Enemmän on.... Vähemmän?

"Belief is the death of intelligence. "
-Robert Anton Wilson

Länsimaissa erityisesti olemme tottuneet uskomukseen mm. siitä että ” mitä enemmän tekee sen parempi on”. Suorittamista, aikaansaamista ja aherrusta.Tekemisessä ei missään tapauksessa ole mitään väärää, mutta jos se on keino ansaita hetkellisesti kuvitelma siitä että on hyväksytty, sitä vertauskuvallisesti jahtaa häntäänsä.

Lapsena kun synnymme suodattimemme ovat hyvin herkkinä, teemme jatkuvasti tulkintoja itsestämme ja maailmasta.
Monet meistä olemme tottuneet siihen että saamme kiitosta ja kehuja vain tekemisestä. Risuja olemme taas saaneet vitkuttelusta. Lapsi tekee helposti  tulkintoja sen suuntaisesti että ” Ollakseni hyvä minun on siis tehtävä jotain”.
Yhteiskuntamme ja kulttuurimme säännöt myös tukevat suoritus sekä menestys keskeisyyttä. Tämän voi huomata seuraamalla hetken vaikkapa mainontaa. Kaikessa on aina kyse siitä miten olla jotenkin parempi tai enemmän! Voisiko rauha syntyä siitä olemisesta , joka on todellista juuri nyt? Ei olisi jatkuva ehdollistunut tarve pyrkiä aina jonnekkin muualla, kuin missä jo on. Mikä on suhteesi tähän hetkeen? Vastustatko sitä? Hyväksytkö sen?

Joskus  pidin itseäni vahvana,pelottomana ja selviytyjänä mutta olen  saanut myöhemmin tutustua herkempään puoleen elämästä, ja erilaisiin tunteisiin, jotka aiemmin siirsi sivuun. Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että voisin ihan hyvin sivuuttaa laskut, ja jättää ne maksamatta. Entä jos ei sittenkään? Jos en maksa laskuja, ne kerryttävät korkonsa.Sama pätee tunteisiin. Jos emme voi kokea vapaasti, kerrytämme sisällemme vähän kuin kokemattomien tunteiden kuonaa, joka odottaa maksamistaan. Ulkoisesti kaikki voi näyttää hyvinkin hyvältä, mutta sisällä voi kyteä paljonkin. Jos sisällämme on paljon tukahdettuja tunteita, ne rupeavat ikäänkuin huutamaan saadakseen jollain konstilla tulla näkyväksi. Tässä kohdin voi ilmetä myös erilaisia fyysisiä kipuja , sairautta tai oireita. Jos keho osaisi puhua, se kertoisi. Sairauden tehtävä on osoittaa epätasapainoa, ei muuta.
Sairaus ja oire on parhaimmillaan viesti, mahdollisuus.

Omasin vahvan uskomuksen että jos näytän ulospäin vahvaa niin mikään ei voisi satuttaa minua. Mutta eihän se ihan niin mene. Epäonnistumista halusi välttää viimeiseen asti. Nyt tiedän, ettei ole asiaa nimeltä epäonnistuminen, on vain lopputuloksia. Vain ajattelu ja mielen määrittely voi lisätä puhtaaseen kokemukseen leiman “ epäonnistuminen”.

Nykyään ihaillaan paljon positiivista ajattelua, ja se onkin tervettä vaihtelua kaikelle mahdolliselle valittamiselle. Positiivinen ajattelu ja elämän asenne voi myös olla keino sivuuttaa syrjään todellisia kokemuksia. Saatetaan jättää näyttämättä ja kokematta tunteita ja nyökytellään ah- niin positiivisena ja  hyväksyvänä ihmisenä vieressä , sillä niinhän meille on opetettu. Älä vain ole vaivaksi, ja vältä kaikkia konflikteja! Uskoo moni.

Positiivisuus aitona on ihanaa, kunhan se ei ole mikään keino lääkitä tai sivuuttaa mitään todellista pois altaan. Vapaa kokeminen sisällyttää kaikki tunteet, jokainen tunne on hyväksytty ja ok kokea. Kun tunteen kokee, se muuttuu kohta automaattisesti toiseen. Jos sitä sivuuttaa , siirtää syrjään, se kerääntyy tunnekuona möykkiöksi sisälle, aiheuttaen usein taas lisää uskomuksia.

Hyvin yleisiä uskomuksia joihin työssäni törmään ovat mm.

- Minulla ei ole lupa näyttää kaikkia tunteitani
- Kukaan ei ymmärrä minua
- En luota elämään enkä itseeni
- Minulla ei ole lupaa ns. runsauteen ja onnellisuuteen
- Kasvaakseni minun on kärsittävä
- En ole riittävä ja arvokas
- Minun on lupa vastaanottaa hyvää
- En ansaitse olla onnellinen
- Minun pitää ensin x, jotta voi y.
- Elämä nyt vain on tälläistä.
- Olen aina ollut tälläinen, ja tulen aina olemaan.
- En pysty asiaan x.

Elämä on paras opettaja, se tarjoilee meille kokemuksia laidasta laitaan. Näyttäisi siltä että jossain määrin jokaisen meistä tulee kokea varjot jotta tietää mitä valo on.

Vastaavasti taas positiivisuus blokissa törmää uskomuksiin, jotka näennäisesti vaikuttavat hyviltä,ja ovatkin varmasti mukavamman tuntuisia kuin edelliset. Mutta nämäkin ovat vain uskomuksia. Uskomuksiin, positiivisiinkin voi helposti mieli takertua liiaksi. Ja näitten positiivisien uskomusten varjopuolena on se , että niistä seuraa usein pelko että entä jos menetänkin tämän? Entä jos ei olisikaan näin?
Tällaisissa ajatuksissa on tietysti ego ääressä. Kun emme omista mitään, emme voi menettääkkään mitään. Emme me omista ajatuksia, emme edes kehoa, emme tarinaamme, emmekä ainakaan toisia ihmisiä.

Tässä yleisimpiä positiivisia uskomuksia joiden kääntöpuolena on usein menettämisen pelko:

Olen onnistuja ja pystyn mihin tahansa
Olen menestynyt
Olen vahva ja määrätietoinen
Tiedän mitä haluan ja aion sen saavuttaa
Olen jo “ perillä”
Minun täytyy vain uskoa itseeni
yms.

Henry Ford on hyvin sanonut että Uskoit sen sitten olevan mahdollista tai et, olet luultavasti oikeassa. Muista silti, että suuntaan taikka toiseen, se on vain uskomus. Mikään uskomus ei ole totta. Se on vain ajatus.
Toki kannustan vaikkapa urheilijaa ennen suoritusta vahvistamaan uskomusta onnistumisesta ja visualisoimaan menestyksekkään suorituksen jo etukäteen.

Aivot eivät erota , kuvitteletko vai tapahtuuko asiat oikeasti. Uskomalla onnistumiseen, rakkauteen, valoon, tai ihan mihin tahansa hyvään voi varmasti saada hyvän olon itselleen. Muista näissäkin kohdissa, että uskomus on vain ajatus, se et ole sinä.

Jos tarkastelemme todellisuutta puhtaana ja määritelmittä, sinne eivät kuitenkaan uskomukset mahdu. Ne voivat toimia tietyissä tilateissa työkaluina, mutta ne myös nähdään työkaluina.
Mitä sitten on todellisuus? Se on jotain, jota voidaan suoraan KOKEA. Spekuloimatta, analysoimatta tai tulkitsematta. Sinne ei mahdu ajatukset “ mutta kun olen kuullut jostain että asia on näin”. Sinne ei tarvitse tietoa , tieto usein vain rajoittaa itse kokemista.
Kokeminen on jotain, joka tapahtuu aistimuksin.
Moni etsijä hämmästyy, kun vapautuakseen ei olekkaan tarkoitus omaksua tietoa, tai uusia uskomuksia.
Ei sinun tarvitse uskoa itseesi. Miksi pitäisi? Sinähän jo olet.