Olen varma siitä että olen epävarma

Kesä on saapunut Suomeen. Lomakausi lähenee, loistokkaat vapaapäivät siintävät jo edessä. Ihmisillä on enemmän aikaa itselleen ja omille ajatuksilleen. Ajattelun tuloksena syntyy usein uskomuksia, monet hyviä, jotkut eivät niin hyödyllisiä. Yksi mielenkiintoinen uskomus mihin monesti törmää on se, että "Minä olen niin epävarma."

Yleisö pauhaa ja musiikki jyrisee valtavista kaiuttimista lavan reunalta. Verhojen takaa näkyy jo tuttu hahmo valmiina aloittamaan veret seisauttavan keikan. Kun jännitys nousee huippuunsa, verhot tempautuvat edestä ja artisti karjaisee mikkiinsä "Are you with me!?" Yleisö räjähtää ja artisti ottaa itsevarmasti lavan haltuunsa. Suunnilleen näin Robbia Williams aloitti keikkansa Helsingissä joskus aikoinaan. Kovin monella ei varmasti illan aikana käynyt mielessä, että tuossapa vasta epävarma kaveri. Hassua on se, että eräässä haastattelussa herra Williams kertoi itse, että juuri silloin kun hän näyttää olevan kaikkein itsevarmimmillaan, hän on sisältä aivan säpäleinä.

Varmuus ja epävarmuus on aina koettua, subjektiivista. Jotta voin kokea olevani epävarma, minulla täytyy olla joku vertailukohde epävarmuuden tasosta, koska muuten ei voi tehdä arvomääritystä hyvän ja huonon suhteen. Silti, kovin monet eivät tätä vertailua tietoisesti tee.

"Minä olen epävarma."
"Verrattuna mihin?"

Yleensä tässä kohtaa seuraa pitkä hiljaisuus. Niin, mihin oikeastaan vertaan epävarmuuteni tasoa? Mutta sitten löytyy vastaus.

"No muihin ihmisiin."
"Keneen erityisesti?"
"No siis yleisesti kaikki muut on itsevarmempia kuin minä."
"Mistä tiedät että maailmassa on 7 miljardia itsevarmempaa ihmistä kuin sinä?"
"No mä oletan näin."
"Ok. Olet siis täysin varma siitä että olet epävarma?"
"Olen."
"Milloin olet varma omasta epävarmuudestasi?"
"Aina."
"Miltä tuntuu olla täysin varma omasta epävarmuudestaan silloin kun olet varma että olet epävarma?"
"No...hihhhih..."

Paradoksaalista on se, että ihminen joka kokee itsensä epävarmaksi, pystyy olemaan täysin varma asiasta :) Hänellä siis on jo kyky ja taito olla varma, hän on vain liittänyt tämän "strategian" uskomukseen joka ei välttämättä pidä paikkaansa tai ole hyödyllinen.

Koska epävarmuus on subjektiivista, epävarmuus terminä nominalisoi asian ja ikäänkuin kätkee kielen pintarakenteella epävarmuuden prosessin alleen; mitkä ovat niitä asioita joita minä teen, jotka tuovat minulle tunteen siitä, että olen epävarma? Tämän lisäksi, uskomuksen voi lähteä muuttamaan vertailukohtaa vaihtamalla. Sen sijaan että vertaisi oman varmuutensa tasoa muiden ihmisten oletettuun varmuuteen, koska emme voi tietää tarkalleen miten toinen ihminen maailman kokee, on hyödyllistä verrata oman varmuutensa tasoa itseensä eri ajanhetkissä. Näin saan selkeän vertailukohdan ja voin muuttaa ajatteluani suuntaan joka tuo nopeammin tuloksia. Nämä kaksi asiaa yhdistämällä saadaan aikaan uskomuksia, jotka kuullostavat tältä:

"Olen todella varma verrattuna siihen mitä olin kuukausi sitten, koska keskustelin kassajonossa tuntemattoman ihmisen kanssa."

Mielestäni tämä kuullostaa jo paremmalta. Nominalisointi on purettu prosessiksi, tiedetään jo aktiviteetit millä päästään kohti haluttua tilaa. Vertailukohta on myös muutettu tasolle jolla edistymistä voidaan tehokkaasti ja kannustavasti seurata.

Tästä kesästä tulee upea. Olen varma siitä.

Intuitiivista hoitoa

Kävin eilen ihanan Sannan luona intuitiivisessa energiahoidossa. Sannan kanssa ollaan joskus ensimmäistä kertaa kohdattu Nlp kurssilla, myöhemmin sattumalta theta healing kurssilla ja nyt myöhemmin taas aina uudelleen :) Meillä on jännästi hyvin samanlaisia kokemuksia, reittejä ja pikku eksymisiäkin ollut polullamme. Näitä on jotenkin arvokasta voida jakaa rehellisesti, avoimesti ja kaunistelematta. Se jos joku vasta kaunista on. Toivotaan että saadaan Sanna myös jossain kohdin vierailemaan avoimiin meditaatio iltoihin. Puhuttiin myös siitä miten se lisääntynyt vapaus ja "henkinen kasvu" ei ole aina sitä iloisinta huvipuiston laitetta. Mieli osaa olla melkoisen vahva ja pinttinyt, vaikka se ei todellinen olekkaan. On jotenkin inhimillistä että sydämessä on joku jota voisi kai tiedoksi ja varmuudeksi kutsua siitä että mitkään pelot ja mielen yritykset pamputtaa eivät ole todellisia. On vapauttavaa , että voi aina valita kuuleeko sen pelon vai rakkauden. Mitään päätepysäkkiä tuskin kuitenkaan tulee sen suhteen että olisi jotenkin valmis ja eheä aina vaan. Tuskinpa se mieli siitä mihinkään katoaa. Sen ei vaan enää tarvitse kuvitella ohjaavansa tätä ihmeellistä elämä nimistä " peliä". ( Joka kuitenkin välillä niin kovin todelliselta tuntuu).

Itse olen esimerkiksi ollut kovin kovin samaistunut kehoon. Keho on ollut vähän kuin mittari minuudelle. Kehon kautta olen koittanut hakea tunnetta siitä että olen vahva, että olen riittävä ja jaada jaada :) Nyt voin kuitenkin sanoa kokevani yhä enemmän että vaikka tämä keho on tässä, se ei ole mitenkään " minun". Kehokin näyttäisi olevan mielessä. Jostain syystä tämä keho on nyt kuitenkin ottanut pienen puolustus moodin päälle. Pelot koittavat iskeä sinne, mihin joskus voimakkaasti samaistui. Ja sitten sitäkin näytelmää vain seuraa vierestä. Hyväksyen, rakkaudella. Välillä se mielen tarina vie hetkeksi mukanaan, kunnes taas muistaa että kaikki on just niin kuin just nyt kuuluukin. Se ei tarkoita luovuttamista, se on enemmänkin elämälle antautumista. Siitä ruorista irti päästämistä, jolla joskus luuli ohjaavansa jotain alusta nimeltä " Eevin elämä". Vieläkin tuntuu jopa hurjalta kirjoittaa noin. Mieli tulee tuohon korvan juureen selostamaan että eikö sua nyt yhtään hävetä tai pelota laittaa tollasta, joku voi ajatella että olet hullu ja seonnut. Kyllä mieli, pelkäisin jos vielä uskoisin sinua. Lisäksi tiedän että yksikään ajatus ei voi tappaa ;) Samaan aikaan olen niin kovin kiitollinen tuolle mielelle ( joka ei siis ole mitenkään " minun") , että se on vuosia jaksanut piilottaa minulta sitä mitä en ole aiemmin ollut valmis kohtaamaan ja elämään. Se mitä tietoisesti tiedostamme, on melkoinen jäävuoren huippu. Varmasti on vieläkin paljon sellaista mitä nyt juuri kätken enkä tiedosta, mutta mitä siellä ikinä onkaan se on vaan lisää kauhuleffoiksi naamioituneita iltasatuja mielelle. Nyt on selkeästi jonkun puhdistautumisen aika. Mieleen on noussut paljon anteeksi annettavaa, uudelleen määriteltävää ja irti päästettävää. Vaikka menneisyys on vain illuusiota, uni hahmolle se on ollut totta. On tuntunut tärkeältä " katkaista" tiettyjä energeettisiä siteitä joihinkin vanhoihin tapahtumiin.

Intuitiivisessa energiahoidossa mm.energioita tasapainotetaan, ja " kanavoidaan" sellaista universaalia tietoa/rakkautta/viisautta, joka meissä kaikissa kyllä on mutta joka jää helposti sen mielen taakse piiloon.
Omalla maallaan voi olla hankala leikkiä profeettaa. Hoidossa pääsee myös nousemaan tietoisuuteen erilaisia tunteita ja asioita joista ei ehkä aiemmin ollut tietoinen , tai joita ei uskaltanut kokea. Ei siis välttämättä pelkästään mikään ihana ihana hipsuti hei kokemus, ellei osaa nähdä juuri rikkautena sitä että saa nyt kohdattavakseen asioita joita ehkä aiemmin kielsi. Minulla oli alkanut vatsa turpoilemaan ja keräilemään nestettä ( eikä mitenkään ihan vähän vaan siinä määrin että näytin lähinnä siltä että norsun poikanen olisi eksynyt kohtuuni). Vatsaan oli varastoitunut erilaista pelkoa ja kiinnikettä. Tunsin todella voimallisesti miten keho välillä otti vastaan , välillä päästi irti, ja välillä jopa koitti pitää kiinni. Mieli oli välillä myös mukana selostamassa omiaan :) Yhdessä kohtaa en rehellisesti sanottuna tuntenut raajojani, selkää enkä vatsaa. Niitä ei vain ollut. Pään ja otsan kohdalta tuntui myös vapautuvan jotakin. Kokemus oli todellakin tasapainottava, vapauttava, uudistava ja lämmin. Kiitos.
Sydäntä on jo hetken vetänyt puoleensa että alkaisin taas tekemään hoitoja itsekkin. Täältä löytyy niistä lisätietoa jos kiinnostut kokeilemaan. Erikseen tarttee vielä mainita, että hoidot eivät korjaa ketään, kukaan ei todellisuudessa ole mitenkään rikki :) Eikä ketään varsinaisesti ole edes olemassa muualla kuin mielessä. Jos samaistuminen kehoon ja mieleen on vielä voimakasta , energiahoidot voivat olla hyvä keino aloittaa, jos se tuntuu oikealta.

Sannan kotisivut löytyy täältä:http://mindbar.fi

Matkamuistoja

Kirjoitin tämän tekstin ensin itselleni matkamuistoksi, mutta ajattelinmpa että jaan sen kuitenkin.

Sitä on kerennyt niin monta kertaa humpsahtaa siihen ansaan , että alkaa etsiä jotain parempaa jostain.

Onnea, täyttymystä, rauhaa, tasapainoa, turvaa, what ever. Sitä voi koittaa etsiä työstä, ihmissuhteista, saavutuksista, harrastuksista, kehonkoostumuksesta, rahasta. tavarasta. And still nothing :) Viimeisin etsintä oli " henkistä laatua". Tuntisin enemmän rauhaa jos vain..Asiat olisivat paremmin jos vain...

Minun pitää välttää asiaa x... Bullshit. Oli huikeaa olla keskellä mielen ja pelkojen ilotulitusta, tietäen että siinä ei ole mitään todellista. Se oli hämmentävää, hurjaa ja välillä kaikkea muuta kuin kivaa. Legandaarisesti vapaus tuli taas kun lakkasi etsimästä mitään. Ja puff vaan, ratkaisut saivat löytyä kuin itsestään, kun tuli tilaa kuulla ja tuntea rakkaus kaikessa. 

Halusin kirjoittaa kokemuksen aamusta, jolloin mieli oli täysin rauhassa, leikkisä, utelias ja avoin.

Viikko sitten ei ollut näin. Mieli harhaili, ajatuksissa oli paljon vertailua, järkeilyä, analysointia. Tiesin että se on turhaa. Tiesin että ajatusten sisältö on vain tarinaa. Kysyin mielessä monta kertaa ” Onko tämä varmasti totta?” ja ” Mitä jos en uskoisi tähän ajatukseen?”. Tunsin sisäisen ristiriidan. Olisin niin halunnut tarttua johonkin. Olisin niin halunnut löytää jonkun vastauksen, pysäkin, totuuden. En löytänyt. Luovutin, ja annoin ajatusten luvan tulla. Annoin tunteiden luvan tulla. Pelkoja, syyllistämistä, epävarmuutta. Mieli osaa olla aika hurja välillä :) Yksikään ajatus ei kuitenkaan ollut vaarallinen. Kuuntelin niiden tarinoita jostain etäältä. Ei olisi ollut mitään syytä poistaa tuota turhautumista, se palveli tarkoitustaan. En vain tiennyt silloin vielä että mitä.Antautuminen ja hyväksyntä pelottaa mieltä, mutta onneksi mitään joka ei ole todellista ei tarvitse pelätä. Turhautuminen oli enemmänkin muutosta edeltävä impulssi. Mielen aseet tulivat tutuiksi.Sydän kuitenkin tietää ettei tarvitse taistella. Kun ei taistele sitä vastaan mikä on, kaikkialla on rauha. 

Aamun autuus

Tietoisuus joka on ollut yöllä mitä ihmeellisimmissä paikoissa alkaa siirtyä ja kohdistua kehoon, ja makuuhuoneeseen jossa nukun. Olen täällä, en ole täällä. Yhtäkkiä huomaan olevani hereillä.

Näen rakkaan mieheni ( ei hän tietenkään minun ole) selän vieressä. Valoa tulvii sälekaihtimien välistä sisään. Suljen vielä silmäni, käyn kiinni miehen pehmeään ja lämpimään selkään. Nuuhin, tunnustelen hengitystä, kuulostelen tuhinaa. Kohta nousen ylös ja vettä keittäessä havahdun ajattelemaan että voipa olla kiitollinen siitä, että saa herätä. Miten olinkaan pitänyt sitäkin itsestään selvyytenä?

Kohta huomaan kehon lähteneen aamukävelylle. Katselen värejä, muotoja, nautin valosta joka on lisääntynyt. Olen harvinaisen läsnä. Välillä mieleen leijailee ajatuksia kiitollisuudesta, välillä ihmettelen ja kysyn kysymyksiä, joihin en löydä vastausta. Jokainen puu näyttää olevan täysin erilainen. Jossain on pilkkuja, ihan kuin gepardilla. Toinen taas on selkeästi toista vanhempi. Kolmas on jännän punasävytteinen. Puu ei ole enää puu, kun sitä todella katsoo, kun siihen tutustuu. Tuntuu iloa katsoa kaikkialla olevaa kauneutta. Miten joskus pidinkin puita vain puina?

Mietin onko kotiani olemassa silloin, kun en ole siellä. Voin toki ajatella kotiani, voin jopa mielessä nähdä muistoja siitä, ja voi olettaa sen olevan siellä vielä. Mutta juuri nyt olen koditon. Nauran ajatukselle, se tuntuu jopa niin luonnolliselta.

Kaksi iloista labradorin noutajaa ohittaa minut omistajansa kanssa. Seuraan koiria uteliaana. Ne keräävät jatkuvasti informaatiota ympäriltä, eivät ne muistele mennyttä, eivät vertaa mihinkään. Ei niitä huoleta tuleva. Koska minullakin on vain tämä hetki, tunnen olevani yhtä paljon tuo koira, ja tuokin koira kun tämä keho. Nauran tällekkin tuntemukselle. En ole keho, se näyttää liikkuvan itsestään ilman että tietoisesti ohjaan sen liikettä. Sydän lyö itsestään, ajatukset tulevat ja menevät itsestään. Ei mitään ” hallitsijaa” missään. Kaikki tapahtuu. Olemisen tuntemus yhdistyy kehoon, ja välillä huomaan samaistuvani ” minuun” taas. Se on ok. Tuossa hetkessä (jota tätä kirjoittaessani en voi kuin muistella) , olemista ei ole muualla kuin tässä. Missä havainto olemisesta tapahtuu? Silmistä tietenkin, vastaa mieli. Mutta olenko siitäkään aivan varma. Voiko silmä nähdä silmän? Tietoisuus on kaikkialla. Se on ottanut omia, ihmeellisiä, uniikkeja muotojaan tästä kehosta jota Eeviksi kutsutaan. Se on ottanut muotojaan noista puista, noista tuulen vireistä, koirista, roskiksesta, tuon naisen hanskasta, kaikesta. Kaikkialla olen minä, enkä ole missään erityisesti. Tuntuu hyvältä ottaa laukka askelia. Pyörittelen käsiäni.

Mieleen tulee sävel vanhasta laulusta ” se on vain rakkaus”. En muista sanoja enempää, mutta hyräilen sitä mielessä.

Voi kumpa aina voisi kokea tälläista keveyttä! STOP. Mieli puuttui peliin. Se olisi halunnut ripustautua tähän kokemukseen, saada sen jatkumaan. Kiitos mieli, pärjään hyvin. Tämäkin hetki on vain lainassa, ja kiitää ohi. Tilalle tulee jotain uutta, omalla tavallaan uniikkia ja ihmeellistä.

Näen kodin lähellä kiireisen naisen, joka vaikuttaa olevan ajatuksissaan. Siinäkin olen minä, hetken sohjossa ja myöhemmin taas jossain muussa tunnetilassa. Näen kouluun matkalla olevia lapsia, yhdellä on selkeästi johtajan rooli käynnissä. Siinäkin olen minä! Toinen lapsi on selvästi halukas miellyttämään johtajaansa, ja taas näen itseni. Minussa on kaikki puolet, enkä toiseelta ole mitään.

Eevissä ei ole mitään staattista, pysyvää. Se on välillä jotain, välillä jotain muuta. Ja sekin tuntuu olevan kovin ookoo, kun ei tarvitse koittaa kieltää, hävetä, tavoitella tai vakuutella. Kuinka hulvatonta, kuinka hassua!

Sylihoitoa

Minulla oli joskus unelma, josta pääsin kasvamaan ohi. Sain ilon ja kunnian elämässä lähteä toteuttamaan tuota haavetta. Jossain kohdin huomasin että homma rupesi tökkimään. Siirsin tekemistä sivuun, syyllistin itseäni laiskuudesta sen suhteen, koin ristiriitasia tuntemuksia siitä onko tämä nyt sitten hyvä juttu ollenkaan. Tein muutama viikko sitten päätöksen, että kuuntelen nyt niin rehellisesti kuin suinkaan kykenen sydämen ääntä, enkä tee asioita enää pelosta " koska ne olisivat fiksuja" ( mielen mielestä ). Kuuntelen entistä rohkeammin tilanteen ns. energialatausta. Onko energia hämmentynyt, pelokas taikka rakkaudellinen ja vapaa?  Entä aie toiminnan takana? Lähteekö se puhtaudesta ja ilosta, vai kuvitelmista tulevaisuuteen liittyen. Elämme aikaa jossa on helppo haluta, vaikka ja mitä. Useiden halujen taakse kätkeytyy uskomus siitä että kunhan minulla on x , tai saavutan y olen onnellinen, onnistunut ja riittävä. Sitä sittenkun juttua, kyllä te tiiätte. Tässä ajassa tuntuu myös olevan arvossa menestys eri muodoissaan, näkyvyys ja aikaansaaminen. Voisiko olla että se ilo ja aitous on tekemisessä tärkeintä? Ja että motiivina on rakkaus, puhdas hyvä olo asian tekemisestä sen itsensä vuoksi, ei lopputuloksen?

Viime viikolla oli palaveri koskien tätä " unelmaa". Menin kiitollisena ja avoinna, mutta jossain sydämen kolkassa tietäen että kyseinen projekti ei tule jatkumaan. Sen jatkaminen olisi ollut pelon palvelua. Se olisi ollut mielen mielestä " fiksua, kannattavaa, ja mahdollistanut hienoja asioita". Mieli myös koitti pelotella ajatuksilla siitä että "kesken jättäminen on häpeällistä, et pystynyt tähänkään, mitä muutkin ajattelee". Onneksi en enää pelkää ajatuksia. Sen sijaan että olisin vastustellut noita ajatuksia, koin ne. Otin ne syliin, ja rakastin. Näin ne pieninä lapsina jotka kaipasivat sylihoitoa. Kun asia raukesi, käsittämätön määrä energiaa vapautui. En ollut edes huomannut miten paljon alitajuista energiaa se oli vienyt. Tirautin jopa muutaman kyyneleen, muiden hämmästykseksi. Enkä edes tuntenut tarvetta selitellä, hävetä, tai mitään muutakaan. Kaikki oli täydellistä juuri niin. Aiemmin olisin ehkä kokenut pettymystä. Nyt tiedän että olisi huvittavaa pettyä, tämä meni juuri  niinkuin pitikin. Elämässä kaikki on aina juuri nyt niinkuin juuri nyt tuleekin olla. Vain ajatukset ja määritelmät tilanteesta voivat tuotaa kärsimystä tai vastustelua sitä kohtaan mikä on. Ei tämä ole henkilökohtaista :) Vanhoista haaveista irtipäästäminen kirpaisee. Toisaalta se helpottaa ja avaa niin suuren vapauden että sydän hykertelee.

Ihan joka hetki, me olemme vapaita toimimaan tavoilla jotka lähtevät vapaudesta, rakkaudesta ja ilosta. Kukaan meistä ei ole maailmalle, eikä kellekkään muulle velkaa yhtään mitään. Jos uskaltaa päästää irti käsityksistään, ei ole tarvetta saavuttaa mitään, olla mitään tai päästä eroon jostain. On jo täysin riittävä, ehjä ja täydellinen ilman mitään. Mikä on niin ihanaa, niin aidosti kivaa että voisi vaikka maksaa saadakseen tehdä sitä? Se on tuskin mitään staattista ja pysyvää, sen voi löytää joka päivä uudelleen.
Ajatuksiin ei kannata uskoa, ne voi aina nähdä harhoiksi jos olet valmis avoimesti tutkimaan sitä mikä on aivan varmasti totta. Elämä on ihme, ja se tapahtuu mielessä. Herää aamulla uusin silmin, ja katso millaisia ihmeitä se juuri nyt näyttää? Mitä jää, jollet enää samaistu tarinoihin ja käsityksiin? Ei ole mitään yleisiä totuuksia. On vain iso turruttava uni, massa hypnoosi josta voi ihan yhtä hyvin herätä. Se uni voi tuntua todella todelta, olemme saaneet siihen hyvän koulutuksen. Yhtä tosilta öiset unet tuntuvat, kunnes herää. Herätä ei voi koskaan tulevaisuudessa, eikä kukaan varsinaisesti edes herää. Se vain tapahtuu. Samalla tavalla kun et kontrolloi sitä hetkeä kun nukahdat, et kontrolloi sitä että heräät.
Kaikessa on läsnä niiin käsittämätön rakkaus, jonka voi kyllä huomata, kun katsoo.

Tulevaisuus on nyt täysin avoinna. Ei ole hajuakaan mitä tapahtuu. Toisaalta, todellisuudessa sitä ei ole koskaan ollutkaan ;) Vain kuvitelmia, tahtoja, haluja, suunnitelmia. Nyt voi olla suunnitelmia, jotka saavat joko tapahtua tai olla tapahtumatta. Ihan vapaasti. Ehkä löydän itseni hevosten hoitajana, marjan poimijana tai energia hoitajana, ihan sama. Se asia joka on varmaa, mitä ikinä teenkään, sydän ja rakkaus ovat työvälineet. Mikään " rooli" ei ole toista parempi. Ilo on paras palkinto. Rakkaus on paras työväline.

Kirje egolle

Kirje egolle, jota ei tarvinnutkaan lähettää:

Hauku minut lyttyyn, rakastan sinua silti.
Tuomitse minut , rakastan sinua silti.
Syyllistä minua, rakastan sinua silti.
Arvostele minua, rakastan sinua silti.
Kiristä minua, rakastan sinua silti.
Tyrmää unelmani, rakastan sinua silti.
Epäile minua , rakastan sinua silti.
Älä hyväksy minua, rakastan sinua silti.
Tiedät toki paremmin miten olisi paremmin, rakastan sinua silti.
Häpeä minua, rakastan sinua silti.
Yritä olla enemmän kuin olet, rakastan sinua silti.
Luule olevasi parempi, rakastan sinua silti.
Luule olevasi huonompi, rakastan sinua silti.
Takerru mihin tahdot, rakastan sinua silti
Koita roikkua missä hyvänsä, rakastan sinua silti.
Yritä kontrolloida jotain, rakastan sinua silti.
Usko sokeasti ajatuksiisi, rakastan sinua silti.
Nukahda hetkeksi, rakastan sinua silti.
Kiellä itsesi, rakastan sinua silti.
Koita pysäyttää, rakastan sinua silti.
Luo odotuksia, rakastan sinua silti.
Pelottele minua, rakastan sinua silti.
Yritä olla erityinen, rakastan sinua silti.
Yritä olla elossa, rakastan sinua silti.

Maailma ja elämä tapahtuu vain mielessä. Elämä näyttäytyy edessäsi juuri sellaisena kuin sisäinen maailma näyttäytyy. Ainut vastustaja on mielesi. Ei tarvitse sotia, ei tarvitse taistella. Voi jättää taistelu tantereen ja antaa elämän astua esille piilostaan. Joka ainutlaatuinen hetki uudelleen ja uudelleen. Hereillä. Vailla käsityksiä. Uteliaana.

Vähemmän on enemmän

Vähemmäm pingottamista on enemmän naurua
Vähemmän puhelimen selausta on enemmän elämän ihmeiden huomaamista
Vähemmän paskanjauhantaa on enemmän totuutta
Vähemmän yrittämistä on enemmän olemisessa tekemistä
Vähemmän säännöksiä on enemmän sponttaaniutta
Vähemmän kaavoja ja kontrollia on enemmän luovuutta
Vähemmän ennakkokäsityksiä on enemmän avoimuutta
Vähemmän tietämistä mielellä on enemmän kokemista sydämmellä
Vähemmän pätemistä on enemmän jakamista
Vähemmän suunnittelua on enemmän elämää
Vähemmän unta on enemmän hereillä oloa
Vähemmän pyrkimystä on enemmän rauhaa
Vähemmän kuvitelmia on enemmän todellinen
Vähemmän pelkoa on enemmän rakkautta

Elämä päivänkorentona osa 1

Päiväkorennot elävät vain yhden päivän. Aika melkoista! Tämä sai mielessä leikkimään ajatuksella mitä ohjeita antaisin jollekkin vasta syntyneelle elämälle. Ihan ensimmäiseksi sanoisin että älä usko mitään mitä sanon , vaan tutki itse. Uusista uskomuksista ja ohjeista ei ole mitään iloa jos ne otetaan kirjaimellisesti ja vakavasti :)

Mieleen tuli ainakin 4 ohjetta jotka olisi voinut olla hyödyllistä pakata minullekkin synnytyslaitoksella mukaan. Todellisuudessa en toivo että mikään olisi mennyt toisin kuin on mennyt.Mikään ei olisi mitenkään edes voinut mennä niinkuin on mennyt. Siinä lepää suuren suuri rakkaus. Tässä alla kuitenkin yksi mieleen tulleista ohjeista. Julkaisen loput varmaan myöhemmin. Jokaisesta neljästä ohjeesta löytyi hauskoja paradokseja. Ohjeiden kirjoittaminen on jo itsessään paradoksi, koska  useimmiten meitä näyttäisi juuri pitävän jumissa jotkut tietyt ohjeet, totuudet ja uskomukset ja mielikuvat siitä "miten pitäisi olla". 

Dear Eki,

Olet jo perillä. Mene eteenpäin.
Kaikki on juuri nyt juuri niinkuin juuri nyt kuuluukin olla. Eilen oli eilen, viisi vuotta sitten oli viisi vuotta sitten. Nyt on nyt. Se joka on nyt on kohta historiaa. Älä nojaa menneisiin käsityksiin ja tulkintoihin.Ei tarvitse olla mitään enempää, parempaa, hohdokkaampaa. Ei tarvitse etsiä tasapainoa tai rauhaa, katso ensin oletko varma ettei rauha ja tasapaino ole kokoajan mukanasi. Huomaa vain mitä teet mielessä, jollet sitä huomaa. Mielikuvasi, ajatuksesi ja uskomuksesi eivät kerro mitään todellista. Kun et halua mitään, sinulta ei puutu mitään. Mitä voi tästä hetkestä puuttua? Vain ajatuksissa voi puuttua jotain. Voit nauttia kokemuksista ja tekemisestä vain sen itsensä takia, ilman että jahtaat parempaa oloa tekemällä jotain. Se on harhaa. Et ole harrastuksesi, et ole ihmissuhteesi, et ole vaatteesi, et ole ajatuksesi, et ole kehosi, et ole se mitä luulet olevasi. Et ole tarina jota itsestäsi kerrot. Olet elossa.
On lupa iloita. Kaikki on ohikiitävää. Älä totu mihinkään. Synny joka päivä uusin silmin katsomaan elämää, ihmisiä ympärilläsi, merta, kiviä, kaikkea! Lumi sulaa vedeksi, jäätyy jääksi ja haihtuu höryn lailla ilman. Energia muuttaa muotoaan kokoajan. Sinun ei tarvitse olla mitään. Katso niitä rakkaimpia uskomuksiasi syvälle silmiin rohkeasti. Sinun ei tarvitse muuttaa mitään, kaikki muuttuu kokoajan. Älä pysähdy, elämä on jatkuvaa liikettä. Jos tuntuu hyvältä hyppiä, hypi. Jos tuntuu tarpeelliselta itkeä itke. Älä vastusta mitään vaan anna kaiken virrata. Rock'n roll forever.