia, joilta saat energiaa ja hyvää oloa, vai päin vastoin?Tässä tekstissä aiheesta enemmän.

Millaisen vaikutuksen alaisena olet päivittäin? . Tosin joskus voi tietysti olla fiksuinta tehdä helpoin, vaihtaa ympäristöä, eikä käyttää aikaa päivittelyyn siitä millaisia muut ovat. Läheisiä voi toki myös ohjata positiivisempaan suuntaan, mutta he eivät aina ole halukkaita. Hyvän olon on lähdettävä itsestä, sen olet takuulla kuullut aiemminkin.

Helppo harjoitus vaikkapa stressinhallintaan löytyy Täältä.

Muistutan vielä: Aivot eivät ymmärrä kuvitteleeko, vai tapahtuvatko asiat oikeasti.
Tästä syystä jos omassa päässäni olen kuvitellut kiirettä tai jopa luonut sitä itse, palautan mieleeni kesäisen muiston Roomasta, ihanuuksien Italiasta , fiilisten sitä mielikuvaa, tuntemuksia ja tuoksuja. On huomattavasti kivempaa maksaa vaikka laskuja " Ciao Bella fiiliksellä" ja tummapaahtoisen italiaisen kahvin maku suussa ;) 
Nämä voivat olla hyviä keinoja muuttaa omaa tunnetilaa.

3. Se mitä teet mitä teet päässäsi ja mielessäsi

Kaikkeen mitä teemme tai emme tee, on olemassa oma strategiansa, josta harvemmin olemme tietoisia. Aivot on päällä kokoajan, Se mitä tietoinen mieli kerkeää huomaamaan on n. 5 % kaikesta informaatiosta. Kokemus ei ole todellisuus :) Joka kerta jos kokee turhaa stressiä tai murhetta joko muistelee mennyttä ja samaistuu siihen, tai katsoo kauhuelokuvia tulevaisuudesta. 
Joka kerta jos huomaan itse stressaavani lisään todellisuuteen jotain. Joko ajattelua jota uskon, mielikuvia tai sisäistä keskustelua. Ne ovat vain aistimuksia , ei sen kummempaa.

Kun hahmotamme miten teemme negatiiviset tunteet tai stressin, ne on helppo muuttaa. JOS se on tarkoituksenmukaista.

Seuraava resepti toimii minulla ainakin takuuvarmasti stressiin ( lue pilkettä silmäkulmassa ;) )

-Hengitä pinnalliseti

- Pyöritä mielessäsi mielikuvia siitä, mitä kaikkea sinun pitää tehdä, mitä et ole tehnyt ja missä kaikessa olet joskus epäonnistunut

- Moiti itseäsi ja ajattele kiivaseen tahtiin ja ajattele että asiat muuttuvat vain pahemmaksi ja pahemmaksi

- ja niin edelleen..

Paremmin voisi toimia ihan se että kysyy vaikka itseltään mitä se stressi voisi kertoa?
Onko joitan järjesteltävä uudelleen? Omaa suhtautumista, jotain tapaa tai toimintaa, ympäristöä?
Vai onko stressi vain luupilla pyörimään jäänyt tunne jolle voisi oppia joskus vaikkapa nauramaan? 
Kuunteleppa oikeen tarkasti ajatteluasi tuolloin! Itselläni ajattelun taso on aivan säälittävän alkeellista ja lapsellista " takakireänä". Paras mantra voikin ehkä silloin olla " shut the fuck up" ;) 
Läsnäolo ja sen hyväksyminen mikä on totta vapauttaa ja keventää. 

Stressi tai kiukku on parhaimillaan viesti, että nyt on aika päivittää jotain elämässä!
Joskus se tapahtuu itsestään, sillä elämä liikkuu kyllä itsestäänkin vaikka miten sitä koittaisimme kontrolloida. Eteenpäin sanan voisi vaikkapa tatuoida otsaan? 

Nöyrää sankaruutta?

Sanotaan, että olet Viiden läheisemmän ihmisesi summa. Millaisia ihmiset ovat ympärilläsi, saatko heistä energiaa vai vähentävätkö ihmiset ympärilläsi energiaasi? Toisaalta, voiko kukaan muu viedä sinulta omaa energiaasi?
Entä jos kyse onkin vain siitä millaisen painoarvon kenenkin henkilön sanomisille tai mielipiteille annamme?

Helposti kuitenkin samaistumme ympäristöömme ja sen tapoihin. Huomasin  joskus menneisyydessäni miten moni ihminen ympärillä ihmetteli, kun minä aloin toimimaan ja kokemaan uusilla tavoilla. He olivat tottuneet minuun toisenlaisena. Nyt kun mietin aiemmat monet ihmissuhteet elivät draamasta.
Ego rakastaa kärsimystä. 
Kuitenkin, voimme loppupeleissä elää vain omaa elämäämme. 

”Mitä sä oikeen teet ?”
Ympäristö, perheenjäsenet ja työkaverit huomaavat varmasti muutoksen ja onkin hyvä, jos voi saada heiltä tukea ja kannustusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole ja siihenkin on hyvä varautua, että saa kuulla muutakin kuin kannustusta. Kommenttien ja kysymysten ei tule antaa lannistaa ja silloin on hyvä muistaa taas ketä varten täällä oikein elää.
 Sinun hyvinvointisi ei ole ainakaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin .
Omia valintojani on joskus kyseenalaistettu rankastikkin, mutta olen mailman onnellisin että uskalsin tietyt päätökset ja valinnat tehdä kaikesta huolimatta. 

Voi myös olla hyvä varautua ”Ei niin kannustaviin kommentteihin”, miettimällä jo vähän etukäteen miten itse reagoit. Puhu ystävällisesti, vaikka kommentit saattavatkin sinusta tuntua ikäviltä. Muista, että ihmiset sanovat helposti ikäviä juttuja, jos he eivät itse voi hyvin. Hyvinvoivalla ihmisellä ei ole mitään syytä arvostella toisen tekemisiä.
Itse huomasin "ankeuttajien"komentteihin parhaimmaksi vastaukseksi vain 
"Sinulla on kaikki oikeus mielipiteeseesi" . Piste.

On eri asia keskustella avoimesti ja ystävyydellä. Toisten ihmisten kokemukset ja mielipiteet voivat opettaa ja paljon, varsinkin jos tarkkailemme ennenkaikkea OMAA reaktiotamme toisen sanomiin. 
Maailma on paras peili.

Uskon että oikeat ystävät ovat niitä keitä kiinnostaa sinun hyvinvointisi, eikä silloin ole tilaa katkeruudelle taikka kateudelle.
On selvää että ihmiset ympärillä saattavat ihmetellä muutosta, joten siihen voi olla hyvä varautua etukäteen vaikkapa rohkeasti kertomalla muutoksesta muille ja pyytämällä heidän tukea sekä ymmärrystä. Jos läheiset eivät halua tukea, tee itsellesi hyvä muutos silti ja siitäkin huolimatta!

Onnistuminen elämässä millä tahansa osa-alueella kysyy tietynlaista sankaruutta sekä rohkeutta! Se vaatii sitä että uskaltaa todella toimia uusilla ja vieraillakin tavoilla. Tälläinen sankaruus sisältää usein tietyn pelon ajatuksesta että ” entä jos epäonnistunkin? ” Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää varmaa ja turvallista tapaa onnistua. Tästä syystä vanhoille malleilleen vaarallisesti eläminen on keino löytää paremmin toimivia malleja!
Niin kauan kuin on sankaruutta ja ihmisiä jotka uskaltavat toimia , löytyy niitäkin henkilöitä jotka arvostelevat ja kritisoivat

Jotkut ihmiset uskaltautuvat elämän virran vietäväksi, vaikkeivat tarkkaan tietäisikään minne ja miten virta lopulta vie, ja mitä matka tulee pitämään sisällään. Jotkut ihmiset jäävät rannalle katsomaan virran kulkua, ja huutelevat sieltä ohjeita, mutteivat ainakaan itse elä tai koe. Nämä ihmiset jotka uskaltavat mennä virran mukana välillä ryvettyvät,kärsivät ja oppivat. He todella elävät, eivätkä pyri välttämään kärsimystä viimeiseen asti sillä lopputuloksella että kärsivät.Elääksesi täyttä elämää on uskallettava myös rypeä ja kolhiintua, oppia ja mennä eteenpäin. Tasapaino tulee sen hyväksymisestä mikä on totta ja tiedosta että mikään täällä ei ole pysyvää! Elämän luonne on muutos ja eteenpäin meneminen.
Anna rannalla huutelijoiden ja neuvojien huudella. Joku heistä ehkä myöhemmin uskaltautuu virran mukaan, toivota hänet silloin tervetulleeksi!
On helpompaa ja kuvitteellisesti turvallisempaa huudella rannalta ja kuvitella tietävänsä. On ehkä pelottavaa mutta todellista uskaltaa olla tietämättä ja kokeilla.

Olen ollut kahdenlainen rannalta huutelija. Sekä negatiivinen että positiivinen. Luulin tietäväni. Nyt mielummin olen itse virran mukana ja annan muidenkin kulkea oman virtansa mukana. Ehkä välillä vieläkin erehdyn rantautumaan ja luulemaan tietäväni jotain. Äkkiä elämä kuitenkin järjestää maadoituksen ja jalkautumisen ;)

Siinä että on joskus luullut tietävänsä tai ollut itse aiemmin rannalta huutelija ei ole mitään pahaa. Yksi vaikeimpia asioita on ihmiselle myöntää ” Olen väärässä”. Todellinen tieto on sitä että ymmärtää miten vähän tietää.
Virrassa olo ei tarkoita tyhmyyttä tai päämäärätöntä ajelehtimista, kuten usein pelätään. Se tarkoittaa sitä että sydän sekä mieli pelaavat yhteistyössä. Elämän virta ei pois sulje järkeä taikka ajattelua, vaan niille on oma paikkansa!
Käy mielessäsi läpi omaa lähipiiriäsi sekä ystäviäsi, voitko saada heiltä tukea muutoksessa? Millaisia ominaisuuksia sinä ihmisissä arvostat ja kaipaat lähellesi? 

Unelmasta tavoite: osa 1

Aloitan pienen blogisarjan siitä kuinka unelmasta tehdään tavoite. Lähdetään liikkeelle!

osa 1: Tavoitteen määrittely

Meillä on monenlaisia unelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät suuren osan päivästään vain haaveillen. Haaveillen kenties työpaikasta, autosta, paremmasta kunnosta tai vaikka kielitaidosta. Haaveilu kieltämättä tuo mukavan breikin arkeen, hetken voit jo kuvitella miltä se tuntuu ikäänkuin olisit saavuttanut nuo asiat. Hetkinen, jos voit kuvitella miltä se tuntuu kun olisit jo saavuttanut nuo asiat, voisitko myös kuvitella MITEN saavuttaisit nuo asiat? Itse määrittelen unelman siten, että se on tavoite ilman suunnitelmaa. Sillä hetkellä kun kirjoitat haluamasi asian ylös, teet suunnitelman ja suoritat ensimmäisen aktiviteetin asian saavuttamisen eteen, unelma muuttuu tavoitteeksi.

Ei ole aivan yhdentekevää, miten määrittelet tavoitteen. Heikosti muotoillut tavoitteet saattavat olla enemmän rajoitteita kun eteenpäin vieviä voimavaroja. Sinun tulee tietää tarkasti mitä haluat saavuttaa ja muotoilla se positiivisesti, mitä asiaa kohti haluat mennä. Esimerkki: "En halua olla huonokuntoinen." Kuullostaa hyvältä tavoitteelta ajatuksena, mutta tavoite kannattaa kenties muotoilla toisin. Usein tahdomme muotoilla tavoitteet siten, että haluamme pois nykytilasta. Tavoitteen määrittelyn kannalta pois asioista -mentaliteetti ei ole kovin tehokasta. Aivot eivät osaa käsitellä negaatioita. "En halua olla huonokuntoinen" tulkitaan aivoissa siten, että teet mielikuvan, kenties tunnet ja kuulet millaista on olla huonokuntoinen. Sen jälkeen vedät mielessäsi rastin mielikuvan päälle ja ajattelet että niin, tuota en halua. Eli käytännössä, ainut asiantila mitä vahvistat on se mitä et halua.  Voisi rinnastaa tilanteeseen, että astut taksiin ja sanot kuskille "en tahdo rautatieasemalle, en tahdo Linnanmäelle, en tahdo satamaan..." Sen lisäksi, mistä tiedät että milloin et olisi enää huonokuntoinen? Mitä tarkoittaa huonokuntoinen? Aivot tarvitsevat toiminnalle suunnan. Hyvin muotoiltu tavoite saattaisi kuulua seuraavasti: "Haluan juosta 10 kilometriä 45 minuutissa." Näin muotoiltu tavoite antaa jo viitteen mitattavasta aktiviteetistä ja se on muotoiltu kohti tavoitetta, ei poispäin nykytilasta.

Toinen esimerkki: "Haluan tulla rikkaaksi." Muotoiltu jo kohti positiivisuutta, mutta mitä rikkaus tarkoittaa? Onko rikkaus aineellista omaisuutta vai jotain muuta? Jos rikkaudella tarkoitat rahaa, paljonko rahaa määrittelet rikkauteen vaadittavan?

Tuli mieleen tapahtuma tässä taannoin. Odottelin junaa saapuvan laiturille ja nuorehko päihtynyt herrasmies tuli pyytämään minulta euroa.
- Euroa?
- Joo, heitä yks euro
- Siis yhden euron? Oletko varma että kaikki mitä tarvitset on yksi euro?
- Joo!
- Odotas mä katson..(avasin lompakon ja pläräsin seteleitä)...joo, sori, ei minulla ole tässä kuin vitosia ja kaksikymppisiä.
- (katsoo minua hölmistyneenä) Nii siis..
- Elämä antaa sinulle juuri sen, mitä siltä pyydät.
- (vielä enemmän suu auki)
- (minä katson häntä)
- (kääntyy ympäri ja kävelee pois)

=)

Määrittele tarkasti mitä haluat, älä enempää tai vähempää, ja muotoile se positiivisesti.

Spinning feelings

Kaikillahan meillä on tunteita, mutta tiesitkö, että jokainen tunne itseasiassa jollain tavalla sijaitsee kehossasi?
Tiedostamme kyllä kaikki, että meillä on tunteita, mutta ohjailevatko tunteet sinua, vai sinä tunteitasi?
Itse koin joskus olevani ns. reagoija. yhtäkkiä tuli joku tunne, se vaikutti minuun jotenkin ja jonkun ajan kuluttua tilalla saattoi olla toinen tunne. En siis itse kyennyt kuin kirjaimellisesti olemaan ”tunteideni vietävissä”.


Tunteistakaan ei ole mitään oikeaa tai väärää, ne ovat usein opittuja ja ns. ”laukeavat” usein tietyistä ärsykkeistä. Oli kyseessä sitten ”huonommat tai paremmat fiilikset”, niille on olemassa kehossasi oma paikkansa, liikeratansa. jos tunne ei sijaitsisi missään, emme myöskään tuntisi sitä!


Tärkeä seikka: Mikään tunne itsessään ei ole HYVÄ taikka HUONO. Jokaisella tunteella on tehtävänsä, ja meidän tehtävämme on kuulla tunteen kertoma viesti ja toimia sen mukaan!
Tunteen nimeäminen hyväksi tai huonoksi on opittu tapa.
Vaatii jo melkoista läsnäolon taitoa olla nimeämättä tunteita, olemme niin tottuneita siihen. Kyse ei ole siitä etteikö enään kokisi tunteita, vaan ettei tekisi niistä mielessään niin isoa numeroa.
Eniten energiaa vie kokemus siitä että jotain tunnetta ei saisi tuntea.
” En halua tätä stressiä” ” En jaksa tätä väsymystä” ” En saisi olla ahdistunut” , ja niin edelleen. Totuuden vastaan taistelu kuluttaa energiaa, ja paljon.
Tiedollisesti tämä voi olla helppo ymmärtää, mutta voi pojat sen kokeminen todella vasta antoisaa onkin!

Muistan kerran, kun jostain syystä huomasin mieleni olevan kireä ja ärtynytkin. Mielessä pyöri turhat huolet ja hahmotin kyllä millaisina mielikuvina ja pelkoina ne saivat muotonsa. En ollut läsnä, vaan mieli juurikin ajalehti luomaan kauhuelokuvia ja kireyttä.
Koitin vimmatusti miettiä mistä ihmeestä tuo olo tuli, olenhan normaalisti valtaosan ajasta onnellinen ja läsnä, enkä lähde samaistumaan enään ajatuksiini. Tuolloin kuitenkin koin stressin ja ahdistukset totena ja kiivaasti halusin tietää että miksi?

Kunnes ymmärsin muistaa omiakin oppejani. Oma energiani kului vastaantaisteluun, siihen mitä ei saisi kokea. Myös sillä että että etsin syytä tunteelle, tein siitä todellisen ja merkittävän. Pidin itse tunnetta elossa. Tässä hetkessä kun ei ole haasteita, ellei juuri ole palavassa talossa. Mieli samaistui edelleen johonkin jota oli kokenut aiemmin samana päivänä, joka ei enää edes ollut totta.
Muistutan jälleen, joka kerta kun kokee turhaa kärsimystä on mieli lisännyt todellisuuteen jotain. Joko se on mielikuva tai ajatus,epämukava tuntemus johon samaistuu.
Tälläisessa tilanteessa on tärkeä voida palata tähän hetkeen, siihen hetkeen jossa oikeasti olet.
Mielikuvien ja oman sisäisenkeskustelun tiedostaminen voi riittää, ja päästää niistä irti sen jälkeen.

Mitä luulet, kehittyisimmekö koskaan jos aina tuntuisi kivalta ja olisi tasapainoista?
Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Ihmisaivot taas vastustavat luontaisesti muutosta. Ärsytys, kiukku, pettymys tai joku negatiiviseksi määritelty tunne ( jota se ei suinkaan todellisuudessa ole) on meille parhaimmillaan merkki siitä että on aika tehdä jotain toisin! On aika joko irtipäästää jostain vanhasta uskomuksesta tai ajatusmallista, on aika oppia uusia ja paremmin toimivia keinoja!

Joskus on tietysti käynyt niin että tunteen jatkuessa pidempään ( viikkoja, kuukausia, jopa vuosia) siihen on vain jääty jumiin. Aivot toistavat samaa kaavaa, koska osaavat sen erityisen hyvin.
Esimerkiksi itse olin joskus masentunut myös tottumuksesta. Osasin masentuneen tehtävät oikein hyvin. Aivot tekevät asiat mielellään tutuilla tavoilla, eivät ne ymmärrä ovatko nämä tavat ” hyviä tai huonoja”.
Toki masennukselleni oli myös tarkoitus. Oli viesti minulle että en elänyt täyttä elämää. Jos olisin paremmin vuosia sitten tiennyt, minulta ei ehkä olisi mennyt useaa vuotta sen kourissa, vaan olisin heti ymmärtänyt että nyt on aika tehdä jotain elämässä ja omassa ajattelussa toisin. Siltikään en vaihtaisi päivääkään pois, ja vaikka kaikki se mitä tuolloin koki tuntuu nyt lähinnä huvittavalta oli tuolloin täysin totta.



Jos koet säännöllisesti vaikkapa turhautumista ja ärsytystä tai jotain muuta tunnetta, ennen kuin luet eteenpäin tee seuraava:
Sulje silmäsi ja voit kuvitella itsesi tuon tunteen pauloissa eteesi.
Kysy nyt mielessäsi tuolta tunteelta : Mitä sinä haluat kertoa minulle?
Tunteen viestin voit vastaanottaa tietysti vain sinä!
Ole ennenkaikkea rehellinen itsellesi. Sinun ei tarvitse heti tehdä mitään toimenpiteitä asian suhteen, vaan alkuun vain tiedostaa.

Perjaatteessa siis, tunteille ei tarvitse tehdä mitään! Miten helppoa.
Ainoa asia joka sinun on tehtävä, on vastaanottaa tunne ja lakata taistelemasta sitä vastaan. On fiksumpaa osata ratsastaa aalloilla, kuin koittaa vaikuttaa merenkäyntiin.
Jos ihan oikeasti vaan koet vaikkapa kiukun tai pettymyksen, voit huomata miten nopeasti se menee ohi. Mielessään voi sanoa tunteelle ” Huomasin sinut ja otan sinut vastaan”. Joskus tässä vaiheessa rupeaa jopa naurattamaan ääneen. Koe vaan tunne ja mene eteenpäin.
Tietenkään mikään tunne ei anna lupaa reagointiin tai väärinkohteluun ja niin edelleen. On eriasia kokea tunne kuin reagoida tunteeseen!
Kokemalla tunteet puhdistat olemustasi, kevennät oloasi etkä kätke sisällesi turhaa kuonaa.


Suomessa olemme usein vain tottuneet sullomaan tunteet sisällemme, ja näyttämään ulospäin viilipytyltä. Mistä olemme ensinnäkin keksineet sellaisen vallitsevan uskomuksen että elämän tulisi aina olla kivaa ja helppoa? Monet ovat oppineet mallin jossa karataan voimakkaita tunteita viimeiseen asti. Elämä elää liikkeessä ja tunteet kuuluvat asiaan. Luultavasti kaikkia meistä on hyssytelty kun lapsena olemme itkeneet. Luultavasti kaikkia meistä on kommennettu rauhoittumaan jos olemme suuttuneet. Me tarvitsemme lapsena rajoja, mutta ymmärrä miten helposti mieli yhdistää näistä kokemuksista oletuksen että tietyt tunteen eivät olisi sallittuja. Anna siis lupa tunteiden tulla ja mennä, koe ne , mutta älä tartu niihin sen kummemmin.


Jos haluat voit myös kokeilla harjoitusta, jolla pystyy vaikuttamaan oloonsa nopeasti. Toisinaan voi olla tarpeen, että osaat laimentaa tai ottaa pois esim. stressin, jännityksen tai jonkun muun ikävän fiiliksen voidaksesi toimia sinulle pitkässä juoksussa parhaalla tavalla.Mielikuvat ovat tietysti tähän myös hyvä työkalu, mutta  toinen todella yksinkertainen ja tehokas tapa helpottaa vaikka stressiä tai jännitystä on spinning feelings. Varoituksen sanana, tämä on erittäin helppo tekniikka. Jopa niin helppo että mieli saattaa ihmetellä voiko se todella olla näin yksinkertaista :)


Jokainen tunne siis sijaitsee jossain kehossasi. Jollemme ole näistä tietoisia tunteet vaihtelevat meissä kuin itsessään. Tähän prosessiin voimme kuitenkin vaikuttaa. Erityisen hyvä taito esimerkiski jännityksen, stressin tai vaikka jopa kipujen suhteen.
Lukuisien asiakkaiden kanssa olen huomannut, että ikävältä tunteet sijaitsevat usein kurkun, rintakehän, vatsan tai pään seudulla ja ne tuntuvat usein liikkuvan aluksi niin, että tuntuu kuin tunne tulisi itseä kohti. Mutta kuten missään muussakaan, oikeaa taikka väärää ei ole. Tunteet voivat siis liikkua mihin suntaan hyvänsä – tärkeintä on, että opit kuinka löydät suunnan, johon pyörittämällä olosi helpottuu.

Usein ihmiset tiedostamattaan itseasiassa näyttävät käsillään, missä heidän tunteensa liikkuvat. joku sanoessaan ”Musta tuntuu, että asiat vaan pyörii mun päässä” liikuttaa kättään päänsä kohdalla ja joku toinen taas voi sanoa: ”En pysty rauhoittumaan” ja pyörittää samalla kättään vatsansa kohdalla. Harva näitä huomaa, mutta nämä ihmisten eleet on juurikin todellisuudessa niin kirjaimellisesti otettavia kuin he asiat itse kertovatkin. Asiakaalla, jolla ”Asiat pyörivät päässä”, tuo tunne laitettiin pyörimään toiseen suuntaan – jolloin kokemus helpotti!
Toisille on helpompaa kuin toisille löytää missä tunne sijaistee, mutta tässäkin kehittyy vain harjoittelemalla! voi olla, ettei ole heti helpointa löytää missä tunne sijaitsee. Emmehän me jatkuvasti tiedosta, että “Ahaa, ilo liikkui minussa nyt vasemman korvan kautta oikeaan varpaaseen”, emme tietenkään.

Tunteita voi siis :
Paikantaa, laimentaa ja poistaa sekä vahvistaa ja voimistaa.

Kartoita missä joku " ikävä" tunne sinulla sijaitsee, mihin suuntaan se liikkuu. Kokeile sen jälkeen vain liikuttaa sitä mielessäsi toiseen suuntaan ja anna olosi keventyä jokaisella kierroksella. Niin hihhulilta kuin tämä itsessään jo kuulostaa, tämän " tieteellinen" puoli löytyy aivokemian muuttamisessa ja siinä että vanhoja kärsimykselle alttiita neuronien välisiä yhteyksiä ikäänkuin kumotaan. 
Toinen hyvä koe voi olla että huomaat " ikävän" fiiliksen, katsot ylös kattoon ja hypit samalla kuin ajattelet sitä. Muutat varsin äkkiä tunnetilasi, ja voit keskittyä olennaiseen- tähän hetkeen.

Todellinen vahvuus alkaa heikkouden tuntemisesta. UGh ;)

Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitos. Käyhän ihmeessä hakemassa ilmainen rentoutus äänite kotisivuiltamme.

Mihin energiasi käytät?

Miten oma energia tulee käytettyä?
Vastuuta omasta elämästä ja tunteista on tietysti aina ihmisellä itsellään.Voi kumpa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei. Vastuunpakoilu omasta elämästä ja hyvinvoinnista on helvetin yleistä, ja helppoa. Nimimerkillä been there ja done that.

Kuvittele että sinulla on energiaa 100 yksikköä. Jos käytät sitä 30 eri asiaan, on tuloksetkin sen mukaisia. Entä jos käyttäisi kaiken 100 yksikköä siihen hetkeen ja tilanteeseen missä kulloinkin on? 
Ei golf kentällä kannata töistä murehtia, eikä töissä miettiä seksiä. Seksiä harrastaessa ( voiko sitä harrastaa :) ?) ei ainakaan kannata töitä miettiä, eikö? 
Ole siellä missä kulloinkin olet. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielen luonne on joko muistella mennyttä, tai suunnitella tulevaa. Se että on läsnä ei tarkoita etteikö tulevaisuutta suunnittelisi. Enemmänkin se tila josta tulevaisuutta suunnittelee ratkaisee. Onko motiivina pelko, vai rakkaus?
Itse olen useat kerrat mennyt liian suunnittelun ansaan. Vähemmän on usein enemmän. Enemmän OIKEITA asioita, kuin paljon puuhailua vaan puuhailun takia. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat? 
On aika karsia turhaa, ja keskittyä asioihin jotka tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään, menevät vaivatta ja flowlla. Kyse ei ole siitä etteikö niiden eteen tekisi töitä, vaan enempikin siitä että ne eivät tunnu työltä, edes " tylsemmät" osat. Ei puukaan valita siitä että sen on syksyllä irroitettava lehdistään, se vain tekee sen. Samalla tavalla oikeiden asioiden tekeminen tuntuu juuri siltä, sen vain tekee mitä kuuluu tehdä.

Olen itse ollut voimavarojeni "väärinkäyttäjä". Halunnut miellyttää muita ennen itseäni, etsinyt hyväksyntää ja kiitosta teoillani, valittanut,epäillyt itseäni, uupunut ja ollut jatkuvasti tyytymätön elämääni. Etsinyt vastausta itseni ulkopuolelta, suhteista, työpaikoilta, ulkomaanmatkoilta. Masennuin säännöllisin väliajoin, elin puuduksissa. Kiersin samaa kehää. Kun olin liekö monennen kerran taas uupunut silloiseen työhöni ja elämääni, päätinkin masennuslääkkeiden sijasta alkaa vaikuttamaan itse itseeni.Se kannatti :)

Seuraavaksi oireita voimiensa väärinkäytöstä :

Valittaminen!
Valittaminen on sitä ettet hyväksy nyt-hetkeä.
Mitä enemmän valitat , sitä enemmän vedät negatiivisia asioita puoleesi. Löydät aina uutta valitettavaa, ja ehkä löydät vielä seuraakin jossa voitte yhdessä valittaa? En tarkoita ettei ikävistä asioista voisi puhua,mutta valittaminen on niin eri juttu. Valittaminen on sitä kun kerrasta toiseen henkilö jauhaa samoista ongelmistaan, muuttamatta omaa käytöstään tai toimintaansa lainkaan. Valittaminen on sitä jos valitetaan jatkuvasti asioista joihin ei voida yhtään vaikuttaa. Mietin mielummin mitä voit asialle tehdä? Ja kyllä todellakin voit vaikuttaa jopa mailman rauhaan ja kestävään kehitykseen aloittamalla itsestäsi.

 Valittaminen on nykyään jo niin yleistä, että se on lähes hallitsee valtaosan keskusteluja. Oletko koskaan tavannut henkilöä joka olisi vain yhtäkkiä lakannut valittamasta? Valittaminen on kehä, se kiertää ympyrää. Onneksi siitä kehästä voi astua pois. Valittamisen sijaan teen päinvastoin! Puhu siitä mikä on hyvin :) 
Toimikoon motiivina vaikka se, että aivot eivät tunnista negaatiota. Mitä enemmän keskittyy kaikkeen mikä on huonosti, aivosi oikein poimivat ja vetävät puoleensa sitä lisää. Anna suunta pääkopallesi, mitä haluat sen sijaan? Miksei voisi olla hyvin jo nyt?
Puhu edes positiivisista vaihtoehdoista.Siitä mitä haluat. Turha tuhlata ajatuksiaan siihen mitä ei halua. Keskity siihen mitä haluat :) Sääliminen vain antaa valittajalle syytä jatkaa taas huomenna,sillä valittajan kuva siitä että on vain tilanteen uhri vahvistuu. Ajatuksesi ohjaavat tulevaisuuttasi. Ehkä siis haluat ajatella hieman positiivisemmin? Kokeileppa vaihtaa PITÄÄ sanan tilalle SAAN tai HALUAN.
Jos kuulen täysin turhaa valitusta, en enää yleensä reagoi siihen mitenkään.

Tutki itseäsi, valitatko ajatuksissasi tai puheessasi esim. olosuhteistasi, ympäristöäsi, muitten ihmisten tekoja tai sanoja,tai vaikka säätä. Valittaminen tuo väistämättämästi kielteistä energiaa, teit sen sitten ääneen tai et.
Voit joko hyväksyä tilanteen, toimia tai antaa asian mennä. Nauti kaikesta mitä teet.
Itse opettelin tätä alkuun huumoriin takertuen,esim. " ompa aivan mahtavaa maksaa laskuja, ihanaa maksaa siitä että saan asua juuri täällä ja saan käyttää internettiä ILMAN RAJOITUKSIA. Wow!" Kunnes tajusin että totta, näinhän se juuri onkin.

l

Epävarmuus

Toinen tapa käyttää omia voimiaan energiaa väärin on epävarmuus! Me olemme luonnostamme luovia, mutta ei ole järkeä käyttää luovuuttaan epävarmuuteen taikka itsensä epäilyyn. Sinussa on voima olla varma ja toimia, miksi hukkaat sitä epävarmuuteen? Olen kuullut usein sanottavan " Toiset ihmiset ovat vain itsevarmempia", muttan mielestäni meillä jokaisella on oikeus ja kyky valita mitä haluamme olla jatkossa. Kukaan muu ei voi ottaa sinulta epävarmuuttasi pois, kuin sinä itse.Sinussa on jo olemassa kaikki se varmuus, anna sille tilaa astua esiin. Epävarmuus ei ole realismia, se on hölmöä! Jos olet epävarma, et vain ole vielä löytänyt varmuuttasi.Varmuus ei tule analysoimalla. Sitä paitsi, itsensä epävarmaksi väittäminen on yleistämistä. Tuskin kukaan on aina epävarma. Vessassakin? 

Jos haluat varmuutta, luo varmuutta!Et löydä varmuutta muualta kuin itsestäsi. Aivot eivät tunnista mitä eroa on kuvittelulla tai sillä että asiat tapahtuvat oikeasti. Voit ihan hyvin leikkiä viikon ajan, että olet sopivan itsevarma ja oma itsesi samalla.Maailma odottaa sinua. Jos käytät energiasi epävarmuuden ja pelon luomiseen, menet vain enemmän hämillesi.

Olin ennen hyvin epävarma itsestäni ja siitä mihin pystyn tai en pysty.  Nyt jos kohtaan epävarmuutta kysyn mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ai, ei sen pahempaa, annetaan mennä vaan :) Se on vain tunne, ei sen vakavampaa. Antamalla epävarmuutta luoville ajatuksille painoarvoa, niistä tulee tosia.
Miksei siis vain toteasi noita ajatuksia humpuukiksi? 
Kokeile joskus ajatella epävarmoja ajatuksia seksikkäällä äänellä tai mikki hiiren äänellä.
" En pysty siiheen, aaah, ooh" . ja " Olen niin surkea tässähhhh". Kokeile oikeasti. Kokemus muuttuu täysin, jos ajattelet ajatukset toisella äänellä.
Kysymys kuuluu: Jos ajatuksen kuuleminen toisella äänellä tekee  siitä epäuskottavan, miksi sitä pitäisi alun perinkään uskoa ?

Rohkeus, pelko ja muuta märinää

Joskus valon soturi astuu tahtomattaan harhaan- ja syöksyy kuiluun. Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa. Hän etsii hyvää taistelua eikä voinut kuvitella että hänelle kävisi niin. Niin kuitenkin kävi.Pimeyden keskellä hän puhuu opettajalleen: "opettaja, syöksyin kuiluun", häm sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa". "Myista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen että sukeltaaveteen, vaan siihen että jää veden alle". Ja soturi ponnistaa ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.

Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa, hänen päätöksiään sanelevat rohkeys, riippumattomuus ja - ajoittain- jonkin asteinen hulluus.

Paul Coelho

Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan että tekee/toimii peloista huolimatta. Ei askelta tuntemattomaan voi ottaa askel kerrallaan. Mielemme on luonut pelkoja ja uskomuksia aikamoisen määrän, omasta selviytymisestämme, omista kyvyistämme ja siitä mitä kuvittelemme esim muiden meistä ajattelevan.

Syntyessään ihmisellä on vain 2 pelkoa. Korkeat paikat ja putoaminen. Kaikki muu opitaan jälkeenpäin. Yhtälailla , näistä voi poisoppia nopeammin kuin uskoisikaan.

Työkseni olen kerennyt ohjaamaan ihmisiä eroon mm. neulapeloista, lääkäripeloista, koirapeloista, lentopeloista, ahtaanpaikan kammoista ja niin edelleen. Itse olen viime aikoina huomannut pelkääväni paljonkin, vaikken tosin enää mitään "objektia" tai kohdetta. Sekin on kokeiltu.

Miksi joku ei pidä puoliaan? Pelkää jäävänsä yksin.Tarkkaile ihmisten ja heidän toimintansa motiiveja. Ei siksi, että olisit kyylä, vaan siksi että oppisit tuntemaan pelon.Siksi että opisit huomaamaan mitä itse pelkäät. Siksi että ymmärrät miten turhaa se on. Pelko on yksi yleisimpiä motiiveja. Haluan korostaa , ettei se ole mitenkään paha asia. 

Miksi joku käy töissä? Pelkää köyhtyvänsä, ellei käy.

Miksi joku on suhteessa joka ei toimi? Pelkää tuntematonta.

Miksi joku miellyttää muita väkisin? Pelko.

Itse pakenin muutamaa pelkoa tiedostamattani vuosia toistamalla samaa ja samankaltaista käytös systeemiä."Elämä toisti itseään" oli hyvin tutun kuuloista. Minkä vuoksi? Pelko perseessä, mikäs muukaan.
 En muuten kovin hyvin kantanu vastuuta itestäni tuolloin, vaikka ulkoisesti se siltä ehkä näyttikin.
Oli niin helppo hyppelehtiä paikasta, ihmisestä, työpaikasta ja tilanteesta toiseen ja naamioida se " sydämmeni kuunteluksi".
En vaan uskaltanut katsoa silmiin sitä tosi asiaa, että pelkäsin yksin oloa ja sitä etten selviäsi enemmän kuin mitään.

Yksi pahimmista peloistani liittyi pitkään rahaan, ja siihen että olisin köyhä spurgu, jonka päälle variksetkin kusisi. Pelko toimi yhtenä hyvänä motivaattorina siis mm. työlle ja kaikenlaiselle toiminnalle, jolla välttelin tuota omituista kuvitelmaani. 

 Luopuminen ja sen tuoma tyhjyys varmaan on pelottanut niin paljon.

Irti päästäminen siitä vanhasta, oli vaikeaa kun ei voinut tietää mitä tulee tilalle.

Ihan kuin elämästä voisi muutoinkaan olla koskaan täysin varma. 

Mietin tänään aamulla ulkona ollessani , että mikä saa minut luulemaan että päädyn kotiin asti? Ihan yhtä hyvin tsunami voi iskeä ja pyyhkiä minut mennessään.
Moni ihminen kertoo tavoitteekseen taloudellisen turvallisuuden. Kerro minulle, milloin sen voi lopulta saavuttaa? Kuolin vuoteella.
Olen nähnyt vierestä muutamalta henkilöltä joitten todella suuret rahamäärät ovat kuin sormia näpsäyttämällä huvenneet, heistä riippumattomista syistä. Life happens. Elämää ei kannata elää peläten pahinta, ja tottakai turvallisen ympäristön järjestäminen on ihmiselle tärkeää. 

Monet toistamani käytösmallit  on olleet ihan tiedostamattomia , ja pikkuhiljaa niitä on vuosien varrella päässy päivänvaloon. Ja motiivina jokaisessa on ollut se pelko. Päivääkään en vaihtaisi, ja ajattelen että minun on ollut hyvä kokea kaikki mitä olenkaan kokenut. Itessään on kohdannut paljon häpeää, velvollisuuden tunnetta, uhmaa. Tiedätkö mitä? Ne ei tapa! Niistä voi hyväksymällä ne kuoriutua ulos, luoda kärsimyksen nahkansa ja jättää rantakalliolle hapertumaan, juuri kuten käärme tekee.
On turha kantaa mukaan kuorta ja kerrosta , uskomuksia ja identiteettiä joka on vanhentunut aikapäiviä sitten.

Minulla kyse on ollut siis turvallisuudenmenettämisen pelosta.Oma pää oli luonu erilaisia mielikuvia ja maalaillut niitä pelottavilla väreillä ja lisänny joukkoon vielä muutaman huikean latistavan kuvitelman itsestä. Sitten ku niitä omia ajatuksia oppi tarkkailemaan tajus mitä bullshittiä oma pää oli täynnä :)

Jokaisen todellisuus on erilainen, samassa tilanteessa olevat ihmiset näkee sen tilanteen ihan täysin eritavalla, omien aistiensa ja kokemustensa ja uskomustensa kautta. Kumpi on totta? Kokemus on oman mielikuvituksen tuotetta, koska blokataan niin paljon sitä ympärillä tapahtuu ja lisätään todellisuuten ajatuksia ja mielikuvia. Kartta ei ole maasto.
Tästä hyvä käytännön esimerkki on vaikka se miks niin monet laihduttajat epäonnistuu ja jojoilee. Oma pää on luonut mielikuvan siitä että se on kärsimystä, pahaa ruokaa ja kieltäytymistä. Uskaltaako noilla odotuksilla elämäntapa muutosta kohdata? Todellisuudessa muutos olisi helppo, jollei oma ajattelu sabotoisi sitä!

Kun hyväksyy ittensä, ei sitä tarvitse odottaa muilta. 
Kukaan muu tai mikään muu ei voi sitä sinulle tuoda( kuin ehkä hetkellisesti ja kuvitteellisesti). Kun olet omillasi, kaikki ovet yhtäkkiä aukeaa, pystyt ja haluat antaa ja vastaanottaa aidosti.

Mielikuvitukseton esiintyminen

Esiintymisjännitys on maailmanlaajuisesti suurimpia pelkoja/ jännityksiä.

Syntyessämme meillä on kuitenkin vain se 2 pelkoa, kovat äänet ja putoaminen. Kaikki muut pelot on opittu sen jälkeen. Yhtä nopeasti kuin pelon voi oppia, siitä voi oppia poiskin! Aivomme eivät harrasta hidasta oppimista.

Usein esiintymisjännitys tuntuu ihan fyysisesti, itse ainakin muistan vatsassa polttelleen ja sormien kihelmöineen. Pelko on esiintymisestä on kuitenkin vain mielessä, mutta se vaikuttaa kehoon.

Juttelin ystäväni kanssa jota esiintyminen jännittää pelkästään ajatuksena ja lamaammuttaa tilanteena, ääni vapisee, posket punottaa ja yö unet menee helposti useampaa yötä ennen esitystä.

Varmaan 99% esiintymisjännityksistä johtuu lopulta yksinjäämisen ja erillisyyden pelosta.

Ystäväni kertoi että häntä jännittää se ”tyypillisin”, eli se että mokaa ja epäonnistuu.

Aiemmin olisin ehkä sanonut ” Hienoa! Mitä sun päässä tapahtuu- jotta pystyt jännittämään?”

Olisin ehkä alkanut kartoittamaan kaverini tuntemuksia, kehossa, ajatuksia sekä sisäistä keskustelua, muuttanut mielikuvia ja niin edelleen. NLPn työkalut ovat tehokkaita kyllä helpottamaan mitä tahansa jännitystä,mutta tällä kertaa tein jotain toisin.

Kysyin sen sijaan ” Mikä siinä olisi pahinta jos epäonnistut?”

Pienen mietinnän ja häkellyksen jälkeen hän vastasi ”Häpeä”. Päätin jatkaa vielä kaivinkoneen vakaasti alkanutta toimintaani niinmpä jatkoin kaivelua ja kysyin ”Entä häpeässä pahinta?”

Hetken kiemurtelun jälkeen hän vastasi ” Se että häpäisen lähimpänikin ja perheeni” .

Sen jälkeen pahinta olisi se, että jäisi totaalisen yksin ja tuntisi ettei kuuluisi mihinkään.

Mieti miten huikea mielemme on! Se alkaa yhdistämään erillisyyden pelkoa vaikkapa esiintymiseen , kaupassa käyntiin tai suojatien ylittämiseen :)

Kun ns. päästiin ydin uskomukseen jännityksen takana, se tuntui alkavan haihtua kuin itsestään. Sen jälkeen oli mielenkiintoista lähteä tutkimaan esiintymisjännityksen aiempaa ” reseptiä”, sitä mitä henkilön päässä tapahtui silloin kun hän jännitti – ja mm. häneltä kumottiin ankkurien avulla vanhoja mielleyhtymiä ja muistoja esiintymisestä.

Tämäkin henkilö oli jo tiedostamattaan visualisoinut epäonnistumisen satoja kertoja päässään, ja koitti lukea yleisön ajatuksia jo etukäteen. Se ei kannata, eihän kukaan meistä osaa ajatuksia lukea ;) Mutta Entä sitten jos joku ei pidä siitä mitä kerrot? Ei siihen kuole. Hyvä opettaja/ kouluttaja ei mieti miten pönkittää omaa itsetuntoaan ja miten paljon hänestä pidetään – vaan sitä että itse asia menee perille ja tarkoituksen mukaisesti.

Minulla oli pitkään pieni jännitys ennen jokaista esiintymistä, tosin määrittelin sen mielessäni positiivisesti ” Jes, tämä kertoo vaan siitä että tämä on mulle tärkeetä saada tehdä tätä!”

Myöhemmin tajusin, että jännitin hieman myös samaa ” Entä jos joku ei pidä minusta tai valmennuksesta?”

Tosi asia on , että Miksi kenenkään pitäisi pitää minusta? Jos haluaisin miellyttää kaikkia, voisin tehdä pitkän ja kivisen uran kynnysmattona ja miettiä sitten kuolin vuoteella että ”olipa ainakin hieno miellyttää kaikkia muita!” ;) Ei suinkaan.

Tottakai minussakin on hyväksynnän kaipuuni ja tarpeeni kokea olevani tärkeä, mutta en enää pelaa ne motiivina.

Tiedän että minulla on kouluttajana paljon kehityttävää ja opittavaa, kenelläpä ei. Aiemmin mietin paljonkin miten voin kehittyä, olla parempi saada ihmiset samalla viihtymään ja oppimaan.

Nyt mietin enemmänkin ” Parempi verrattuna mihin?” Omaan mielikuvaani siitä, millaista esiintymisen pitäisi olla? Vertasin itseäni aiemmin paljon mieheeni ja muihin esiintyjiin. Irroittelen mielikuviani siitä millainen minun ” muka tulisi olla”, se blokkaa sitä mitä on, enkä myöskään lähde enää luomaan identiteettiä siitä millainen minun mielestäni pitäisi olla kouluttajana.

Tottakai toivon, että koulutukset menevät hyvin mutta uskon oppivani parhaiten vertaamatta yhtään mihinkään, edes mielikuviini.

Egon mielestä asiat voivat olla aina joko paremmin tai huonommin, enemmän jotain tai vähemmän jotain. Asiat kun on lopulta niin kuin ne on.

Kuinka joku niin yksinkertainen asia, voikaan joskus olla blondillekkin hankala kokea ja ymmärtää :)

Amsterdam hiljenee hetkeksi. Ollaan itse koulutus reissulla NLPn kehittäjien parissa. Mielenkiinnolla odotan.