Intuitiivista hoitoa

Kävin eilen ihanan Sannan luona intuitiivisessa energiahoidossa. Sannan kanssa ollaan joskus ensimmäistä kertaa kohdattu Nlp kurssilla, myöhemmin sattumalta theta healing kurssilla ja nyt myöhemmin taas aina uudelleen :) Meillä on jännästi hyvin samanlaisia kokemuksia, reittejä ja pikku eksymisiäkin ollut polullamme. Näitä on jotenkin arvokasta voida jakaa rehellisesti, avoimesti ja kaunistelematta. Se jos joku vasta kaunista on. Toivotaan että saadaan Sanna myös jossain kohdin vierailemaan avoimiin meditaatio iltoihin. Puhuttiin myös siitä miten se lisääntynyt vapaus ja "henkinen kasvu" ei ole aina sitä iloisinta huvipuiston laitetta. Mieli osaa olla melkoisen vahva ja pinttinyt, vaikka se ei todellinen olekkaan. On jotenkin inhimillistä että sydämessä on joku jota voisi kai tiedoksi ja varmuudeksi kutsua siitä että mitkään pelot ja mielen yritykset pamputtaa eivät ole todellisia. On vapauttavaa , että voi aina valita kuuleeko sen pelon vai rakkauden. Mitään päätepysäkkiä tuskin kuitenkaan tulee sen suhteen että olisi jotenkin valmis ja eheä aina vaan. Tuskinpa se mieli siitä mihinkään katoaa. Sen ei vaan enää tarvitse kuvitella ohjaavansa tätä ihmeellistä elämä nimistä " peliä". ( Joka kuitenkin välillä niin kovin todelliselta tuntuu).

Itse olen esimerkiksi ollut kovin kovin samaistunut kehoon. Keho on ollut vähän kuin mittari minuudelle. Kehon kautta olen koittanut hakea tunnetta siitä että olen vahva, että olen riittävä ja jaada jaada :) Nyt voin kuitenkin sanoa kokevani yhä enemmän että vaikka tämä keho on tässä, se ei ole mitenkään " minun". Kehokin näyttäisi olevan mielessä. Jostain syystä tämä keho on nyt kuitenkin ottanut pienen puolustus moodin päälle. Pelot koittavat iskeä sinne, mihin joskus voimakkaasti samaistui. Ja sitten sitäkin näytelmää vain seuraa vierestä. Hyväksyen, rakkaudella. Välillä se mielen tarina vie hetkeksi mukanaan, kunnes taas muistaa että kaikki on just niin kuin just nyt kuuluukin. Se ei tarkoita luovuttamista, se on enemmänkin elämälle antautumista. Siitä ruorista irti päästämistä, jolla joskus luuli ohjaavansa jotain alusta nimeltä " Eevin elämä". Vieläkin tuntuu jopa hurjalta kirjoittaa noin. Mieli tulee tuohon korvan juureen selostamaan että eikö sua nyt yhtään hävetä tai pelota laittaa tollasta, joku voi ajatella että olet hullu ja seonnut. Kyllä mieli, pelkäisin jos vielä uskoisin sinua. Lisäksi tiedän että yksikään ajatus ei voi tappaa ;) Samaan aikaan olen niin kovin kiitollinen tuolle mielelle ( joka ei siis ole mitenkään " minun") , että se on vuosia jaksanut piilottaa minulta sitä mitä en ole aiemmin ollut valmis kohtaamaan ja elämään. Se mitä tietoisesti tiedostamme, on melkoinen jäävuoren huippu. Varmasti on vieläkin paljon sellaista mitä nyt juuri kätken enkä tiedosta, mutta mitä siellä ikinä onkaan se on vaan lisää kauhuleffoiksi naamioituneita iltasatuja mielelle. Nyt on selkeästi jonkun puhdistautumisen aika. Mieleen on noussut paljon anteeksi annettavaa, uudelleen määriteltävää ja irti päästettävää. Vaikka menneisyys on vain illuusiota, uni hahmolle se on ollut totta. On tuntunut tärkeältä " katkaista" tiettyjä energeettisiä siteitä joihinkin vanhoihin tapahtumiin.

Intuitiivisessa energiahoidossa mm.energioita tasapainotetaan, ja " kanavoidaan" sellaista universaalia tietoa/rakkautta/viisautta, joka meissä kaikissa kyllä on mutta joka jää helposti sen mielen taakse piiloon.
Omalla maallaan voi olla hankala leikkiä profeettaa. Hoidossa pääsee myös nousemaan tietoisuuteen erilaisia tunteita ja asioita joista ei ehkä aiemmin ollut tietoinen , tai joita ei uskaltanut kokea. Ei siis välttämättä pelkästään mikään ihana ihana hipsuti hei kokemus, ellei osaa nähdä juuri rikkautena sitä että saa nyt kohdattavakseen asioita joita ehkä aiemmin kielsi. Minulla oli alkanut vatsa turpoilemaan ja keräilemään nestettä ( eikä mitenkään ihan vähän vaan siinä määrin että näytin lähinnä siltä että norsun poikanen olisi eksynyt kohtuuni). Vatsaan oli varastoitunut erilaista pelkoa ja kiinnikettä. Tunsin todella voimallisesti miten keho välillä otti vastaan , välillä päästi irti, ja välillä jopa koitti pitää kiinni. Mieli oli välillä myös mukana selostamassa omiaan :) Yhdessä kohtaa en rehellisesti sanottuna tuntenut raajojani, selkää enkä vatsaa. Niitä ei vain ollut. Pään ja otsan kohdalta tuntui myös vapautuvan jotakin. Kokemus oli todellakin tasapainottava, vapauttava, uudistava ja lämmin. Kiitos.
Sydäntä on jo hetken vetänyt puoleensa että alkaisin taas tekemään hoitoja itsekkin. Täältä löytyy niistä lisätietoa jos kiinnostut kokeilemaan. Erikseen tarttee vielä mainita, että hoidot eivät korjaa ketään, kukaan ei todellisuudessa ole mitenkään rikki :) Eikä ketään varsinaisesti ole edes olemassa muualla kuin mielessä. Jos samaistuminen kehoon ja mieleen on vielä voimakasta , energiahoidot voivat olla hyvä keino aloittaa, jos se tuntuu oikealta.

Sannan kotisivut löytyy täältä:http://mindbar.fi