Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suunnitelma. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. joulukuuta 2012

Based on FALSE story

Ihanaa joulun aikaa!
Joku sanoo että kaukaa näkee lähelle. En oikeen osaa sanoa mitä mieltä olen tuosta, muuta kuin sen että kaukana näkee sen mikä on silloin siellä, kaukana. Kaikki muu voi olla enää vain mielikuvituksen tasolla. Kaikki mennyt mihin ajoittain kiivasti samaistamme mielessä itsemme , on enää vain mielikuvia ja tarinoita. Menneisyydestä voi parhaimmilaan oppia, mutta oppimisessakin on omat riskinsä. Syntyy helposti yleistyksiä ja raameja siitä " millainen minä olen" tai " näin asiat ovat" tai " asiat eivät saa mennä noin". Mitä on nyt? ihan varmasti? Ilman kuvitelua, ilman määritelmiä? Voisiko todella tietämisen sijaan ei-tietää? Katsoa kaikkea kuin uusin silmin? :)
On keho, on tuntumuksia, on aistimuksia. On elämää, joka näyttäisi liikkuvan eteenpäin ihan itsestään.
Mielen tehtävä on toimia vähänkuin leimasinkoneena. Se leimaa kokemuksia " hyviksi ja huonoiksi" . Sen tehtävä on laittaa asiat joita ei voi sanoin kuvata joihinkin raameihin. Se on hyvä, muuten olisi aika hankala kommunikoida mitenkään. On kuitenkin hyvä muistaa, että sanat ovat vain sanoja. Todellisuuden kanssa niillä ei ole tekemistä kuin hitusen verran.
Sekin on ihan hyvä, emme ole joka kertaa ihmeissämme kun näemme vaikkapa tuolin taikka puun.
Jossain kohdin olemme myös alkaneet leimata ajatuksia , tunteita ja kokemuksia omiksemme. Liekö ihmekkään, näin aivot oppivat.




Ajattele että joku tuttusi kertoo sinulle että hänen lompakkonsa varastettiin, miltä tuntuu?
Se ei ole " sinun" lompakkosi, joten se ei ärsytä sinua niin paljon, vaikka luultavasti voit kokea empatiaa kaveriasi kohtaan. Miksi sitten otamme omat kokemuksemme ja ajatuksemme jotenkin henkilökohtaisesti? Entä jos ne ovat vain jotain ajatuspuuroa ja mölinää, joka näyttäisi tapahtuvan täysin itsestään, ilman että mieli leimaa sanan " minun" mukaan.
Onko Minä vain yksi iso uskomus , mutta niin yleinen, niin äärimmäisen normaali, ettemme ole tajunneet kyseenalaistaa sitä. En tarkoita kyseenalaistamisella haastamista, vaan tutkimista avoimesti.
Missä MINÄ on? Ei löydy. Löytyy kyllä keho, joka on syntynyt joskus, jolle leimasimen tapaan annettiin nimi Eevi. Eeviä ei kuitenkaan näy. Eevi on vain kuvaus. Keho muuttuu jatkuvasti. Solut kykenevät täysin muuttumaan itsestään, hengitys tapahtuu itsestään, ruoka sulaa itsestään ja niin edelleen. Tässä kehossa ei ole nyt yhden ainutta samaa solua , kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Missä on siis Eevi? Eevi voi olla tarina, vähän niinkuin tarina joulupukista. Tarinat joita itsellemme kerromme pitävät meitä kiinni illuusioissa. Mikään mikä on nyt oikeasti totta ei katoa, vaikka tarinaan ei enään uskoisikaan. Jos ei ole tarinaa, on jäljellä se mikä on totta nyt. Todellisuus ei voi koskaan olla menneessä tai tulevassa. Asiat, ajatukset, tunteet, elämä, kaikki saavat virrata flown lailla. Tarvitseeko joki opastusta tyyliin " tavoitteesi on meri, how to get there?".  Se vaan virtaa. Ilman leimasimia.
Onko joku puu parempi kuin toinen? Miksi joku olento olisi toista parempi tai huonompi? :) Voiko asiat nähdä ja kokea niinkuin ne on, ilman määritelmiä?



Tässä ja nyt, samaistumatta menneeseen ( tai tulevaan) on kokemista. Asiat tapahtuvat itsestään, ilman leimaamistakin.Lunta sataa. Kuka "sadattaa" lunta? Voisiko olla, että me ihmisetkin toimimme ihan vain ilman ohjaksista kiinni pitoa?
Tottakai aivot rekisteröivät toimintaa, ja mielen tehtävä on leimata se " joksikin".
Heräätkö SINÄ aamulla, vai tapahtuuko vain herääminen?Keho toimii hyvin ilman että ohjeistamme sitä.
Tutki tätä kokemuksessasi. Rekisteröinti ja " selostus" tapahtuu jälkijunassa.
Anna mielen selostaa, se on sen tehtävä. On kuitenkin eri asia uskotko tuota selostajaa.
Jos joku päivä ajatuksiisi tulisi " juo kusta niin olet onnellisempi" - uskoisitko?
Toisaalta, jos sinulle olisi syntymästäsi asti hoettu että kusta juomalla tulet vielä joskus joku päivä onnellisemmaksi, kenties olisit alaknut uskoa tuohon väittämään.
Kusen juominen on joulupukki, siinä missä Eevikin on tarina :)

Ihanaa muutosvalmentajaa lainatakseni " Ajattele vähemmän, KOE enemmän".
Lisäisin vielä tuohon : Huomaa miten kokeminen voi tapahtua itsestään + huomaa mielen tarve lokeroida asiat. Huomaaminen riittää. Uskoa ei kannata.
Uskominen on kiva juttu, mutta kokeminen on arvokkaampaa :)



Kiitos tästä vuodesta, joka ainoasta hetkestä, joka ainoasta henkilöstä ja kokemuksesta, joita vastaan olen välillä taistellut. Jästipää voi mieli joskus olla, silloin kuin kuuntelee ajatuksia mielummin kuin avoimena katsoo mitä tapahtuu :)
 Asioiden ei "pitäisi olla mitenkään". Ne ovat niinkuin ne ovat. Ei pysähtymistä tarvitse pelätä. Se ei ole elämän luonne.

Iloa, avoimuutta ja aitoutta!


tiistai 11. joulukuuta 2012

Tarkoituksellista elämää


Mitä tekisit, jos millään mitä kukaan muu ajattelisi ei olisi merkitystä?
Tai mitä tekisit jos kukaan ei saisi tietää ?

Tarvitsemmeko merkitystä ja tarkoitusta elämälle? Mitä tapahtuu, jos sillä ei ole?
Nämä ovat kysymyksiä joihin sinä voit vain vastata omassa mielessäsi. Itse olen tullut tulokseen, että elämän merkitys on elämä. Voin toki antaa sille vaikka mitä muita merkityksiä, mutta elämä itsessäänkin tuntuu oikeen riittävältä.

Viktor Frankl joka on mm. keskitysleireiltä selvinnyt huomasi ett vaikka keskitysleireillä olosuhteet olivat samat, ja miten raadolliset hyvänsä, sieltä selvisi hengissä pääasiassa henkilöt, jotka kokivat elämällä ja heillä itsellään olevan tarkoituksen. Jollain se oli ehkä nähdä vielä oma perhe, jollain varmistaa ettei kukaan koskaan joudu kokemaan samaa.

Olen myös tavannut ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua elämälle mitään erikoista tarkoitusta, he elävät , toimivat ja that’s it. How simple can it be? :) Ajatella vähemmän, toimia enemmän. Jos päässämme raksuttaisi kellokortti joka näyttäisi kuinkakohan paljon käytämme aikaa turhaan analysointiin ja ajatteluun, veikkaan että se poksuisi monella yli. Mielen luonteeseen kun kuuluu joko olla menneessä tai tulevassa. Tässä hetkessä on haasteita oikeastaan vain silloin jos se tiikeri on kimpussa. Mutta ei oo pariin tuhanteen vuoteen näkynyt :) Vain lisäämällä todellisuuteen ajattelua,mielikuvia tai tuntemuksia joihin samaistumme voimme kokea jotain muuta kuin läsnäoloa tässä ja nyt. Eläimet ovat mielenkiintoisia tässä. En ole yhtään koiraa tavannut, joka muistelisi katkerana vaikkapa vuoden takaisia asioita ja kantaisi niistä jotain identiteetti tuskaa tai uskomuksia.En ole myöskään tavannut yhtäkään koiraa joka vaikuttaisi olevan huolissaan huomisesta. Silti koirillakkin on ominaiset piirteensä ja luonne, sekä tunteet. Erona ihmisiin näyttäisi olevan se, että ne kokevat eivät ajattele :)

En kuitenkaan aio itse vielä muuttaa viidakkoon, vaan ihmetellä tätä ihmiskehoa joka on käytössä!
Uskon, että niin kauan kuin me ihmiset ylipäätään haluamme elää tällä planeetalla, niin kauan kuin täällä on nälän hätää ja sotia, on hyvä jos jokainen meistä osaisi nähdä oman osuutensa siihen, että pitää ainakin hyvää huolta itsestään, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan kenellekkin. Se on ensimmäinen ja käytännössä ainoa asia, johon voimme suoraan vaikuttaa, josta voimme itse ottaa vastuun, ilolla.
Kun itse voi hyvin, se välittyy ympärille. Anna hyvän kiertää. Sillä että hymyilet kassaneidille, saatat aloittaa hyvän, positiivisen kierteen. Kassaneiti siirtää sitä eteenpäin ja asiakkaat vievät hyvää mieltä eteenpäin. Ah miten ihanan naivi tosi asia.



Elämän tarkoitus on se, mitä sinä päätät sen olevan.
Se ei ole mitä vanhempasi olisivat halunneet, tai mitä yhteiskuntamme odottaa.
Se on jotain mitä sinä vain tiedät. Ja hei, se VOI muuttua, ja muuttaa muotoaan. Tämä on elämää, jossa yksi asia on varma: MUUTOS. Katso luontoa, onko siellä ikinä mikään paikallaan? Elämän luonteeseen kuuluu muutos.
 Elämäntarkoitukseni on nyt eri kuin vaikkapa muutama vuosi sitten.  Minulle se kertoo siitä että olen oppinut tällä välillä. Tarkoitus elää riittää.

Jos ajattelet että haluan oppia arvostamaan itseäni , voisi olla hyvä täsmentää tuota ajatusta esim. “helpoimmalla ja kevyimmällä tavalla, ja jo nyt. Ihan sen vuoksi, ettet saa kohta kusipäätä viereesi “opettajaksesi”.
Me ns. vedämme puoleemme juuri ne opit, jotka tarvitsemme.
Olin itse vuosia sitten usein epävarma itsestäni, enkä luottanut silloiseen poikakaveriini , vaan käyttäydyin kuin epävarma, pelokas ja läheisriippuvainen, ilman syytä.Päädyimme yhteisymmärryksessä eroon, kun emme enää kumpikaan voineet nauttia yhdessä olosta. Vaikka tuo kumppanini olisi tehnyt mitä, en olisi uskonut. Minä todella tarvitsin sen opin, että luottaminen on valinta. Muistan silti ajatelleeni, että “jos joskus vielä seurustelen niin seuraava saa olla vaikka miten mustasukkainen ja omistushaluinen, kunhan ei jatkuvasti ravaa itse baareissa”.  Noh, arvaappa mitä eteeni tuli. Löytyi uusi suhde, jossa sain juuri tätä, kokea itse miltä tuntuu kun toinen ei luota, miltä tuntuu kun toinen lukee salaa sähköpostejasi ja millaista oli nähdä toisen odottavan sinulta omaa mielenrauhaansa. Totuus on kuitenkin se Kukaan muu, ei pysty antamaan sinulle mitään tunnetilaa. On sinun tehtäväsi kokea tunteesi.
Tämä voi tuntua vähän hassultakin, eikö juuri siksi olla yhdessä että toinen tekee hyvän olon?



Olen sitä mieltä, että toinen voi tuoda elämääsi ENEMMÄN iloa, rakkautta , ja kaikkea hyvää, KUN olet itse jo ensin "vapaa". Minä en aiemmin ollut. Kuvittelin kumppanien tuovan minulle turvaa, kuvittelin, kuvittelin ja kuvittelin. Niinkauan kun , en osannut luottaa ja rakastaa elämään, en osannut kenenkään muunkaan antaa sitä tehdä. Ahdistuin äkkiä suhteissa, ja vaihdoin maisemaa.Vaikutin ehkä ulospäin jotenkin vahvalta, mutta olin kaikkea muuta. Olin karkuri, ja peloissani. Mutta sain joka ainoan opin, minkä tarvitsin. Käytännössä olin kuitenkin vetänyt puoleeni juuri ne “opettajat ja opit” mitkä minun tulikin saada. Voisitko sinä suhtautua kaikkeen mitä menneisyydessä on käynyt niin, että ne ovat olleet oppimiskokemuksia? Voisitko suhatutua tulevaisuuteen niin , että tiedät jo saavasi oikeat opit oikeaan aikaan?
Voisitko tässä hetkessä nähdä, ettei ole mitään muuta mikä estäisi sinua olemasta onnellinen jo nyt, kuin omat ajatuksesi?


tiistai 13. marraskuuta 2012

Nöyrää sankaruutta?


Sanotaan, että olet Viiden läheisemmän ihmisesi summa. Millaisia ihmiset ovat ympärilläsi, saatko heistä energiaa vai vähentävätkö ihmiset ympärilläsi energiaasi? Toisaalta, voiko kukaan muu viedä sinulta omaa energiaasi?
Entä jos kyse onkin vain siitä millaisen painoarvon kenenkin henkilön sanomisille tai mielipiteille annamme?

Helposti kuitenkin samaistumme ympäristöömme ja sen tapoihin. Huomasin  joskus menneisyydessäni miten moni ihminen ympärillä ihmetteli, kun minä aloin toimimaan ja kokemaan uusilla tavoilla. He olivat tottuneet minuun toisenlaisena. Nyt kun mietin aiemmat monet ihmissuhteet elivät draamasta.
Ego rakastaa kärsimystä. 
Kuitenkin, voimme loppupeleissä elää vain omaa elämäämme. 




”Mitä sä oikeen teet ?”
Ympäristö, perheenjäsenet ja työkaverit huomaavat varmasti muutoksen ja onkin hyvä, jos voi saada heiltä tukea ja kannustusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole ja siihenkin on hyvä varautua, että saa kuulla muutakin kuin kannustusta. Kommenttien ja kysymysten ei tule antaa lannistaa ja silloin on hyvä muistaa taas ketä varten täällä oikein elää.
 Sinun hyvinvointisi ei ole ainakaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin .
Omia valintojani on joskus kyseenalaistettu rankastikkin, mutta olen mailman onnellisin että uskalsin tietyt päätökset ja valinnat tehdä kaikesta huolimatta. 

Voi myös olla hyvä varautua ”Ei niin kannustaviin kommentteihin”, miettimällä jo vähän etukäteen miten itse reagoit. Puhu ystävällisesti, vaikka kommentit saattavatkin sinusta tuntua ikäviltä. Muista, että ihmiset sanovat helposti ikäviä juttuja, jos he eivät itse voi hyvin. Hyvinvoivalla ihmisellä ei ole mitään syytä arvostella toisen tekemisiä.
Itse huomasin "ankeuttajien"komentteihin parhaimmaksi vastaukseksi vain 
"Sinulla on kaikki oikeus mielipiteeseesi" . Piste.

On eri asia keskustella avoimesti ja ystävyydellä. Toisten ihmisten kokemukset ja mielipiteet voivat opettaa ja paljon, varsinkin jos tarkkailemme ennenkaikkea OMAA reaktiotamme toisen sanomiin. 

Maailma on paras peili.

Uskon että oikeat ystävät ovat niitä keitä kiinnostaa sinun hyvinvointisi, eikä silloin ole tilaa katkeruudelle taikka kateudelle.
On selvää että ihmiset ympärillä saattavat ihmetellä muutosta, joten siihen voi olla hyvä varautua etukäteen vaikkapa rohkeasti kertomalla muutoksesta muille ja pyytämällä heidän tukea sekä ymmärrystä. Jos läheiset eivät halua tukea, tee itsellesi hyvä muutos silti ja siitäkin huolimatta!




Onnistuminen elämässä millä tahansa osa-alueella kysyy tietynlaista sankaruutta sekä rohkeutta! Se vaatii sitä että uskaltaa todella toimia uusilla ja vieraillakin tavoilla. Tälläinen sankaruus sisältää usein tietyn pelon ajatuksesta että ” entä jos epäonnistunkin? ” Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää varmaa ja turvallista tapaa onnistua. Tästä syystä vanhoille malleilleen vaarallisesti eläminen on keino löytää paremmin toimivia malleja!
Niin kauan kuin on sankaruutta ja ihmisiä jotka uskaltavat toimia , löytyy niitäkin henkilöitä jotka arvostelevat ja kritisoivat

Jotkut ihmiset uskaltautuvat elämän virran vietäväksi, vaikkeivat tarkkaan tietäisikään minne ja miten virta lopulta vie, ja mitä matka tulee pitämään sisällään. Jotkut ihmiset jäävät rannalle katsomaan virran kulkua, ja huutelevat sieltä ohjeita, mutteivat ainakaan itse elä tai koe. Nämä ihmiset jotka uskaltavat mennä virran mukana välillä ryvettyvät,kärsivät ja oppivat. He todella elävät, eivätkä pyri välttämään kärsimystä viimeiseen asti sillä lopputuloksella että kärsivät.Elääksesi täyttä elämää on uskallettava myös rypeä ja kolhiintua, oppia ja mennä eteenpäin. Tasapaino tulee sen hyväksymisestä mikä on totta ja tiedosta että mikään täällä ei ole pysyvää! Elämän luonne on muutos ja eteenpäin meneminen.

Anna rannalla huutelijoiden ja neuvojien huudella. Joku heistä ehkä myöhemmin uskaltautuu virran mukaan, toivota hänet silloin tervetulleeksi!
On helpompaa ja kuvitteellisesti turvallisempaa huudella rannalta ja kuvitella tietävänsä. On ehkä pelottavaa mutta todellista uskaltaa olla tietämättä ja kokeilla.

Olen ollut kahdenlainen rannalta huutelija. Sekä negatiivinen että positiivinen. Luulin tietäväni. Nyt mielummin olen itse virran mukana ja annan muidenkin kulkea oman virtansa mukana. Ehkä välillä vieläkin erehdyn rantautumaan ja luulemaan tietäväni jotain. Äkkiä elämä kuitenkin järjestää maadoituksen ja jalkautumisen ;)





Siinä että on joskus luullut tietävänsä tai ollut itse aiemmin rannalta huutelija ei ole mitään pahaa. Yksi vaikeimpia asioita on ihmiselle myöntää ” Olen väärässä”. Todellinen tieto on sitä että ymmärtää miten vähän tietää.

Virrassa olo ei tarkoita tyhmyyttä tai päämäärätöntä ajelehtimista, kuten usein pelätään. Se tarkoittaa sitä että sydän sekä mieli pelaavat yhteistyössä. Elämän virta ei pois sulje järkeä taikka ajattelua, vaan niille on oma paikkansa!
Käy mielessäsi läpi omaa lähipiiriäsi sekä ystäviäsi, voitko saada heiltä tukea muutoksessa? Millaisia ominaisuuksia sinä ihmisissä arvostat ja kaipaat lähellesi? 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Unelmasta tavoite: osa 1



Aloitan pienen blogisarjan siitä kuinka unelmasta tehdään tavoite. Lähdetään liikkeelle!

osa 1: Tavoitteen määrittely

Meillä on monenlaisia unelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät suuren osan päivästään vain haaveillen. Haaveillen kenties työpaikasta, autosta, paremmasta kunnosta tai vaikka kielitaidosta. Haaveilu kieltämättä tuo mukavan breikin arkeen, hetken voit jo kuvitella miltä se tuntuu ikäänkuin olisit saavuttanut nuo asiat. Hetkinen, jos voit kuvitella miltä se tuntuu kun olisit jo saavuttanut nuo asiat, voisitko myös kuvitella MITEN saavuttaisit nuo asiat? Itse määrittelen unelman siten, että se on tavoite ilman suunnitelmaa. Sillä hetkellä kun kirjoitat haluamasi asian ylös, teet suunnitelman ja suoritat ensimmäisen aktiviteetin asian saavuttamisen eteen, unelma muuttuu tavoitteeksi.

Ei ole aivan yhdentekevää, miten määrittelet tavoitteen. Heikosti muotoillut tavoitteet saattavat olla enemmän rajoitteita kun eteenpäin vieviä voimavaroja. Sinun tulee tietää tarkasti mitä haluat saavuttaa ja muotoilla se positiivisesti, mitä asiaa kohti haluat mennä. Esimerkki: "En halua olla huonokuntoinen." Kuullostaa hyvältä tavoitteelta ajatuksena, mutta tavoite kannattaa kenties muotoilla toisin. Usein tahdomme muotoilla tavoitteet siten, että haluamme pois nykytilasta. Tavoitteen määrittelyn kannalta pois asioista -mentaliteetti ei ole kovin tehokasta. Aivot eivät osaa käsitellä negaatioita. "En halua olla huonokuntoinen" tulkitaan aivoissa siten, että teet mielikuvan, kenties tunnet ja kuulet millaista on olla huonokuntoinen. Sen jälkeen vedät mielessäsi rastin mielikuvan päälle ja ajattelet että niin, tuota en halua. Eli käytännössä, ainut asiantila mitä vahvistat on se mitä et halua.  Voisi rinnastaa tilanteeseen, että astut taksiin ja sanot kuskille "en tahdo rautatieasemalle, en tahdo Linnanmäelle, en tahdo satamaan..." Sen lisäksi, mistä tiedät että milloin et olisi enää huonokuntoinen? Mitä tarkoittaa huonokuntoinen? Aivot tarvitsevat toiminnalle suunnan. Hyvin muotoiltu tavoite saattaisi kuulua seuraavasti: "Haluan juosta 10 kilometriä 45 minuutissa." Näin muotoiltu tavoite antaa jo viitteen mitattavasta aktiviteetistä ja se on muotoiltu kohti tavoitetta, ei poispäin nykytilasta.

Toinen esimerkki: "Haluan tulla rikkaaksi." Muotoiltu jo kohti positiivisuutta, mutta mitä rikkaus tarkoittaa? Onko rikkaus aineellista omaisuutta vai jotain muuta? Jos rikkaudella tarkoitat rahaa, paljonko rahaa määrittelet rikkauteen vaadittavan?

Tuli mieleen tapahtuma tässä taannoin. Odottelin junaa saapuvan laiturille ja nuorehko päihtynyt herrasmies tuli pyytämään minulta euroa.
- Euroa?
- Joo, heitä yks euro
- Siis yhden euron? Oletko varma että kaikki mitä tarvitset on yksi euro?
- Joo!
- Odotas mä katson..(avasin lompakon ja pläräsin seteleitä)...joo, sori, ei minulla ole tässä kuin vitosia ja kaksikymppisiä.
- (katsoo minua hölmistyneenä) Nii siis..
- Elämä antaa sinulle juuri sen, mitä siltä pyydät.
- (vielä enemmän suu auki)
- (minä katson häntä)
- (kääntyy ympäri ja kävelee pois)

=)

Määrittele tarkasti mitä haluat, älä enempää tai vähempää, ja muotoile se positiivisesti.