Vastuuta omasta elämästä ja tunteista on tietysti aina ihmisellä itsellään.Voi kumpa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei. Vastuunpakoilu omasta elämästä ja hyvinvoinnista on helvetin yleistä, ja helppoa. Nimimerkillä been there ja done that.
Kuvittele että sinulla on energiaa 100 yksikköä. Jos käytät sitä 30 eri asiaan, on tuloksetkin sen mukaisia. Entä jos käyttäisi kaiken 100 yksikköä siihen hetkeen ja tilanteeseen missä kulloinkin on?
Ei golf kentällä kannata töistä murehtia, eikä töissä miettiä seksiä. Seksiä harrastaessa ( voiko sitä harrastaa :) ?) ei ainakaan kannata töitä miettiä, eikö?
Ole siellä missä kulloinkin olet. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielen luonne on joko muistella mennyttä, tai suunnitella tulevaa. Se että on läsnä ei tarkoita etteikö tulevaisuutta suunnittelisi. Enemmänkin se tila josta tulevaisuutta suunnittelee ratkaisee. Onko motiivina pelko, vai rakkaus?
Itse olen useat kerrat mennyt liian suunnittelun ansaan. Vähemmän on usein enemmän. Enemmän OIKEITA asioita, kuin paljon puuhailua vaan puuhailun takia. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat?
On aika karsia turhaa, ja keskittyä asioihin jotka tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään, menevät vaivatta ja flowlla. Kyse ei ole siitä etteikö niiden eteen tekisi töitä, vaan enempikin siitä että ne eivät tunnu työltä, edes " tylsemmät" osat. Ei puukaan valita siitä että sen on syksyllä irroitettava lehdistään, se vain tekee sen. Samalla tavalla oikeiden asioiden tekeminen tuntuu juuri siltä, sen vain tekee mitä kuuluu tehdä.
Olen itse ollut voimavarojeni "väärinkäyttäjä". Halunnut miellyttää muita ennen itseäni, etsinyt hyväksyntää ja kiitosta teoillani, valittanut,epäillyt itseäni, uupunut ja ollut jatkuvasti tyytymätön elämääni. Etsinyt vastausta itseni ulkopuolelta, suhteista, työpaikoilta, ulkomaanmatkoilta. Masennuin säännöllisin väliajoin, elin puuduksissa. Kiersin samaa kehää. Kun olin liekö monennen kerran taas uupunut silloiseen työhöni ja elämääni, päätinkin masennuslääkkeiden sijasta alkaa vaikuttamaan itse itseeni.Se kannatti :)
Seuraavaksi oireita voimiensa väärinkäytöstä :
Valittaminen!
Valittaminen on sitä ettet hyväksy nyt-hetkeä.
Mitä enemmän valitat , sitä enemmän vedät negatiivisia asioita puoleesi. Löydät aina uutta valitettavaa, ja ehkä löydät vielä seuraakin jossa voitte yhdessä valittaa? En tarkoita ettei ikävistä asioista voisi puhua,mutta valittaminen on niin eri juttu. Valittaminen on sitä kun kerrasta toiseen henkilö jauhaa samoista ongelmistaan, muuttamatta omaa käytöstään tai toimintaansa lainkaan. Valittaminen on sitä jos valitetaan jatkuvasti asioista joihin ei voida yhtään vaikuttaa. Mietin mielummin mitä voit asialle tehdä? Ja kyllä todellakin voit vaikuttaa jopa mailman rauhaan ja kestävään kehitykseen aloittamalla itsestäsi.
Valittaminen on nykyään jo niin yleistä, että se on lähes hallitsee valtaosan keskusteluja. Oletko koskaan tavannut henkilöä joka olisi vain yhtäkkiä lakannut valittamasta? Valittaminen on kehä, se kiertää ympyrää. Onneksi siitä kehästä voi astua pois. Valittamisen sijaan teen päinvastoin! Puhu siitä mikä on hyvin :)
Toimikoon motiivina vaikka se, että aivot eivät tunnista negaatiota. Mitä enemmän keskittyy kaikkeen mikä on huonosti, aivosi oikein poimivat ja vetävät puoleensa sitä lisää. Anna suunta pääkopallesi, mitä haluat sen sijaan? Miksei voisi olla hyvin jo nyt?
Puhu edes positiivisista vaihtoehdoista.Siitä mitä haluat. Turha tuhlata ajatuksiaan siihen mitä ei halua. Keskity siihen mitä haluat :) Sääliminen vain antaa valittajalle syytä jatkaa taas huomenna,sillä valittajan kuva siitä että on vain tilanteen uhri vahvistuu. Ajatuksesi ohjaavat tulevaisuuttasi. Ehkä siis haluat ajatella hieman positiivisemmin? Kokeileppa vaihtaa PITÄÄ sanan tilalle SAAN tai HALUAN.
Jos kuulen täysin turhaa valitusta, en enää yleensä reagoi siihen mitenkään.
Tutki itseäsi, valitatko ajatuksissasi tai puheessasi esim. olosuhteistasi, ympäristöäsi, muitten ihmisten tekoja tai sanoja,tai vaikka säätä. Valittaminen tuo väistämättämästi kielteistä energiaa, teit sen sitten ääneen tai et.
Voit joko hyväksyä tilanteen, toimia tai antaa asian mennä. Nauti kaikesta mitä teet.
Itse opettelin tätä alkuun huumoriin takertuen,esim. " ompa aivan mahtavaa maksaa laskuja, ihanaa maksaa siitä että saan asua juuri täällä ja saan käyttää internettiä ILMAN RAJOITUKSIA. Wow!" Kunnes tajusin että totta, näinhän se juuri onkin.
l
Epävarmuus
Toinen tapa käyttää omia voimiaan energiaa väärin on epävarmuus! Me olemme luonnostamme luovia, mutta ei ole järkeä käyttää luovuuttaan epävarmuuteen taikka itsensä epäilyyn. Sinussa on voima olla varma ja toimia, miksi hukkaat sitä epävarmuuteen? Olen kuullut usein sanottavan " Toiset ihmiset ovat vain itsevarmempia", muttan mielestäni meillä jokaisella on oikeus ja kyky valita mitä haluamme olla jatkossa. Kukaan muu ei voi ottaa sinulta epävarmuuttasi pois, kuin sinä itse.Sinussa on jo olemassa kaikki se varmuus, anna sille tilaa astua esiin. Epävarmuus ei ole realismia, se on hölmöä! Jos olet epävarma, et vain ole vielä löytänyt varmuuttasi.Varmuus ei tule analysoimalla. Sitä paitsi, itsensä epävarmaksi väittäminen on yleistämistä. Tuskin kukaan on aina epävarma. Vessassakin?
Jos haluat varmuutta, luo varmuutta!Et löydä varmuutta muualta kuin itsestäsi. Aivot eivät tunnista mitä eroa on kuvittelulla tai sillä että asiat tapahtuvat oikeasti. Voit ihan hyvin leikkiä viikon ajan, että olet sopivan itsevarma ja oma itsesi samalla.Maailma odottaa sinua. Jos käytät energiasi epävarmuuden ja pelon luomiseen, menet vain enemmän hämillesi.
Olin ennen hyvin epävarma itsestäni ja siitä mihin pystyn tai en pysty. Nyt jos kohtaan epävarmuutta kysyn mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ai, ei sen pahempaa, annetaan mennä vaan :) Se on vain tunne, ei sen vakavampaa. Antamalla epävarmuutta luoville ajatuksille painoarvoa, niistä tulee tosia.
Miksei siis vain toteasi noita ajatuksia humpuukiksi?
Kokeile joskus ajatella epävarmoja ajatuksia seksikkäällä äänellä tai mikki hiiren äänellä.
" En pysty siiheen, aaah, ooh" . ja " Olen niin surkea tässähhhh". Kokeile oikeasti. Kokemus muuttuu täysin, jos ajattelet ajatukset toisella äänellä.
Kysymys kuuluu: Jos ajatuksen kuuleminen toisella äänellä tekee siitä epäuskottavan, miksi sitä pitäisi alun perinkään uskoa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti