NLP ei ole mikään yksi ja ainoa totuus. Se ei ole mikään ratkaisu kaiken mailman haasteisiin.
Itse olen maailman kiitollisin, että olen joskus löytänyt NLPn pariin ja saanut lisäksi olla kouluttamassa sitä lukuisille henkilöille. Niinkuin monessa muussakin elämän kontekstissa, kuuluu ensin "kiinnittäytyä" ja myöhemmin päästää irti. Olen aiemmin sortunut NLP:n suhteen ylihypetykseen ja pitänyt sitä ratkaisuna lähes kaikkeen. Forgive me, olin väärässä. NLP on edelleen äärimmäisen hieno työkalu, mutta se on vain työkalu. Se tarjoaa ymmärrystä mm. mielen toimminnasta ja todella tutkimalla (huom. ei sokeasti uskomalla) on mahdollista löytää ihmeellisiä asioita. Kartta ei ole maasto.
Monet asiat, joita olen täälläkin blogissa kirjoitellut eivät kuitenkaan ole varsinaisesti yhteydessä NLP:hen. Toisaalta, en olisi kuitenkaan koskaan päätynyt näihin ymmärryksiin tai "ei ymmärryksiin" ilman NLP:n oppeja. Kun raadollisen rehellisesti tutkii kysymystä " mikä on aivan varmasti totta?" on saanut kyseenalaistaa KAIKKI vanhat oppinsa ja uskomuksensa. Myös NLP:hen liittyen. Tiedolla ei tee mitään, kokemuksella tekee. Tämä on vain syväntänyt ymmärrystäni mielen toiminnasta.
NLP:n kehittäjäkin on moneen kertaan sanonut että kokeminen ratkaisee, mutta sitä niin helposti haluaa vain omaksua tietoa, kokematta aidosti itse. Tämäkin taitaa kuulua mielen luonteeseen. Olisi niin kiva tietää, mutta mitä voi todella varmasti tietää? Aito kokeminen takertumatta totuuksiin on vapauttavaa, ihanaa , kevyttä. Tiedolle ja kehitykselle on myös paikkansa, mutta sokeasti ei kannata uskoa mihinkään.
NLP on huikea juttu, mutta ehkä se on vähän paisunut siinä uskomuksessa, että sen tulisi olla ratkaisu kaiken maailman ongelmiin. Jenkkihypetys on vain kuvottavaa, aitous ja rehellisyys on kaunista, todellista ja vapauttavaa. On totta että voimme hyvin paljon tietää mielestä ja sen toiminnasta, mutta mikä on se ihmeellinen voima mielen takana, jota tuskin voi koskaan selittää? Mikään suuntaus, teoria tai metodi ei voi tarjota kuin malleja ja suuntaviivoja, ei koskaan totuutta. Kuinka vapauttavaa. Näkemällä mielen taakse, näet mielen toiminnan. Olet vapaa sen jojottamisesta, sillä tunnet rakkaimman vihollisesi. Sitä ei vihata hengiltä, vaan tiedostetaan sen toiminta. Respect. Ei työnnetä pois , eikä tartuta mihinkään.
“Enlightenment is a destructive process. It has nothing to do with becoming better or being happier. Enlightenment is the crumbling away of untruth. It's seeing through the facade of pretence. It's the complete eradication of everything we imagined to be true.”
― Adyashanti
Pidämme tätä pään siäistä totuuden torvea helposti itsenämme.
“Ajattelen siis olen”, sanoi Descrates. Mutta tämä on iso harha.
Emme me ole ajatuksemme. Mistä voimme esimerkiksi tietää mikä on seuraava ajatuksemme? Ajattelua, kokemista ja tuntemista tapahtuu mutta ne emme ole me. Esimerkiksi kun synnymme ja olemme pieniä lapsia, meillä on vain kaksi pelkoa: kovat äänet sekä putoaminen. Kaikki muut pelot, uskomukset ja ajatusmallit opitaan sen jälkeen.
Ei kukaan synny esim. Huonon itsetunnon kanssa. Stressi, tunteet, masennus kuten onnellisuuskin syntyvät tarinasta jota itsellemme kerromme, ajatusten kautta. Tarina ei kuitenkaan ole läsnä nyt, vaan se on menneessä tai tulevassa.
En mä pysty asenteesta - pystyn mihin tahansa.
Palkkatyöläisestä yrittäjäksi.
Läheisriippuvaisesta vapaaksi.
Vapaasta aitoon ja rakastavaan suhteeseen.
Neidistä vaimoksi.
Monenmoista roolia ja identiteettiä joihin on liittänyt itseään.
Vapaana rooleista olo on ihanaa! Voi tehdä kaikkea mitä aiemminkin, vapaana omista leimoistaan tai kuvittelluista velvollisuuksista. Ei ole painetta olla minkäänlainen, koska ei ole minkäänlainen. Mielelle tämä oli rankkaa ja surullistakin irroittaa. Se niin tahtoi olla jotain. Rooleja tuli tietoisuuteen yksikerrallaan. Ne kyseenalaistettiin. Tutkittiin niihin liittyviä uskomuksia ja odotuksia. Ja sitten taas tutkittiin näiden paikkansa pitävyys.
Paradoksaalista on se, että kun ei ole mitään tarvetta olla mitään erityistä, iso tiedostamaton paine katoaa savuna ilmaan. Täytyy kyllästyä todella itseensä.
Enkä sano, ettenkö olisi vieläkään totaalisen kyllästynyt. Jaksanhan kuitenkin kirjoittaa jo mennyttä tarinaani. Kivi kerrallaan! Vapautuminen ei ole mikään viimeinen pysäkki, päin vastoin se on alku. Älä koskaan luule olevasi perillä, se on mahdotonta. On myöskään mahdotonta löytää yhtään mitään muuta todellista kuin tämä hetki.
Ne ongelmat tai haasteet joita näemme maailmassa ovat heijastusta sisäisistä ristiriidoistamme, uskomuksista, peloista, epävarmuuksista, ahneudesta jne. Mikä tahansa asia, mikä ärsyttää ja nostattaa tunteita on peili itsestämme. Näemme toisissa ihmisissä itsemme. Näemme ongelmissa omat ongelmamme ja koemme negatiivisia tunteita, koska koitamme tiedostamattamme kieltää oman osuutemme ongelmaan. Sisälle tukahdetetut tunteet luovat ristiriitoja. Kun tiedostamme tämän, vapaudumme ja näkökulma muuttuu.Kun kohtaat voimakasta ärsytystä jotain muuta kohtaan, tutki mikä hänessä tai tässä toiminnassa sinua ärsyttää? Missä tilanteissa itse toimit niin? Mitä haluaisit sanoa tälle henkilölle?
Anna anteeksi, ja mene eteenpäin.
Vapaus on sitä, että käytännössä ei tarvitse luopua mistään. Vapautuessamme luovumme ainoastaan mielen illuusioista, mutta se pitääkin jokaisen oivaltaa itse. Mielemme haluaa ajatella "pitääkö minun luopua tuosta, jotta voin vapautua?" Näin kuvittelin joskus itsekin. Portti on auki koko ajan. Itseasiassa, ei ole mitään porttia joka pidättelisi. Pahin ja ainoa vastustaja on mielesi.
Tätä vastustajaa ei voitetta vihalla, vaan tuntemalla sen toiminta. Mieli haluaa tehdä asiat monimutkaisiksi, hankaliksi. Totuus on kuitenkin äärimmäisen helppo ja yksinkertainen juttu.
Sen sijaan että tutkisi miten olla totuudellinen, voi olla helpompi tutkia sitä miten ei ole. Mitä jatkuvasti tekee väistelläkseen totuutta ja läsnäolevaa hetkeä?
Entä jos et uskoisi tuohon ajatuskeen? Oletko aivan varma että se on totta?Mitä voit oppia tästä? Mihin tarvitsit tätä kokemusta?Anna anteeksi ja mene eteenpäin.
Vapaus on sitä, että käytännössä ei tarvitse luopua mistään. Vapautuessamme luovumme ainoastaan mielen illuusioista, mutta se pitääkin jokaisen oivaltaa itse. Mielemme haluaa ajatella "pitääkö minun luopua tuosta, jotta voin vapautua?" Näin kuvittelin joskus itsekkin. Portti on auki koko ajan. Itseasiassa, ei ole mitään porttia joka pidättelisi. Pahin ja ainoa vastustaja on mielesi.
Sen sijaan että tutkisi miten olla totuudellinen, voi olla helpompi tutkia sitä miten ei ole. Mitä jatkuvasti tekee väistelläkseen totuutta ja läsnäolevaa hetkeä?
Suomessakin on jo viime vuosina eletty itsensä kehittämisen nousukautta. Toisaalta tämä on äärimmäisen hienoa, ja eteenpäin menoa pelkästä puuduttavaan ja ohjelmoituun elämään tyytymisestä. Itsensä kehittäminen voi olla myös koukku, ja uusi kiinnikke. Jos on aina luettava uusimmat kirjat, oltava siellä missä tapahtuu, opittava lisää ja verkostoiduttava, voi miettiä miten vapaa todellisuudessa on? Tähän lankaan olen itsekkin haksahtanut. Se on uusi ohjelmointi korvaamassa vanhaa. Se on toki luultavasti paljon hedelmällisempi ja antoisampi kuin aiempi, mutta totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Totuus ei kuitenkaan sulje pois itsensä kehittämistä. Miten voisikaan.
Totuus on aina riippumaton lopputuloksesta. Ei käydä seminaareissa ollaksemme parempia tai pelosta että jäisi jostain paitsi. Jos sinne tuntuu aidosti hyvältä mennä, sinne menee vain menemisen vuoksi. Vapaudessa mikään ei ole riippuvaista mistään. Ei ole sitten kun.
Ole rehellinen itsellesi jos tuntuu siltä että on hyvä vielä kasvattaa omaa erityisyyttä ja henkilökohtaista menestystä, anna palaa! Tämä on myös tärkeää mielelle, jotta se voi lopulta kyllästyä itseensä.
Menenkö nyt lenkille vain piiskaamaan itseäni koska ( kuvittelen) olevani sen jälkeen parempi ihminen?
Oivalsin, että minun piti ensin kasvattaa tarpeeksi arvostusta omaa itseäni kohtaan, jotta pystyin luopumaan siitä. Tämä tosin piti oivaltaa monta monta kertaa eri konteksteissa, ennen kuin sen vihdoin sisäisti. Uusia, parempia kiinnikkeitä tulee niin kauan, kunnes kyllästyy lopullisesti itseensä. Masennukseen kiinnittyneestä positiivisuuteen kiinnittyjäksi.
Aina kun luulet olevasi jossain/toimivasi oikein, kyseenalaista. Ole rehellinen, etenkin itsellesi. Mistä tekoihisi/ajatuksiisi pohjaavat arvot kumpuavat? Tulevatko ne vanhemmiltasi, kavereiltasi, medialta, henkisistä kirjoista, guruilta, omista tulkinnoista perustuen mihin? Sen jälkeen kun luovutat (uusistakin) uskomuksestasi, matkasi helpottuu ja avautuu jälleen vapaammin.
Minun piti myös keretä saavuttaa unelmiani, ja enemmänkin vain huomatakseni että vaikka elää unelmaansa se ei ole tae onnellisuudesta. Onnellisuus on sisäinen tila ja kokemus.
Summasummarum:
NLP on makea juttu. Sen voi käsittää monella tapaa. Mieheni kuvaa NLP:tä hyvin, se on kuin uuden kielen opettelua. Onko Espanjan kielessä jotain "totta tai tarua"? Ei. Se on universaali käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen kieli.
Aivojen käyttöopas joka avaa monille uusia ymmärryksiä ja havahtumista mielen ihmeellisen maailmaan.
Suosittelen jokaiselle joka haluaa ymmärtää mielen ja aivojen toimintaa paremmin NLP:n opiskelua. Olen saanut ohjata myös henkisen hyvinvoinnin valmennusta, jossa päästään suoraan ytimeen. Tämä ei varsinaisesti ole NLP:tä, vaan jotain ihan muuta. Jotta voimme kuitenkin mennä eteenpäin ja tutkia yhä syvemmin olemisen olemusta, olemme luomassa jotain ihan uutta. Siitä lisää lähipäivinä.
NLP:lle on paikkansa tietyssä kontekstissa, ja koulutankin sitä ilolla edelleen.
Olemisen ihmeelle ja itsensä tuntemiselle ( tai jopa sen tuntemiselle mitä ei ole) on myös paikkansa kun halutaan tietää vastaus kysymykseen " kuka olen ja mistä tässä kaikessa on oikein kysymys"?
Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, enkä varmaan koskaan kyllästy sen ihmeiden tutkimiseen. Älä sinäkään koskaan pysähdy. Eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti