Millaisia malleja olet elämässä oppinut ihan arkisissakin asioissa? Millaisia käsityksiä sinulle on muodostunut?
Jos haluat ja tuntuu hyvältä kokeilla laajentaa omaa perspektiiviä, voit kokeilla vaikka yhden päivän elää niinkuin olisit kokenut muistinmenetyksen.
Et tietäisi mitään “ miten pitäisi syödä, nukkua, toimia, käyttäytyä. Ei olisi mitään käsitystä mitä ympäristö tai kulttuuuri pitää oikeana. Sinulla ei olisi historiaa. Olisit saman ikäinen, samassa " elämäntilanteessa" , samassa ympäristössä. Mutta sinulla ei olisi ennakkokäsityksiä tai uskomuksia ja mielikuvia siitä millainen sinun tulisi olla.
Miten söisit? Mitä tekisit? Mitä et tekisi?
Et voi tietenkään tietää sitä nyt.
Jos vaikka itse nyt ajattelen pihviä, en pystyisi sitä syömään, kuvottaa. Parin tunnin kuluttua tilanne voi olla toinen.
Ihminen on eläin, jolla voi toimia intuitio kuten eläimelläkin. Moderni yhteiskunta on vain vienyt meidät hyvin- hyvin -hyvin kauas siitä mikä on luontaista. Ja se on ihan ookoo. Ei ole tarkoitus laittaa bambuliinaa vyötäisille ja muuttaa puuhun asumaan. Moderni yhteiskunta on myös lahja. Ehkä seuraavaksi onkin aika yhdistää moderni teknologia ja mahdollisuudet intuitiiviseen ja sponttaaniin kehittämiseen. Tai sitten ei.
Tulevaisuuden mahdollisuuksien spekuloiminenkin olisi mielenkiintoista, mutta tämän hetken kannalta turhaa.
Mikään ei vai kerta kaikkiaan voi olla väärin. Vain ajattelulla jostain asiasta voi tehdä tulkinnan väärästä ja oikeasta. Mielipiteet ovat asia erikseen. Mielipiteet tuskin katoavat minnekkään, mutta kuten vanha viisaskin sanoo " makuasioista ei kannata kiistellä" :)
Yhtälailla kuin dinosaurukset yhtäkkiä pyyhkäistiin pallolta pois, näin voi käydä ihmisellekkin.
Todellisuudessa kenelläkään ei ole mitään hajua mitä täällä oikein tapahtuu. Spekuloida voi aina.
Jos kaikki yhdessä uskomme tiettyihin asioihin, tekeekö se siitä totta? Ei. Se tekee uskonnon.
Näistä asioita ei vain puhuta. Ja ei, ei ole mitään väärää haluta elää kuten aina ennenkin.
Ei ole asiaa, joka olisi väärä. On muitakin vaihtoehtoja, kuin se malli jonka olet oppinut.
Ihmiset usein kuvailevat itseään tietynlaisiksi, kuten “ minä nyt olen aina vihannut aamuja, olen ilta ihminen”.
Entä jos tuokin on vain malli jonka olet oppinut? Ystäväni lapsi oli yhtäkkiä alkanut kiukuttelemaan aamuisin, ilman mitään syytä. Aamulla hän mutristeli suutaan, kiukutteli eikä hänelle saanut puhua.
Syntyykö tälläinen tyhjästä? Eivät aamut yhtäkkiä vain muuttunueet vastenmielisiksi. Lapsi oli oppinut aamu kiukuttelun mallin isosiskoltaan jota hän ihaili kovasti.
Ja ei isosiskokaan aina kiukutellut, mutta aivot yleistävät asioita.
Mene hetkeksi pienen lapsen perspektiiviin, joka on hyvin hyvin herkkä tekemään tulkintoja.
Isosiskosi jota ihailet kiukuttelee aamulla mutristellen ja irvistellen. Huomaat miten hän saa huomiota kiukuttelulla. Haluat olla kuten hänkin. Mieli vetää asioita yhteen “ kiukuttelulla saa huomiota aamuisin”.
Näin yksinkertaisesta , pienestä ja lyhyestä ohikiitävästä hetkestä voi syntyä vuosi kausien tapa aamu känkkäränkkäilyyn. Jossain kohti joku aikuinen sanoo sinulle “ et ole kyllä yhtään aamuihminen”. Ja koska et vielä ymmärrä - otat tuon kirjaimellisesti. Ja PIM! Vahva uskomus on taas luotu. Minä olen tälläinen.
Leima. Määritelmä. Joka vain vahvistaa tuota toiminnan oravanpyörää. " Koska olen aamu uninen minun on vaikeaa herätä". Entä jos et ajattelisikaan niin?
Pitäisikö meidän sitten aikuisina voida välttää ylläolevan kaltaiset esimerkit?
Ei. Se on mahdotonta. Lapsi tekee tulkintoja joka tapauksessa. Et voi estää niitä syntymästä, mutta voit huomata kuinka ne syntyvät ja alkaa kyseenalaistamaan niitä. Voit olla vahvistamatta niitä. Voit opettaa lapsellesi että mitkään yleistykset eivät päde.
Spekulointia ja arvailua on toki myös se että nuoremman lapsen aamu kiukuttelu johtuisi opitusta mallista. Voi olla- voi olla olematta. Voimmeko tietää tätä koskaan varmuudella?
Syiden etsiminen on yleensäkkin vain aikaa vievää. Tutkimiselle on toki ajoittain paikkansa.
Miksi pukeudun kuten pukeudun? Miksi harrastan sitä mitä harrastan? Miksi toimin kuten toimin? Miksi reagoin niinkuin reagoin?
Tämän tyyliset kysymykset voivat olla hyviä siinä vaiheessa kun on havahtunut kysymykselle
"kuka oikein olen" ja haluaa tutkia uskomuksiaan ja käsityksiään maailmasta tarkemmin.
Pahimmillaan miksi kysymys jättää jumiin vuosiksi kelaamaan sitä mikä kaikki ei mennyt niinkuin olisi halunnut, sen sijaan että olisi todella keskittynyt siihen mitä voi tehdä.
Parhaimmillaan miksi kysymys näyttää mitä asioita pidät tärkeänä, mitä kuvittelet niistä saavasi?
Miksi sinulle on vaikkapa tärkeää olla vapaa? Miksi on vaikkapa tärkeää olla onnellinen?
Parhaimmillaan miksi kysymystä hyödyntämällä näet vanhojen uskomusten läpi.
Miksi minä esimerkiksi treenasin ylikuntoon? Tämäkin on vain spekulointia mutta koska uskomukset olivat sellaisessa solmussa, että kuvittelin vain ylläpitämällä järjestelmääni olevani vahva, elossa, arvostettava. Pelkäsin sitä etten kestäisi olla tässä kehossa, pelkäsin että minut hylätään, pelkäsin mitä ihmeellisimpiä asioita.
Vuosia olin pinonnut ja rakentanut näitä uskomuksia kuin tiilitaloa. Ne olivat niitä kaikista rakkaimpia uskomuksia. Ahdistuksen hiki nousi otsalle heti jos joku kehtasikin vihjata että lepo voisi tehdä hyvää. Entä jos et ihan noin fanaattisesti? Entä jos tämän aamun treenit jätät välistä. Sähisin sisällä kuin karhu emo joka puolustaa poikastaan. Treenaus oli vuosia palvellut keino paeta, kuviteltu turvasatama. Keino kokea olevansa elossa ja arvostaa itseään. Kun uskomus erillisestä itsestä katoaa, katoaa henkilökohtaisuus. Uskomukset tulevat uudelleen katsottavaksi. Vuosia rakennetun talon pohja vedettiin alta, ja seinät murtuivat. Tässä kohdin kysymys miksi oli hyvä työkalu.
Miksi uskoin näin? Miksi toimin näin? Miksi kuvittelin näin?
Tässä kohdin näin jo ajatukset vain virtana joka saa liikkua itsestään.Ajatuksien sisällöllä ei ole sen kummempaa pätevyyttä tai totuudellisuutta. Ne ovat vain ajatuksia. Ne saivat palaa ja roihuta pois kehosta, jokaiselta solulta. Mieli taisteli vastaan, koitti sammuttaa liekkejä epätoivoisesti. Ei onnistunut.
Miksi kysymys auttoi näkemään läpi- ja polttamaan sen mihin ei enää voi uskoa.
Ehkä jo arvaat mitä noiden kaikkien punoutuneiden uskomus nyörien takaa löytyi. Ei kertakaikkiaan mitään.
Erillinen itse on vain summa tarinoita. Osa tarinoista tuntuu todemmalta kuin toiset. Jokainen tunne on ookoo. Tämä on kuitenkin katsottava itse. Jos todella haluaa.
Uskomuksia riittää täällä varmasti vieläkin. Niitä uinuu piilossa ehkä vielä kymmeniä, ehkä satojakin.
On paljon mitä en tiedosta, ja hyvä niin :) Olisi aika jäätävää tajuta oma pienuus ja naurettavat uskomukset kaikki kerralla.
Luotan kuitenkin, että saan niitä tarkasteluun kun aika on oikea. Ehkä se kirpaisee kun rupia revitään, mutta so not.
Entä jos kukaan ei ole minkäänlainen ihminen ?
Ei ole tunnesyöjiä, ei ole epäonnistujia, ei ole aamuvirkkuja, ei ole määritelmiä joita ottaa kirjaimellisesti. Hetkinen! Sehän tarkoittaisi että olemme vapaita. Kokoajan.
Erityisestä erillisyydestä teksti täällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. helmikuuta 2013
Kimppu uskomuksia
Tunnisteet:
asenne,
eevi,
ego,
liikunta,
läsnäolo,
positiivinen aie,
rehellisyys,
stressi,
tietoisuus,
turhautuminen,
uskomus,
vapaus
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Elämä!
Voiko
tässä elämässä olla mitään tärkeämpää että oikeasti
koemme ja ELÄMME vapaasti ?Vaikka uskoo että elämiä on
useita, on silti enemmän kuin suositeltavaa elää yhtä elämää
kerrallaan, eikä odottaa että onnellisuus tulee joskus sitten kun.
Sitten kun olen terveempi, sitten kun olen rikkaampi, sitten kun olen
eläkkeellä tai sittenkun olen lomalla. Mitään muuta meille ei ole
kuitenkaan luvattu kuin tämä hetki.Kaikki muu on vain lainassa.
Menneisyys meni jo. Tulevaisuutta kannattaa tietysti suunnitella,
mutta suosittelen järjestämään elämän niin, että vaikka tänään
kuolisit voisit kokea täysin että olet saanut elää täyttä
elämää, vapaasti ja riippumatta mistään ulkopuolelta
tulevasta.
Oletetaan kuitenkin että elät pitkän ja hyvän
elämän.Ajattele itsesi omalle kuolinvuoteellesi, ja hyppää
hetkeksi mielessäsi siihen hetkeen.Mitkä asiat siellä näyttävät
ja tuntuvat merkityksellisiltä? Se kuinka paljon siivosit? Se
mitä muut ajattelivat? Vai joku ihan muu?
Sulje hetkeksi silmäsi
ja anna ajatusten tulla. Kuvittele että saat kuolinvuoteeltasi antaa
itsellesi tähän päivään muutamia ohjeita ja neuvoja.Vaali
kiitollisuutta kaikesta siitä mikä hyvin jo nyt. Mitä
sanoisit?
Kunhan olet itsellesi rehellinen ja aito. Meillä ei
kuitenkaan ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tästä voi olla
hyvä muistuttaa itseään usein. Mikä on suhteesi tähän
hetkeen?
Kärsivällisyys, joustavuus
ja nöyryys ovat varmasti myös hyviä työvälineitä, ja tutkiminen, avoin ihmettely. Ei sokeasti minkkän uskominen tai tietäminen. Sinä päivänä jos itse luulen tietäväni tai
osaavani kaiken, voin saman tien vetää itseni hirteen. Tiedä ettet
tiedä mitään ja ole utelias, mitä voit itse huomata?
Joskus
asiakkaat tulevat luoksemme, ja sanovat että heidän pitää päättää
mitä haluavat tehdä loppuelämänsä, ollakseen onnellisia.
Usein
tällöin sanon ” Hienoa, mitä jos aloitetaan siitä mitä haluat
tehdä nyt?” Vaikka olisikin vain muutama tunti vapaa-aikaa, mitä
haluat niiden aikana tehdä?
Tai että miten voisit olla onnellinen
ja aito jo nyt? Voitko ottaa tämän hetken vastaan sellaisenaan kuin
se on.
Tommy Hellsten on tehnyt tästä sanonnasta legendaarisen ”
Saat sen mistä luovut”. Kun luopuu pelosta, saa turvan ja
vapauden. Kun luopuu onnen jahtaamisesta saa vapauden.
Muistan että
aiempia pahimpia pelkojani oli mm. se että minua ei hyväksyttäisi
tai että en selviäisi taloudellisesti. En nähnyt sitä pidemmälle,
että eikö riitä että itse voin hyvin itsessäni ja jos
miellytäisin kaikkia olisin luultavasti kynnysmatto tai tylsä.
Sillä että lakkasin pelkäämästä että etten miellyttäisikään
kaikkia, sainkin aitoja ihmissuhteita enemmän. Sainkin vapauden itse
itseltäni olla oma itseni. Tottakai tuntuu hyvältä jos
ihmiset pitävät minusta, mutta se ei voi enää olla lähtökohtana
millekkään. Tämä on kuitenkin minun elämäni. Kuka sinut
hyväksyy, ellet sinä itse. Paradoksaaliseksi menee että samalla
mielestäni kenenkään ei tulisi hyväksyä itseään sellaisenaan. Mitä itseä?
Tiedäthän, useinhan niin sanotaan ” Sinun pitää vain hyväksyä
itsesi”. Kun hyväksyin itseni masentuneena se antoi minun
luvan olla masentunut.
Jos joku on vaikka 20 kiloa
ylipainoinen ja hokee itselleen minun täytyy vain oppia hyväksymään
itseni, se ei välttämättä ole paras. Voi rakastaa itseään,
mutta mennä eteenpäin.
Pieni rakkaudellinen ja lämmin kiukku
itseään kohtaan voi joskus olla erittäin tervettä.
Missä on se minä jota pitäisi rakastaa? Onko sekin kenties vain ajatus?
Tuleeko elämästä henkilökohtaista vain minä ajatuksen myötä?
Entä jos kaikki tapahtuu ja on aina tapahtunutkin ihan itsestään?
Elämä
muuttuu pidemmän päälle tylsäksi jos kaikki säilyy aina
ennallaan, ja sen voi luvata ettei säily. Muutos on varmaa :)
Muista että
kaikki tekeminen johtaa vain lopputuloksiin, ei virheisiin tai mihinkään muuhunkaan kummempaan. Me ollaan vain kaikki ihmisiä. Tykkään ajatuksesta
että me ollaan kaikki henkisiä olentoja oppimassa ihmisyyttä.
En
tunne yhtään ihmistä joka ei haluaisi olla onnellinen tai sanoisi
että onnea on jo liikaa. Me teemme mitä erityisempiä asioita
ollaksemme sitä. Yhtä oikeaa reseptiä siihen ei takuulla ole,
mutta jokaisella on kyky olla totuudellinen.
Tunne erillisyydestä
aiheuttaa kärsimystä ja aina jonkun etsimistä. Mieli ei koskaan
ole tyytyväinen kuin hetkellisesti. Mielen tehtävä on etsiä
merkitystä ja selkeyttä kaikesta. Toisista ihmisistä,
harrastuksista , rahasta, työstä, ulkonäöstä, menestyksestä,
henkisestä kasvusta ja niin edelleen. Mielen nälkä on kuitenkin
kyltymätön. Se ei rauhoitu, sillä sisimmissämme voimme nyt juuri
jokainen kokea totuuden. Totuuden jonka päälle mielemme on punonut
paljon erilaisia kerroksia, ajatuksia ja uskomuksia siitä miten
asioiden tulisi olla. Emme ole kyseenalaistaneet uskomusta
itsestämme ja tarinasta.On vain elämä
itsessään joka tapahtuu ajatuksista, tunteista huolimatta. Tunteet ja ajatukset ovat rikkaus, lahja! Mutta ovatko ne jotenkin totta? Siinä mielessä varmasti että ne tapahtuvat. Merkitys luodaan kuitenkin vasta mielessä, universumi itsessään on neutraali.
Elämä ilman tarinaan
samaistumista on vapaata ja saa virrata kevyesti.
On myös hyvä että
meillä jokaisella on vähän henkistä munaa, nimeltä
asenne!
Vaali huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, koska
loppuviimein, mikään ei ole niin vakavaa kuin tylsä a huumoriton
elämä.
Elämä on ihme, mestari teos joka pitää huolen
itsestän. Ei se mistä tullaan, ei määränpää, mutta matka.
Missä muualla voisimme olla kuin perillä, jos olemme läsnä?
Helposti tulisi toimittua ns. vanhojen ohjelmointien mukaan. Tänään lähdin siihen harhaan hetkeksi. Aloin tekemään jotain täysin ja vain tottumuksesta, ihan kuin koulutettu ja ehdollisettu eläin. Tajusin kuitenkin lopettaa, ja valita elämän vanhojen ehdollistumien sijaan. Aiemmin olisin ehkä miettinyt " meni tuokin aika hukkaan". Ja se ajatus ilmeni nyttenkin, mutta se ei tuntunut miltään. Se oli vain yksi ajatus muiden joukossa, ilman paino arvoa. Voiko mikän hetki mennä hukkaan? Ei todellakaan. Itse asiassa, tuo oli TODELLA arvokas hetki.
Bitte!
Tunnisteet:
ajatukset,
asenne,
eevi,
elämä,
läsnäolo,
pelko,
rakkaus,
rehellisyys,
tarkoitus,
tietoisuus,
tunteet,
uskomus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



