Elämä!

Voiko tässä elämässä olla mitään tärkeämpää että oikeasti koemme ja ELÄMME  vapaasti ?Vaikka uskoo että elämiä on useita, on silti enemmän kuin suositeltavaa elää yhtä elämää kerrallaan, eikä odottaa että onnellisuus tulee joskus sitten kun. Sitten kun olen terveempi, sitten kun olen rikkaampi, sitten kun olen eläkkeellä tai sittenkun olen lomalla. Mitään muuta meille ei ole kuitenkaan luvattu kuin tämä hetki.Kaikki muu on vain lainassa. Menneisyys meni jo. Tulevaisuutta kannattaa tietysti suunnitella, mutta suosittelen järjestämään elämän niin, että vaikka tänään kuolisit voisit kokea täysin että olet saanut elää täyttä elämää, vapaasti ja riippumatta mistään ulkopuolelta tulevasta.
Oletetaan kuitenkin että elät pitkän ja hyvän elämän.Ajattele itsesi omalle kuolinvuoteellesi, ja hyppää hetkeksi mielessäsi siihen hetkeen.Mitkä asiat siellä näyttävät ja tuntuvat merkityksellisiltä?  Se kuinka paljon siivosit? Se mitä muut ajattelivat? Vai joku ihan muu?
Sulje hetkeksi silmäsi ja anna ajatusten tulla. Kuvittele että saat kuolinvuoteeltasi antaa itsellesi tähän päivään muutamia ohjeita ja neuvoja.Vaali kiitollisuutta kaikesta siitä mikä hyvin jo nyt. Mitä sanoisit?
Kunhan olet itsellesi rehellinen ja aito. Meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tästä voi olla hyvä muistuttaa itseään usein. Mikä on suhteesi tähän hetkeen?


Kärsivällisyys, joustavuus ja nöyryys ovat varmasti myös hyviä työvälineitä, ja tutkiminen, avoin ihmettely. Ei sokeasti minkkän uskominen tai tietäminen. Sinä päivänä jos itse luulen tietäväni tai osaavani kaiken, voin saman tien vetää itseni hirteen. Tiedä ettet tiedä mitään ja ole utelias, mitä voit itse huomata? 
Joskus asiakkaat tulevat luoksemme, ja sanovat että heidän pitää päättää mitä haluavat tehdä loppuelämänsä, ollakseen onnellisia.
Usein tällöin sanon ” Hienoa, mitä jos aloitetaan siitä mitä haluat tehdä nyt?” Vaikka olisikin vain muutama tunti vapaa-aikaa, mitä haluat niiden aikana tehdä?
Tai että miten voisit olla onnellinen ja aito jo nyt? Voitko ottaa tämän hetken vastaan sellaisenaan kuin se on.
Tommy Hellsten on tehnyt tästä sanonnasta legendaarisen ” Saat sen mistä luovut”. Kun luopuu pelosta, saa turvan ja vapauden. Kun luopuu onnen jahtaamisesta saa vapauden.
Muistan että aiempia pahimpia pelkojani oli mm. se että minua ei hyväksyttäisi tai että en selviäisi taloudellisesti. En nähnyt sitä pidemmälle, että eikö riitä että itse voin hyvin itsessäni ja jos miellytäisin kaikkia olisin luultavasti kynnysmatto tai tylsä. Sillä että lakkasin pelkäämästä että etten miellyttäisikään kaikkia, sainkin aitoja ihmissuhteita enemmän. Sainkin vapauden itse itseltäni olla oma itseni. Tottakai  tuntuu hyvältä jos ihmiset pitävät minusta, mutta se ei voi enää olla lähtökohtana millekkään. Tämä on kuitenkin minun elämäni. Kuka sinut hyväksyy, ellet sinä itse. Paradoksaaliseksi menee että samalla mielestäni kenenkään ei tulisi hyväksyä itseään sellaisenaan. Mitä itseä?

 Tiedäthän, useinhan niin sanotaan ” Sinun pitää vain hyväksyä itsesi”. Kun hyväksyin itseni masentuneena se antoi minun luvan olla masentunut. 
Jos joku on vaikka 20 kiloa ylipainoinen ja hokee itselleen minun täytyy vain oppia hyväksymään itseni, se ei välttämättä ole paras. Voi rakastaa itseään, mutta mennä eteenpäin.

Pieni rakkaudellinen ja lämmin kiukku itseään kohtaan voi joskus olla erittäin tervettä. 

 Missä on se minä jota pitäisi rakastaa? Onko sekin kenties vain ajatus? 

Tuleeko elämästä henkilökohtaista vain minä ajatuksen myötä?

Entä jos kaikki tapahtuu ja on aina tapahtunutkin ihan itsestään?

Elämä muuttuu pidemmän päälle tylsäksi jos kaikki säilyy aina ennallaan, ja sen voi luvata ettei säily. Muutos on varmaa :) 
Muista että kaikki tekeminen johtaa vain lopputuloksiin, ei virheisiin tai mihinkään muuhunkaan kummempaan. Me ollaan vain kaikki ihmisiä. Tykkään ajatuksesta että me ollaan kaikki henkisiä olentoja oppimassa ihmisyyttä. 
En tunne yhtään ihmistä joka ei haluaisi olla onnellinen tai sanoisi että onnea on jo liikaa. Me teemme mitä erityisempiä asioita ollaksemme sitä. Yhtä oikeaa reseptiä siihen ei takuulla ole, mutta jokaisella on kyky olla totuudellinen.

Tunne erillisyydestä aiheuttaa kärsimystä ja aina jonkun etsimistä. Mieli ei koskaan ole tyytyväinen kuin hetkellisesti. Mielen tehtävä on etsiä merkitystä ja selkeyttä kaikesta. Toisista ihmisistä, harrastuksista , rahasta, työstä, ulkonäöstä, menestyksestä, henkisestä kasvusta ja niin edelleen. Mielen nälkä on kuitenkin kyltymätön. Se ei rauhoitu, sillä sisimmissämme voimme nyt juuri jokainen kokea totuuden. Totuuden jonka päälle mielemme on punonut paljon erilaisia kerroksia, ajatuksia ja uskomuksia siitä miten asioiden tulisi olla. Emme ole kyseenalaistaneet uskomusta itsestämme ja tarinasta.On vain elämä itsessään joka tapahtuu ajatuksista, tunteista huolimatta. Tunteet ja ajatukset ovat rikkaus, lahja! Mutta ovatko ne jotenkin totta? Siinä mielessä varmasti että ne tapahtuvat. Merkitys luodaan kuitenkin vasta mielessä, universumi itsessään on neutraali.

Elämä ilman tarinaan samaistumista on vapaata ja saa virrata kevyesti.

On myös hyvä että meillä jokaisella on vähän henkistä munaa, nimeltä asenne! 
Vaali huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, koska loppuviimein, mikään ei ole niin vakavaa kuin tylsä a huumoriton elämä. 
Elämä on ihme, mestari teos joka pitää huolen itsestän. Ei se mistä tullaan, ei määränpää, mutta matka. Missä muualla voisimme olla kuin perillä, jos olemme läsnä?

Helposti tulisi toimittua ns. vanhojen ohjelmointien mukaan. Tänään lähdin siihen harhaan hetkeksi. Aloin tekemään jotain täysin ja vain tottumuksesta, ihan kuin koulutettu ja ehdollisettu eläin. Tajusin kuitenkin lopettaa, ja valita elämän vanhojen ehdollistumien sijaan. Aiemmin olisin ehkä miettinyt " meni tuokin aika hukkaan". Ja se ajatus ilmeni nyttenkin, mutta se ei tuntunut miltään. Se oli vain yksi ajatus muiden joukossa, ilman paino arvoa. Voiko mikän hetki mennä hukkaan? Ei todellakaan. Itse asiassa, tuo oli TODELLA arvokas hetki.

Bitte!