Millaisia malleja olet elämässä oppinut ihan arkisissakin asioissa? Millaisia käsityksiä sinulle on muodostunut?
Jos haluat ja tuntuu hyvältä kokeilla laajentaa omaa perspektiiviä, voit kokeilla vaikka yhden päivän elää niinkuin olisit kokenut muistinmenetyksen.
Et tietäisi mitään “ miten pitäisi syödä, nukkua, toimia, käyttäytyä. Ei olisi mitään käsitystä mitä ympäristö tai kulttuuuri pitää oikeana. Sinulla ei olisi historiaa. Olisit saman ikäinen, samassa " elämäntilanteessa" , samassa ympäristössä. Mutta sinulla ei olisi ennakkokäsityksiä tai uskomuksia ja mielikuvia siitä millainen sinun tulisi olla.
Miten söisit? Mitä tekisit? Mitä et tekisi?
Et voi tietenkään tietää sitä nyt.
Jos vaikka itse nyt ajattelen pihviä, en pystyisi sitä syömään, kuvottaa. Parin tunnin kuluttua tilanne voi olla toinen.
Ihminen on eläin, jolla voi toimia intuitio kuten eläimelläkin. Moderni yhteiskunta on vain vienyt meidät hyvin- hyvin -hyvin kauas siitä mikä on luontaista. Ja se on ihan ookoo. Ei ole tarkoitus laittaa bambuliinaa vyötäisille ja muuttaa puuhun asumaan. Moderni yhteiskunta on myös lahja. Ehkä seuraavaksi onkin aika yhdistää moderni teknologia ja mahdollisuudet intuitiiviseen ja sponttaaniin kehittämiseen. Tai sitten ei.
Tulevaisuuden mahdollisuuksien spekuloiminenkin olisi mielenkiintoista, mutta tämän hetken kannalta turhaa.
Mikään ei vai kerta kaikkiaan voi olla väärin. Vain ajattelulla jostain asiasta voi tehdä tulkinnan väärästä ja oikeasta. Mielipiteet ovat asia erikseen. Mielipiteet tuskin katoavat minnekkään, mutta kuten vanha viisaskin sanoo " makuasioista ei kannata kiistellä" :)
Yhtälailla kuin dinosaurukset yhtäkkiä pyyhkäistiin pallolta pois, näin voi käydä ihmisellekkin.
Todellisuudessa kenelläkään ei ole mitään hajua mitä täällä oikein tapahtuu. Spekuloida voi aina.
Jos kaikki yhdessä uskomme tiettyihin asioihin, tekeekö se siitä totta? Ei. Se tekee uskonnon.
Näistä asioita ei vain puhuta. Ja ei, ei ole mitään väärää haluta elää kuten aina ennenkin.
Ei ole asiaa, joka olisi väärä. On muitakin vaihtoehtoja, kuin se malli jonka olet oppinut.
Ihmiset usein kuvailevat itseään tietynlaisiksi, kuten “ minä nyt olen aina vihannut aamuja, olen ilta ihminen”.
Entä jos tuokin on vain malli jonka olet oppinut? Ystäväni lapsi oli yhtäkkiä alkanut kiukuttelemaan aamuisin, ilman mitään syytä. Aamulla hän mutristeli suutaan, kiukutteli eikä hänelle saanut puhua.
Syntyykö tälläinen tyhjästä? Eivät aamut yhtäkkiä vain muuttunueet vastenmielisiksi. Lapsi oli oppinut aamu kiukuttelun mallin isosiskoltaan jota hän ihaili kovasti.
Ja ei isosiskokaan aina kiukutellut, mutta aivot yleistävät asioita.
Mene hetkeksi pienen lapsen perspektiiviin, joka on hyvin hyvin herkkä tekemään tulkintoja.
Isosiskosi jota ihailet kiukuttelee aamulla mutristellen ja irvistellen. Huomaat miten hän saa huomiota kiukuttelulla. Haluat olla kuten hänkin. Mieli vetää asioita yhteen “ kiukuttelulla saa huomiota aamuisin”.
Näin yksinkertaisesta , pienestä ja lyhyestä ohikiitävästä hetkestä voi syntyä vuosi kausien tapa aamu känkkäränkkäilyyn. Jossain kohti joku aikuinen sanoo sinulle “ et ole kyllä yhtään aamuihminen”. Ja koska et vielä ymmärrä - otat tuon kirjaimellisesti. Ja PIM! Vahva uskomus on taas luotu. Minä olen tälläinen.
Leima. Määritelmä. Joka vain vahvistaa tuota toiminnan oravanpyörää. " Koska olen aamu uninen minun on vaikeaa herätä". Entä jos et ajattelisikaan niin?
Pitäisikö meidän sitten aikuisina voida välttää ylläolevan kaltaiset esimerkit?
Ei. Se on mahdotonta. Lapsi tekee tulkintoja joka tapauksessa. Et voi estää niitä syntymästä, mutta voit huomata kuinka ne syntyvät ja alkaa kyseenalaistamaan niitä. Voit olla vahvistamatta niitä. Voit opettaa lapsellesi että mitkään yleistykset eivät päde.
Spekulointia ja arvailua on toki myös se että nuoremman lapsen aamu kiukuttelu johtuisi opitusta mallista. Voi olla- voi olla olematta. Voimmeko tietää tätä koskaan varmuudella?
Syiden etsiminen on yleensäkkin vain aikaa vievää. Tutkimiselle on toki ajoittain paikkansa.
Miksi pukeudun kuten pukeudun? Miksi harrastan sitä mitä harrastan? Miksi toimin kuten toimin? Miksi reagoin niinkuin reagoin?
Tämän tyyliset kysymykset voivat olla hyviä siinä vaiheessa kun on havahtunut kysymykselle
"kuka oikein olen" ja haluaa tutkia uskomuksiaan ja käsityksiään maailmasta tarkemmin.
Pahimmillaan miksi kysymys jättää jumiin vuosiksi kelaamaan sitä mikä kaikki ei mennyt niinkuin olisi halunnut, sen sijaan että olisi todella keskittynyt siihen mitä voi tehdä.
Parhaimmillaan miksi kysymys näyttää mitä asioita pidät tärkeänä, mitä kuvittelet niistä saavasi?
Miksi sinulle on vaikkapa tärkeää olla vapaa? Miksi on vaikkapa tärkeää olla onnellinen?
Parhaimmillaan miksi kysymystä hyödyntämällä näet vanhojen uskomusten läpi.
Miksi minä esimerkiksi treenasin ylikuntoon? Tämäkin on vain spekulointia mutta koska uskomukset olivat sellaisessa solmussa, että kuvittelin vain ylläpitämällä järjestelmääni olevani vahva, elossa, arvostettava. Pelkäsin sitä etten kestäisi olla tässä kehossa, pelkäsin että minut hylätään, pelkäsin mitä ihmeellisimpiä asioita.
Vuosia olin pinonnut ja rakentanut näitä uskomuksia kuin tiilitaloa. Ne olivat niitä kaikista rakkaimpia uskomuksia. Ahdistuksen hiki nousi otsalle heti jos joku kehtasikin vihjata että lepo voisi tehdä hyvää. Entä jos et ihan noin fanaattisesti? Entä jos tämän aamun treenit jätät välistä. Sähisin sisällä kuin karhu emo joka puolustaa poikastaan. Treenaus oli vuosia palvellut keino paeta, kuviteltu turvasatama. Keino kokea olevansa elossa ja arvostaa itseään. Kun uskomus erillisestä itsestä katoaa, katoaa henkilökohtaisuus. Uskomukset tulevat uudelleen katsottavaksi. Vuosia rakennetun talon pohja vedettiin alta, ja seinät murtuivat. Tässä kohdin kysymys miksi oli hyvä työkalu.
Miksi uskoin näin? Miksi toimin näin? Miksi kuvittelin näin?
Tässä kohdin näin jo ajatukset vain virtana joka saa liikkua itsestään.Ajatuksien sisällöllä ei ole sen kummempaa pätevyyttä tai totuudellisuutta. Ne ovat vain ajatuksia. Ne saivat palaa ja roihuta pois kehosta, jokaiselta solulta. Mieli taisteli vastaan, koitti sammuttaa liekkejä epätoivoisesti. Ei onnistunut.
Miksi kysymys auttoi näkemään läpi- ja polttamaan sen mihin ei enää voi uskoa.
Ehkä jo arvaat mitä noiden kaikkien punoutuneiden uskomus nyörien takaa löytyi. Ei kertakaikkiaan mitään.
Erillinen itse on vain summa tarinoita. Osa tarinoista tuntuu todemmalta kuin toiset. Jokainen tunne on ookoo. Tämä on kuitenkin katsottava itse. Jos todella haluaa.
Uskomuksia riittää täällä varmasti vieläkin. Niitä uinuu piilossa ehkä vielä kymmeniä, ehkä satojakin.
On paljon mitä en tiedosta, ja hyvä niin :) Olisi aika jäätävää tajuta oma pienuus ja naurettavat uskomukset kaikki kerralla.
Luotan kuitenkin, että saan niitä tarkasteluun kun aika on oikea. Ehkä se kirpaisee kun rupia revitään, mutta so not.
Entä jos kukaan ei ole minkäänlainen ihminen ?
Ei ole tunnesyöjiä, ei ole epäonnistujia, ei ole aamuvirkkuja, ei ole määritelmiä joita ottaa kirjaimellisesti. Hetkinen! Sehän tarkoittaisi että olemme vapaita. Kokoajan.
Erityisestä erillisyydestä teksti täällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stressi. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. helmikuuta 2013
Kimppu uskomuksia
Tunnisteet:
asenne,
eevi,
ego,
liikunta,
läsnäolo,
positiivinen aie,
rehellisyys,
stressi,
tietoisuus,
turhautuminen,
uskomus,
vapaus
torstai 3. tammikuuta 2013
Pelko huutaa, anna ruokaa!
Hiljattain ystävä kyseli mitä voisi tehdä hylätyksi tulemisen pelolle. Ennenkaikkea hatun nosto rohkeudesta " myöntää" ja tunnustaa yksi hyvinkin inhimillien pelko. Sydän pakahtuu rakkaudesta ja ilosta, aina kun kuulee, huomaa ja näkee jonkun tarkastelevan ja tutkivan rehellisesti elämää, syyttämättä muita, ympäristöä tai mitään muutakaan. Ei ole muuta keinoa vapautua kuin sisälle päin, ja rehellisesti.
Ystäväni kertoi pelon ollessa vallassa että ikään kuin ajatukset etsisivät kaikesta mitä kumppani tekee/ ei tee jotain syitä miksi toinen olisi lähtemässä/ jättämässä. Olo voi olla kuulemma hyvinkin fyysinen ja ahdistava.
Tässä tekstissä löytyy lisää mitä mm. fyysiselle tuntemukselle voi tehdä:Tunteet kehossa.
Ystävän tuntemukset kuulostavat hyvin tutulle, voi hyvänen aika miten sitä on joskus pelännytkään mm. kontrollin menetystä ja hylkäystä. Hyvä kysymys voikon olla se, että onko itsellä koskaan mitään kontrollia ollutkaan? Voiko pelätä jonkun menettämistä, mitä ei ole koskaan ollutkaan? Voiko kontrolli olla muualla kuin kuvitelmissa? Entä jos päästää irti ajatuksesta että kontrolloi tai että pitäisi kontrolloida asioita, mitä tapahtuu? Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Tätäkään ei tarvitse uskoa, vaan kokea ja tutkia itse. Mitä voit varmasti kontrolloida? Valitsitko sukupuolesi, sen milloin synnyit?
Tämä kontrolli teema kosahtaa itselle hyvin omaan nilkkaan. Sitä on niin vuosia halunnut ja pyrkinyt kontrolloimaan vaikka mitä. Kehoa, muita ihmisiä, tunteita, toimintaa, sitä mitä muut ajattelee, yms.
Sitä on joskus vähänkuin istunut purkan päälle, joka on sitkeänä tarrautunut housuihin. Kannattaako koittaa repiä purkkaa irti, vai heittää vaan jo tahmeaksi menneet housut pois? Mieli tarrautuu mielellään asioihin, uskomuksiin, ihmisiin, kuvitelmiin, ihan mihin vaan josta voisi jotenkin saada kiinni.
Kun synnymme, meillä on tasan 2 pelkoa. Kovat äänet ja putoaminen. Ehdollistuminen tarinaan ja minään alkaa kuitenkin heti. Lapsi alkaa tekemään tulkintoja maailmasta ja alkaa pitää niitä totena.
Yksi tulkinta, jokseenkin hyvin hyvin hyvin toden tuntuinen on se että olisi joku " erillinen minä". Meille kerrotaan että " tämä on sinun nenäsi" , " sinä olet tälläinen ja tälläinen" , yms.
On hyvä että saamme nimen, on hyvä että opimme nimeämään asioita, mutta se ei ole muuta kuin nimeämistä. Opimme myös helposti ns. " syyn ja seurauksen" suhteen. Jos itken, minua tullaan lohduttamaan. Tai jos itken minua kommenetaan olemaan hiljaa , tarkoittaako tämä nyt sitä että vaikkapa itkeminen on väärin? Ei ole oikeaa tai väärää. Asiat tapahtuvat, niinkuin ne ovat aina tapahtuneet, itsestään ja vapaasti. Niiden leimaaminen tai nimeäminen tapahtuu vasta jälkeen päin.
Näin myös peloissa. Entä jos ei ole onnistumista, tai epäonnistumista, vaan lopputuloksia? Voiko olla mitenkään muuten? Mikä vapaus syntyykään, kun asiat saavat tapahtua. Niin tunteet , kuin ajatuksetkin, ilman henkilökohtaisuutta.
Mitäs sitä kieltelemään, elämä on vaarallista, siinä voi tapahtua ihan mitä tahansa :)
Opin lapsena mm. saamaan huomiota tietynlaisen marttyyriuden ja pakenemisen kautta kautta. Poissa silmistä, poissa mielestä? Öö, ei. Hirmu kiva onkin ollut opetella tästä pois näin myöhemmin :) Tein paljon muitakin tulkintoja, joista on näin myöhemmin saanut opetella pois. On löytynyt uskomusta mm. siitä millaisia " ihmissuhteiden tulisi olla" , " miten minua tulee kohdella", yms. Uskomuksella on vain se arvo, minkä sille antaa. Mistä tiedän tämän paikkansa pitävyyden varmasti?
Jos uskomme syvästi siihen kuvitelmaan MINÄstä joka olisi jotenkin erityinen- se tarvitsee jatkuvasti ikäänkuin ruokaa ja ravinnetta pysyäkseen elossa.
On selvää että jokainen elämän muoto on erilainen, ainutlaatuinen ja ihmeellinen. Ei sitä tarvitse todistella, etsiä tai hakea mitenkään. Se kaikki on tässä jo, elämä tässä ja nyt jo, vapaana, virtaavana. Huomaatko sitä , on asia erikseen. Mieli ja ajatukset joihin samaistuin oli joskus luoneet vankilaa ja häkkiä , jonka mukaan elin. Uskomukset tulivat paljon myös mm. kultuurista, lehdistä, ympäristöstä ja ns. oikeasta ja hyväksytystä mallista toimia. Onneksi alkoi näiden kyseenalaistaminen, ja tutkiminen lähemmin.
Pelossa ei ole mitään pahaa. Se on pitänyt meidät vuosikausia hengissä. Pelko haluaa viimeiseen asti suojella erillistä itseä. Pelolle ei kannata olla vihainen, eikä sille kannata antaa muutakaan valtaa. Kaikki mikä alkaa myös päättyy. Mitä on pelon takana? Voiko olla tunteen voi ottaa vastaan hyväksyen, huomata sen miten sekin osa tätä elämää? Voiko olla että jos huomaa miten mieli ja ajatukset lähtevät selostamaan pelon syytä tai tarkoitusta , että mieli toimii niin kuin sen kuuluukin, MUTTA muistaa ettemme ole ajatuksemme. Ajatukset tapahtuvat , ja tunteet tapahtuvat. Merkitykset luodaan.
Life is. <3
Yleisimpiä pelkoja joita mm. Nlp:n avulla hoidetaan on mm. lentopelot, esiintymispelot, sosiaalisten tilanteiden pelot, eläinten pelot. Niin sanotusti " syvempiin" pelkoihin tulee paneuduttua vähän toisella ajatuksella. Minkä on oltava totta tämän ihmisen maailmassa, jotta hän kokee näin?
Minkä oli oltava totta omassa kuvitteellisessa maailmassani aiempien pelkojen ja uskomusten kanssa?
Uskomista asioihin, jotka eivät ole todellisia.
Ei kukaan pelkää esiintyä, vaan AJATTELUAAN esiintymisestä.
Pelosta ja rohkeudesta kirjoittelin aiemmin: täällä ja esiintymisestä: täällä.
Ystäväni kertoi pelon ollessa vallassa että ikään kuin ajatukset etsisivät kaikesta mitä kumppani tekee/ ei tee jotain syitä miksi toinen olisi lähtemässä/ jättämässä. Olo voi olla kuulemma hyvinkin fyysinen ja ahdistava.
Tässä tekstissä löytyy lisää mitä mm. fyysiselle tuntemukselle voi tehdä:Tunteet kehossa.
Ystävän tuntemukset kuulostavat hyvin tutulle, voi hyvänen aika miten sitä on joskus pelännytkään mm. kontrollin menetystä ja hylkäystä. Hyvä kysymys voikon olla se, että onko itsellä koskaan mitään kontrollia ollutkaan? Voiko pelätä jonkun menettämistä, mitä ei ole koskaan ollutkaan? Voiko kontrolli olla muualla kuin kuvitelmissa? Entä jos päästää irti ajatuksesta että kontrolloi tai että pitäisi kontrolloida asioita, mitä tapahtuu? Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Tätäkään ei tarvitse uskoa, vaan kokea ja tutkia itse. Mitä voit varmasti kontrolloida? Valitsitko sukupuolesi, sen milloin synnyit?
Tämä kontrolli teema kosahtaa itselle hyvin omaan nilkkaan. Sitä on niin vuosia halunnut ja pyrkinyt kontrolloimaan vaikka mitä. Kehoa, muita ihmisiä, tunteita, toimintaa, sitä mitä muut ajattelee, yms.
Sitä on joskus vähänkuin istunut purkan päälle, joka on sitkeänä tarrautunut housuihin. Kannattaako koittaa repiä purkkaa irti, vai heittää vaan jo tahmeaksi menneet housut pois? Mieli tarrautuu mielellään asioihin, uskomuksiin, ihmisiin, kuvitelmiin, ihan mihin vaan josta voisi jotenkin saada kiinni.
Kun synnymme, meillä on tasan 2 pelkoa. Kovat äänet ja putoaminen. Ehdollistuminen tarinaan ja minään alkaa kuitenkin heti. Lapsi alkaa tekemään tulkintoja maailmasta ja alkaa pitää niitä totena.
Yksi tulkinta, jokseenkin hyvin hyvin hyvin toden tuntuinen on se että olisi joku " erillinen minä". Meille kerrotaan että " tämä on sinun nenäsi" , " sinä olet tälläinen ja tälläinen" , yms.
On hyvä että saamme nimen, on hyvä että opimme nimeämään asioita, mutta se ei ole muuta kuin nimeämistä. Opimme myös helposti ns. " syyn ja seurauksen" suhteen. Jos itken, minua tullaan lohduttamaan. Tai jos itken minua kommenetaan olemaan hiljaa , tarkoittaako tämä nyt sitä että vaikkapa itkeminen on väärin? Ei ole oikeaa tai väärää. Asiat tapahtuvat, niinkuin ne ovat aina tapahtuneet, itsestään ja vapaasti. Niiden leimaaminen tai nimeäminen tapahtuu vasta jälkeen päin.
Näin myös peloissa. Entä jos ei ole onnistumista, tai epäonnistumista, vaan lopputuloksia? Voiko olla mitenkään muuten? Mikä vapaus syntyykään, kun asiat saavat tapahtua. Niin tunteet , kuin ajatuksetkin, ilman henkilökohtaisuutta.
Mitäs sitä kieltelemään, elämä on vaarallista, siinä voi tapahtua ihan mitä tahansa :)
Opin lapsena mm. saamaan huomiota tietynlaisen marttyyriuden ja pakenemisen kautta kautta. Poissa silmistä, poissa mielestä? Öö, ei. Hirmu kiva onkin ollut opetella tästä pois näin myöhemmin :) Tein paljon muitakin tulkintoja, joista on näin myöhemmin saanut opetella pois. On löytynyt uskomusta mm. siitä millaisia " ihmissuhteiden tulisi olla" , " miten minua tulee kohdella", yms. Uskomuksella on vain se arvo, minkä sille antaa. Mistä tiedän tämän paikkansa pitävyyden varmasti?
Jos uskomme syvästi siihen kuvitelmaan MINÄstä joka olisi jotenkin erityinen- se tarvitsee jatkuvasti ikäänkuin ruokaa ja ravinnetta pysyäkseen elossa.
On selvää että jokainen elämän muoto on erilainen, ainutlaatuinen ja ihmeellinen. Ei sitä tarvitse todistella, etsiä tai hakea mitenkään. Se kaikki on tässä jo, elämä tässä ja nyt jo, vapaana, virtaavana. Huomaatko sitä , on asia erikseen. Mieli ja ajatukset joihin samaistuin oli joskus luoneet vankilaa ja häkkiä , jonka mukaan elin. Uskomukset tulivat paljon myös mm. kultuurista, lehdistä, ympäristöstä ja ns. oikeasta ja hyväksytystä mallista toimia. Onneksi alkoi näiden kyseenalaistaminen, ja tutkiminen lähemmin.
Pelossa ei ole mitään pahaa. Se on pitänyt meidät vuosikausia hengissä. Pelko haluaa viimeiseen asti suojella erillistä itseä. Pelolle ei kannata olla vihainen, eikä sille kannata antaa muutakaan valtaa. Kaikki mikä alkaa myös päättyy. Mitä on pelon takana? Voiko olla tunteen voi ottaa vastaan hyväksyen, huomata sen miten sekin osa tätä elämää? Voiko olla että jos huomaa miten mieli ja ajatukset lähtevät selostamaan pelon syytä tai tarkoitusta , että mieli toimii niin kuin sen kuuluukin, MUTTA muistaa ettemme ole ajatuksemme. Ajatukset tapahtuvat , ja tunteet tapahtuvat. Merkitykset luodaan.
Life is. <3
Yleisimpiä pelkoja joita mm. Nlp:n avulla hoidetaan on mm. lentopelot, esiintymispelot, sosiaalisten tilanteiden pelot, eläinten pelot. Niin sanotusti " syvempiin" pelkoihin tulee paneuduttua vähän toisella ajatuksella. Minkä on oltava totta tämän ihmisen maailmassa, jotta hän kokee näin?
Minkä oli oltava totta omassa kuvitteellisessa maailmassani aiempien pelkojen ja uskomusten kanssa?
Uskomista asioihin, jotka eivät ole todellisia.
Ei kukaan pelkää esiintyä, vaan AJATTELUAAN esiintymisestä.
Pelosta ja rohkeudesta kirjoittelin aiemmin: täällä ja esiintymisestä: täällä.
Tunnisteet:
ajatukset,
eevi,
ego,
elämä,
mieli,
muutos,
nlp,
pelko,
rakkaus,
rehellisyys,
stressi,
tunteet,
yleistäminen
tiistai 11. joulukuuta 2012
Tarkoituksellista elämää
Mitä tekisit, jos millään mitä kukaan muu ajattelisi ei olisi merkitystä?
Tai mitä tekisit jos kukaan ei saisi tietää ?
Nämä ovat kysymyksiä joihin sinä voit vain vastata omassa mielessäsi. Itse olen tullut tulokseen, että elämän merkitys on elämä. Voin toki antaa sille vaikka mitä muita merkityksiä, mutta elämä itsessäänkin tuntuu oikeen riittävältä.
En kuitenkaan aio itse vielä muuttaa viidakkoon, vaan ihmetellä tätä ihmiskehoa joka on käytössä!
Uskon, että niin kauan kuin me ihmiset ylipäätään haluamme elää tällä planeetalla, niin kauan kuin täällä on nälän hätää ja sotia, on hyvä jos jokainen meistä osaisi nähdä oman osuutensa siihen, että pitää ainakin hyvää huolta itsestään, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan kenellekkin. Se on ensimmäinen ja käytännössä ainoa asia, johon voimme suoraan vaikuttaa, josta voimme itse ottaa vastuun, ilolla.
Kun itse voi hyvin, se välittyy ympärille. Anna hyvän kiertää. Sillä että hymyilet kassaneidille, saatat aloittaa hyvän, positiivisen kierteen. Kassaneiti siirtää sitä eteenpäin ja asiakkaat vievät hyvää mieltä eteenpäin. Ah miten ihanan naivi tosi asia.Se ei ole mitä vanhempasi olisivat halunneet, tai mitä yhteiskuntamme odottaa.
Se on jotain mitä sinä vain tiedät. Ja hei, se VOI muuttua, ja muuttaa muotoaan. Tämä on elämää, jossa yksi asia on varma: MUUTOS. Katso luontoa, onko siellä ikinä mikään paikallaan? Elämän luonteeseen kuuluu muutos.
Elämäntarkoitukseni on nyt eri kuin vaikkapa muutama vuosi sitten. Minulle se kertoo siitä että olen oppinut tällä välillä. Tarkoitus elää riittää.
Me ns. vedämme puoleemme juuri ne opit, jotka tarvitsemme.
Olin itse vuosia sitten usein epävarma itsestäni, enkä luottanut silloiseen poikakaveriini , vaan käyttäydyin kuin epävarma, pelokas ja läheisriippuvainen, ilman syytä.Päädyimme yhteisymmärryksessä eroon, kun emme enää kumpikaan voineet nauttia yhdessä olosta. Vaikka tuo kumppanini olisi tehnyt mitä, en olisi uskonut. Minä todella tarvitsin sen opin, että luottaminen on valinta. Muistan silti ajatelleeni, että “jos joskus vielä seurustelen niin seuraava saa olla vaikka miten mustasukkainen ja omistushaluinen, kunhan ei jatkuvasti ravaa itse baareissa”. Noh, arvaappa mitä eteeni tuli. Löytyi uusi suhde, jossa sain juuri tätä, kokea itse miltä tuntuu kun toinen ei luota, miltä tuntuu kun toinen lukee salaa sähköpostejasi ja millaista oli nähdä toisen odottavan sinulta omaa mielenrauhaansa. Totuus on kuitenkin se Kukaan muu, ei pysty antamaan sinulle mitään tunnetilaa. On sinun tehtäväsi kokea tunteesi.
Tämä voi tuntua vähän hassultakin, eikö juuri siksi olla yhdessä että toinen tekee hyvän olon?Voisitko tässä hetkessä nähdä, ettei ole mitään muuta mikä estäisi sinua olemasta onnellinen jo nyt, kuin omat ajatuksesi?
Tunnisteet:
eevi,
läsnäolo,
mieli,
muutos,
oravanpyörä,
pelko,
positiivinen aie,
rakkaus,
rehellisyys,
stressi,
suru,
suunnitelma,
tarkoitus,
tietoisuus,
tunteet,
unelma
perjantai 9. marraskuuta 2012
Spinning feelings
Kaikillahan meillä on tunteita, mutta tiesitkö, että jokainen tunne itseasiassa jollain tavalla sijaitsee kehossasi?
Tiedostamme kyllä kaikki, että meillä on tunteita, mutta ohjailevatko tunteet sinua, vai sinä tunteitasi?
Itse koin joskus olevani ns. reagoija. yhtäkkiä tuli joku tunne, se vaikutti minuun jotenkin ja jonkun ajan kuluttua tilalla saattoi olla toinen tunne. En siis itse kyennyt kuin kirjaimellisesti olemaan ”tunteideni vietävissä”.
Tunteistakaan ei ole mitään oikeaa tai väärää, ne ovat usein opittuja ja ns. ”laukeavat” usein tietyistä ärsykkeistä. Oli kyseessä sitten ”huonommat tai paremmat fiilikset”, niille on olemassa kehossasi oma paikkansa, liikeratansa. jos tunne ei sijaitsisi missään, emme myöskään tuntisi sitä!
Tärkeä seikka: Mikään tunne itsessään ei ole HYVÄ taikka HUONO. Jokaisella tunteella on tehtävänsä, ja meidän tehtävämme on kuulla tunteen kertoma viesti ja toimia sen mukaan!
Tunteen nimeäminen hyväksi tai huonoksi on opittu tapa.
Vaatii jo melkoista läsnäolon taitoa olla nimeämättä tunteita, olemme niin tottuneita siihen. Kyse ei ole siitä etteikö enään kokisi tunteita, vaan ettei tekisi niistä mielessään niin isoa numeroa.
Eniten energiaa vie kokemus siitä että jotain tunnetta ei saisi tuntea.
” En halua tätä stressiä” ” En jaksa tätä väsymystä” ” En saisi olla ahdistunut” , ja niin edelleen. Totuuden vastaan taistelu kuluttaa energiaa, ja paljon.
Tiedollisesti tämä voi olla helppo ymmärtää, mutta voi pojat sen kokeminen todella vasta antoisaa onkin!
Muistan kerran, kun jostain syystä huomasin mieleni olevan kireä ja ärtynytkin. Mielessä pyöri turhat huolet ja hahmotin kyllä millaisina mielikuvina ja pelkoina ne saivat muotonsa. En ollut läsnä, vaan mieli juurikin ajalehti luomaan kauhuelokuvia ja kireyttä.
Koitin vimmatusti miettiä mistä ihmeestä tuo olo tuli, olenhan normaalisti valtaosan ajasta onnellinen ja läsnä, enkä lähde samaistumaan enään ajatuksiini. Tuolloin kuitenkin koin stressin ja ahdistukset totena ja kiivaasti halusin tietää että miksi?
Kunnes ymmärsin muistaa omiakin oppejani. Oma energiani kului vastaantaisteluun, siihen mitä ei saisi kokea. Myös sillä että että etsin syytä tunteelle, tein siitä todellisen ja merkittävän. Pidin itse tunnetta elossa. Tässä hetkessä kun ei ole haasteita, ellei juuri ole palavassa talossa. Mieli samaistui edelleen johonkin jota oli kokenut aiemmin samana päivänä, joka ei enää edes ollut totta.
Muistutan jälleen, joka kerta kun kokee turhaa kärsimystä on mieli lisännyt todellisuuteen jotain. Joko se on mielikuva tai ajatus,epämukava tuntemus johon samaistuu.
Tälläisessa tilanteessa on tärkeä voida palata tähän hetkeen, siihen hetkeen jossa oikeasti olet.
Mielikuvien ja oman sisäisenkeskustelun tiedostaminen voi riittää, ja päästää niistä irti sen jälkeen.
Mitä luulet, kehittyisimmekö koskaan jos aina tuntuisi kivalta ja olisi tasapainoista?
Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Ihmisaivot taas vastustavat luontaisesti muutosta. Ärsytys, kiukku, pettymys tai joku negatiiviseksi määritelty tunne ( jota se ei suinkaan todellisuudessa ole) on meille parhaimmillaan merkki siitä että on aika tehdä jotain toisin! On aika joko irtipäästää jostain vanhasta uskomuksesta tai ajatusmallista, on aika oppia uusia ja paremmin toimivia keinoja!
Joskus on tietysti käynyt niin että tunteen jatkuessa pidempään ( viikkoja, kuukausia, jopa vuosia) siihen on vain jääty jumiin. Aivot toistavat samaa kaavaa, koska osaavat sen erityisen hyvin.
Esimerkiksi itse olin joskus masentunut myös tottumuksesta. Osasin masentuneen tehtävät oikein hyvin. Aivot tekevät asiat mielellään tutuilla tavoilla, eivät ne ymmärrä ovatko nämä tavat ” hyviä tai huonoja”.
Toki masennukselleni oli myös tarkoitus. Oli viesti minulle että en elänyt täyttä elämää. Jos olisin paremmin vuosia sitten tiennyt, minulta ei ehkä olisi mennyt useaa vuotta sen kourissa, vaan olisin heti ymmärtänyt että nyt on aika tehdä jotain elämässä ja omassa ajattelussa toisin. Siltikään en vaihtaisi päivääkään pois, ja vaikka kaikki se mitä tuolloin koki tuntuu nyt lähinnä huvittavalta oli tuolloin täysin totta.
Jos koet säännöllisesti vaikkapa turhautumista ja ärsytystä tai jotain muuta tunnetta, ennen kuin luet eteenpäin tee seuraava:
Sulje silmäsi ja voit kuvitella itsesi tuon tunteen pauloissa eteesi.
Kysy nyt mielessäsi tuolta tunteelta : Mitä sinä haluat kertoa minulle?
Tunteen viestin voit vastaanottaa tietysti vain sinä!
Ole ennenkaikkea rehellinen itsellesi. Sinun ei tarvitse heti tehdä mitään toimenpiteitä asian suhteen, vaan alkuun vain tiedostaa.
Perjaatteessa siis, tunteille ei tarvitse tehdä mitään! Miten helppoa.
Ainoa asia joka sinun on tehtävä, on vastaanottaa tunne ja lakata taistelemasta sitä vastaan. On fiksumpaa osata ratsastaa aalloilla, kuin koittaa vaikuttaa merenkäyntiin.
Jos ihan oikeasti vaan koet vaikkapa kiukun tai pettymyksen, voit huomata miten nopeasti se menee ohi. Mielessään voi sanoa tunteelle ” Huomasin sinut ja otan sinut vastaan”. Joskus tässä vaiheessa rupeaa jopa naurattamaan ääneen. Koe vaan tunne ja mene eteenpäin.
Tietenkään mikään tunne ei anna lupaa reagointiin tai väärinkohteluun ja niin edelleen. On eriasia kokea tunne kuin reagoida tunteeseen!
Kokemalla tunteet puhdistat olemustasi, kevennät oloasi etkä kätke sisällesi turhaa kuonaa.
Suomessa olemme usein vain tottuneet sullomaan tunteet sisällemme, ja näyttämään ulospäin viilipytyltä. Mistä olemme ensinnäkin keksineet sellaisen vallitsevan uskomuksen että elämän tulisi aina olla kivaa ja helppoa? Monet ovat oppineet mallin jossa karataan voimakkaita tunteita viimeiseen asti. Elämä elää liikkeessä ja tunteet kuuluvat asiaan. Luultavasti kaikkia meistä on hyssytelty kun lapsena olemme itkeneet. Luultavasti kaikkia meistä on kommennettu rauhoittumaan jos olemme suuttuneet. Me tarvitsemme lapsena rajoja, mutta ymmärrä miten helposti mieli yhdistää näistä kokemuksista oletuksen että tietyt tunteen eivät olisi sallittuja. Anna siis lupa tunteiden tulla ja mennä, koe ne , mutta älä tartu niihin sen kummemmin.
Jos haluat voit myös kokeilla harjoitusta, jolla pystyy vaikuttamaan oloonsa nopeasti. Toisinaan voi olla tarpeen, että osaat laimentaa tai ottaa pois esim. stressin, jännityksen tai jonkun muun ikävän fiiliksen voidaksesi toimia sinulle pitkässä juoksussa parhaalla tavalla.Mielikuvat ovat tietysti tähän myös hyvä työkalu, mutta toinen todella yksinkertainen ja tehokas tapa helpottaa vaikka stressiä tai jännitystä on spinning feelings. Varoituksen sanana, tämä on erittäin helppo tekniikka. Jopa niin helppo että mieli saattaa ihmetellä voiko se todella olla näin yksinkertaista :)
Jokainen tunne siis sijaitsee jossain kehossasi. Jollemme ole näistä tietoisia tunteet vaihtelevat meissä kuin itsessään. Tähän prosessiin voimme kuitenkin vaikuttaa. Erityisen hyvä taito esimerkiski jännityksen, stressin tai vaikka jopa kipujen suhteen.
Lukuisien asiakkaiden kanssa olen huomannut, että ikävältä tunteet sijaitsevat usein kurkun, rintakehän, vatsan tai pään seudulla ja ne tuntuvat usein liikkuvan aluksi niin, että tuntuu kuin tunne tulisi itseä kohti. Mutta kuten missään muussakaan, oikeaa taikka väärää ei ole. Tunteet voivat siis liikkua mihin suntaan hyvänsä – tärkeintä on, että opit kuinka löydät suunnan, johon pyörittämällä olosi helpottuu.
Usein ihmiset tiedostamattaan itseasiassa näyttävät käsillään, missä heidän tunteensa liikkuvat. joku sanoessaan ”Musta tuntuu, että asiat vaan pyörii mun päässä” liikuttaa kättään päänsä kohdalla ja joku toinen taas voi sanoa: ”En pysty rauhoittumaan” ja pyörittää samalla kättään vatsansa kohdalla. Harva näitä huomaa, mutta nämä ihmisten eleet on juurikin todellisuudessa niin kirjaimellisesti otettavia kuin he asiat itse kertovatkin. Asiakaalla, jolla ”Asiat pyörivät päässä”, tuo tunne laitettiin pyörimään toiseen suuntaan – jolloin kokemus helpotti!
Toisille on helpompaa kuin toisille löytää missä tunne sijaistee, mutta tässäkin kehittyy vain harjoittelemalla! voi olla, ettei ole heti helpointa löytää missä tunne sijaitsee. Emmehän me jatkuvasti tiedosta, että “Ahaa, ilo liikkui minussa nyt vasemman korvan kautta oikeaan varpaaseen”, emme tietenkään.
Tunteita voi siis :
Paikantaa, laimentaa ja poistaa sekä vahvistaa ja voimistaa.
Kartoita missä joku " ikävä" tunne sinulla sijaitsee, mihin suuntaan se liikkuu. Kokeile sen jälkeen vain liikuttaa sitä mielessäsi toiseen suuntaan ja anna olosi keventyä jokaisella kierroksella. Niin hihhulilta kuin tämä itsessään jo kuulostaa, tämän " tieteellinen" puoli löytyy aivokemian muuttamisessa ja siinä että vanhoja kärsimykselle alttiita neuronien välisiä yhteyksiä ikäänkuin kumotaan.
Toinen hyvä koe voi olla että huomaat " ikävän" fiiliksen, katsot ylös kattoon ja hypit samalla kuin ajattelet sitä. Muutat varsin äkkiä tunnetilasi, ja voit keskittyä olennaiseen- tähän hetkeen.
Todellinen vahvuus alkaa heikkouden tuntemisesta. UGh ;)
Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitos. Käyhän ihmeessä hakemassa ilmainen rentoutus äänite kotisivuiltamme.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Mihin energiasi käytät?
Miten oma energia tulee käytettyä?
Vastuuta omasta elämästä ja tunteista on tietysti aina ihmisellä itsellään.Voi kumpa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei. Vastuunpakoilu omasta elämästä ja hyvinvoinnista on helvetin yleistä, ja helppoa. Nimimerkillä been there ja done that.
Kuvittele että sinulla on energiaa 100 yksikköä. Jos käytät sitä 30 eri asiaan, on tuloksetkin sen mukaisia. Entä jos käyttäisi kaiken 100 yksikköä siihen hetkeen ja tilanteeseen missä kulloinkin on?
Ei golf kentällä kannata töistä murehtia, eikä töissä miettiä seksiä. Seksiä harrastaessa ( voiko sitä harrastaa :) ?) ei ainakaan kannata töitä miettiä, eikö?
Ole siellä missä kulloinkin olet. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielen luonne on joko muistella mennyttä, tai suunnitella tulevaa. Se että on läsnä ei tarkoita etteikö tulevaisuutta suunnittelisi. Enemmänkin se tila josta tulevaisuutta suunnittelee ratkaisee. Onko motiivina pelko, vai rakkaus?
Itse olen useat kerrat mennyt liian suunnittelun ansaan. Vähemmän on usein enemmän. Enemmän OIKEITA asioita, kuin paljon puuhailua vaan puuhailun takia. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat?
On aika karsia turhaa, ja keskittyä asioihin jotka tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään, menevät vaivatta ja flowlla. Kyse ei ole siitä etteikö niiden eteen tekisi töitä, vaan enempikin siitä että ne eivät tunnu työltä, edes " tylsemmät" osat. Ei puukaan valita siitä että sen on syksyllä irroitettava lehdistään, se vain tekee sen. Samalla tavalla oikeiden asioiden tekeminen tuntuu juuri siltä, sen vain tekee mitä kuuluu tehdä.
Olen itse ollut voimavarojeni "väärinkäyttäjä". Halunnut miellyttää muita ennen itseäni, etsinyt hyväksyntää ja kiitosta teoillani, valittanut,epäillyt itseäni, uupunut ja ollut jatkuvasti tyytymätön elämääni. Etsinyt vastausta itseni ulkopuolelta, suhteista, työpaikoilta, ulkomaanmatkoilta. Masennuin säännöllisin väliajoin, elin puuduksissa. Kiersin samaa kehää. Kun olin liekö monennen kerran taas uupunut silloiseen työhöni ja elämääni, päätinkin masennuslääkkeiden sijasta alkaa vaikuttamaan itse itseeni.Se kannatti :)
Seuraavaksi oireita voimiensa väärinkäytöstä :
Valittaminen!
Valittaminen on sitä ettet hyväksy nyt-hetkeä.
Mitä enemmän valitat , sitä enemmän vedät negatiivisia asioita puoleesi. Löydät aina uutta valitettavaa, ja ehkä löydät vielä seuraakin jossa voitte yhdessä valittaa? En tarkoita ettei ikävistä asioista voisi puhua,mutta valittaminen on niin eri juttu. Valittaminen on sitä kun kerrasta toiseen henkilö jauhaa samoista ongelmistaan, muuttamatta omaa käytöstään tai toimintaansa lainkaan. Valittaminen on sitä jos valitetaan jatkuvasti asioista joihin ei voida yhtään vaikuttaa. Mietin mielummin mitä voit asialle tehdä? Ja kyllä todellakin voit vaikuttaa jopa mailman rauhaan ja kestävään kehitykseen aloittamalla itsestäsi.
Valittaminen on nykyään jo niin yleistä, että se on lähes hallitsee valtaosan keskusteluja. Oletko koskaan tavannut henkilöä joka olisi vain yhtäkkiä lakannut valittamasta? Valittaminen on kehä, se kiertää ympyrää. Onneksi siitä kehästä voi astua pois. Valittamisen sijaan teen päinvastoin! Puhu siitä mikä on hyvin :)
Toimikoon motiivina vaikka se, että aivot eivät tunnista negaatiota. Mitä enemmän keskittyy kaikkeen mikä on huonosti, aivosi oikein poimivat ja vetävät puoleensa sitä lisää. Anna suunta pääkopallesi, mitä haluat sen sijaan? Miksei voisi olla hyvin jo nyt?
Puhu edes positiivisista vaihtoehdoista.Siitä mitä haluat. Turha tuhlata ajatuksiaan siihen mitä ei halua. Keskity siihen mitä haluat :) Sääliminen vain antaa valittajalle syytä jatkaa taas huomenna,sillä valittajan kuva siitä että on vain tilanteen uhri vahvistuu. Ajatuksesi ohjaavat tulevaisuuttasi. Ehkä siis haluat ajatella hieman positiivisemmin? Kokeileppa vaihtaa PITÄÄ sanan tilalle SAAN tai HALUAN.
Jos kuulen täysin turhaa valitusta, en enää yleensä reagoi siihen mitenkään.
Tutki itseäsi, valitatko ajatuksissasi tai puheessasi esim. olosuhteistasi, ympäristöäsi, muitten ihmisten tekoja tai sanoja,tai vaikka säätä. Valittaminen tuo väistämättämästi kielteistä energiaa, teit sen sitten ääneen tai et.
Voit joko hyväksyä tilanteen, toimia tai antaa asian mennä. Nauti kaikesta mitä teet.
Itse opettelin tätä alkuun huumoriin takertuen,esim. " ompa aivan mahtavaa maksaa laskuja, ihanaa maksaa siitä että saan asua juuri täällä ja saan käyttää internettiä ILMAN RAJOITUKSIA. Wow!" Kunnes tajusin että totta, näinhän se juuri onkin.
l
Epävarmuus
Toinen tapa käyttää omia voimiaan energiaa väärin on epävarmuus! Me olemme luonnostamme luovia, mutta ei ole järkeä käyttää luovuuttaan epävarmuuteen taikka itsensä epäilyyn. Sinussa on voima olla varma ja toimia, miksi hukkaat sitä epävarmuuteen? Olen kuullut usein sanottavan " Toiset ihmiset ovat vain itsevarmempia", muttan mielestäni meillä jokaisella on oikeus ja kyky valita mitä haluamme olla jatkossa. Kukaan muu ei voi ottaa sinulta epävarmuuttasi pois, kuin sinä itse.Sinussa on jo olemassa kaikki se varmuus, anna sille tilaa astua esiin. Epävarmuus ei ole realismia, se on hölmöä! Jos olet epävarma, et vain ole vielä löytänyt varmuuttasi.Varmuus ei tule analysoimalla. Sitä paitsi, itsensä epävarmaksi väittäminen on yleistämistä. Tuskin kukaan on aina epävarma. Vessassakin?
Jos haluat varmuutta, luo varmuutta!Et löydä varmuutta muualta kuin itsestäsi. Aivot eivät tunnista mitä eroa on kuvittelulla tai sillä että asiat tapahtuvat oikeasti. Voit ihan hyvin leikkiä viikon ajan, että olet sopivan itsevarma ja oma itsesi samalla.Maailma odottaa sinua. Jos käytät energiasi epävarmuuden ja pelon luomiseen, menet vain enemmän hämillesi.
Olin ennen hyvin epävarma itsestäni ja siitä mihin pystyn tai en pysty. Nyt jos kohtaan epävarmuutta kysyn mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ai, ei sen pahempaa, annetaan mennä vaan :) Se on vain tunne, ei sen vakavampaa. Antamalla epävarmuutta luoville ajatuksille painoarvoa, niistä tulee tosia.
Miksei siis vain toteasi noita ajatuksia humpuukiksi?
Kokeile joskus ajatella epävarmoja ajatuksia seksikkäällä äänellä tai mikki hiiren äänellä.
" En pysty siiheen, aaah, ooh" . ja " Olen niin surkea tässähhhh". Kokeile oikeasti. Kokemus muuttuu täysin, jos ajattelet ajatukset toisella äänellä.
Kysymys kuuluu: Jos ajatuksen kuuleminen toisella äänellä tekee siitä epäuskottavan, miksi sitä pitäisi alun perinkään uskoa ?
Vastuuta omasta elämästä ja tunteista on tietysti aina ihmisellä itsellään.Voi kumpa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei. Vastuunpakoilu omasta elämästä ja hyvinvoinnista on helvetin yleistä, ja helppoa. Nimimerkillä been there ja done that.
Kuvittele että sinulla on energiaa 100 yksikköä. Jos käytät sitä 30 eri asiaan, on tuloksetkin sen mukaisia. Entä jos käyttäisi kaiken 100 yksikköä siihen hetkeen ja tilanteeseen missä kulloinkin on?
Ei golf kentällä kannata töistä murehtia, eikä töissä miettiä seksiä. Seksiä harrastaessa ( voiko sitä harrastaa :) ?) ei ainakaan kannata töitä miettiä, eikö?
Ole siellä missä kulloinkin olet. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielen luonne on joko muistella mennyttä, tai suunnitella tulevaa. Se että on läsnä ei tarkoita etteikö tulevaisuutta suunnittelisi. Enemmänkin se tila josta tulevaisuutta suunnittelee ratkaisee. Onko motiivina pelko, vai rakkaus?
Itse olen useat kerrat mennyt liian suunnittelun ansaan. Vähemmän on usein enemmän. Enemmän OIKEITA asioita, kuin paljon puuhailua vaan puuhailun takia. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat?
On aika karsia turhaa, ja keskittyä asioihin jotka tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään, menevät vaivatta ja flowlla. Kyse ei ole siitä etteikö niiden eteen tekisi töitä, vaan enempikin siitä että ne eivät tunnu työltä, edes " tylsemmät" osat. Ei puukaan valita siitä että sen on syksyllä irroitettava lehdistään, se vain tekee sen. Samalla tavalla oikeiden asioiden tekeminen tuntuu juuri siltä, sen vain tekee mitä kuuluu tehdä.
Olen itse ollut voimavarojeni "väärinkäyttäjä". Halunnut miellyttää muita ennen itseäni, etsinyt hyväksyntää ja kiitosta teoillani, valittanut,epäillyt itseäni, uupunut ja ollut jatkuvasti tyytymätön elämääni. Etsinyt vastausta itseni ulkopuolelta, suhteista, työpaikoilta, ulkomaanmatkoilta. Masennuin säännöllisin väliajoin, elin puuduksissa. Kiersin samaa kehää. Kun olin liekö monennen kerran taas uupunut silloiseen työhöni ja elämääni, päätinkin masennuslääkkeiden sijasta alkaa vaikuttamaan itse itseeni.Se kannatti :)
Seuraavaksi oireita voimiensa väärinkäytöstä :
Valittaminen!
Valittaminen on sitä ettet hyväksy nyt-hetkeä.
Mitä enemmän valitat , sitä enemmän vedät negatiivisia asioita puoleesi. Löydät aina uutta valitettavaa, ja ehkä löydät vielä seuraakin jossa voitte yhdessä valittaa? En tarkoita ettei ikävistä asioista voisi puhua,mutta valittaminen on niin eri juttu. Valittaminen on sitä kun kerrasta toiseen henkilö jauhaa samoista ongelmistaan, muuttamatta omaa käytöstään tai toimintaansa lainkaan. Valittaminen on sitä jos valitetaan jatkuvasti asioista joihin ei voida yhtään vaikuttaa. Mietin mielummin mitä voit asialle tehdä? Ja kyllä todellakin voit vaikuttaa jopa mailman rauhaan ja kestävään kehitykseen aloittamalla itsestäsi.
Valittaminen on nykyään jo niin yleistä, että se on lähes hallitsee valtaosan keskusteluja. Oletko koskaan tavannut henkilöä joka olisi vain yhtäkkiä lakannut valittamasta? Valittaminen on kehä, se kiertää ympyrää. Onneksi siitä kehästä voi astua pois. Valittamisen sijaan teen päinvastoin! Puhu siitä mikä on hyvin :)
Toimikoon motiivina vaikka se, että aivot eivät tunnista negaatiota. Mitä enemmän keskittyy kaikkeen mikä on huonosti, aivosi oikein poimivat ja vetävät puoleensa sitä lisää. Anna suunta pääkopallesi, mitä haluat sen sijaan? Miksei voisi olla hyvin jo nyt?
Puhu edes positiivisista vaihtoehdoista.Siitä mitä haluat. Turha tuhlata ajatuksiaan siihen mitä ei halua. Keskity siihen mitä haluat :) Sääliminen vain antaa valittajalle syytä jatkaa taas huomenna,sillä valittajan kuva siitä että on vain tilanteen uhri vahvistuu. Ajatuksesi ohjaavat tulevaisuuttasi. Ehkä siis haluat ajatella hieman positiivisemmin? Kokeileppa vaihtaa PITÄÄ sanan tilalle SAAN tai HALUAN.
Jos kuulen täysin turhaa valitusta, en enää yleensä reagoi siihen mitenkään.
Tutki itseäsi, valitatko ajatuksissasi tai puheessasi esim. olosuhteistasi, ympäristöäsi, muitten ihmisten tekoja tai sanoja,tai vaikka säätä. Valittaminen tuo väistämättämästi kielteistä energiaa, teit sen sitten ääneen tai et.
Voit joko hyväksyä tilanteen, toimia tai antaa asian mennä. Nauti kaikesta mitä teet.
Itse opettelin tätä alkuun huumoriin takertuen,esim. " ompa aivan mahtavaa maksaa laskuja, ihanaa maksaa siitä että saan asua juuri täällä ja saan käyttää internettiä ILMAN RAJOITUKSIA. Wow!" Kunnes tajusin että totta, näinhän se juuri onkin.
l
Epävarmuus
Toinen tapa käyttää omia voimiaan energiaa väärin on epävarmuus! Me olemme luonnostamme luovia, mutta ei ole järkeä käyttää luovuuttaan epävarmuuteen taikka itsensä epäilyyn. Sinussa on voima olla varma ja toimia, miksi hukkaat sitä epävarmuuteen? Olen kuullut usein sanottavan " Toiset ihmiset ovat vain itsevarmempia", muttan mielestäni meillä jokaisella on oikeus ja kyky valita mitä haluamme olla jatkossa. Kukaan muu ei voi ottaa sinulta epävarmuuttasi pois, kuin sinä itse.Sinussa on jo olemassa kaikki se varmuus, anna sille tilaa astua esiin. Epävarmuus ei ole realismia, se on hölmöä! Jos olet epävarma, et vain ole vielä löytänyt varmuuttasi.Varmuus ei tule analysoimalla. Sitä paitsi, itsensä epävarmaksi väittäminen on yleistämistä. Tuskin kukaan on aina epävarma. Vessassakin?
Jos haluat varmuutta, luo varmuutta!Et löydä varmuutta muualta kuin itsestäsi. Aivot eivät tunnista mitä eroa on kuvittelulla tai sillä että asiat tapahtuvat oikeasti. Voit ihan hyvin leikkiä viikon ajan, että olet sopivan itsevarma ja oma itsesi samalla.Maailma odottaa sinua. Jos käytät energiasi epävarmuuden ja pelon luomiseen, menet vain enemmän hämillesi.
Olin ennen hyvin epävarma itsestäni ja siitä mihin pystyn tai en pysty. Nyt jos kohtaan epävarmuutta kysyn mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ai, ei sen pahempaa, annetaan mennä vaan :) Se on vain tunne, ei sen vakavampaa. Antamalla epävarmuutta luoville ajatuksille painoarvoa, niistä tulee tosia.
Miksei siis vain toteasi noita ajatuksia humpuukiksi?
Kokeile joskus ajatella epävarmoja ajatuksia seksikkäällä äänellä tai mikki hiiren äänellä.
" En pysty siiheen, aaah, ooh" . ja " Olen niin surkea tässähhhh". Kokeile oikeasti. Kokemus muuttuu täysin, jos ajattelet ajatukset toisella äänellä.
Kysymys kuuluu: Jos ajatuksen kuuleminen toisella äänellä tekee siitä epäuskottavan, miksi sitä pitäisi alun perinkään uskoa ?
Tunnisteet:
eevi,
ego,
läsnäolo,
rehellisyys,
stressi,
tunteet,
uskomus,
valittaminen,
yleistäminen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








