Maneeri ratkaisu

Olen aiemminkin kirjoitellut siitä miten paras onnellisuus ( kai näin voi sanoa?)
on onnellisuutta ilman mitään syytä, riippumatta olosuhteista. Sama pätee selkeästi hymyyn!Näin ja koin hiljattain ehkä aidoimpia ja kauneimpia hymyjä vuosiin. Ilman mitään syytä! Kiitos tästä kokemuksesta.Kontrastia kokemukselle toi tätä ennen kohtaamani kohteliaan oloinen ihminen, jonka hymy oli..no jotenkin vain väkisin purisettu.Sellainen joka ikäänkuin " kuuluu asiaan" , vailla mitään sisältöä. Tottumuksesta hymyilyä.Tämä sai  miettimään erilaisia käytökseen liittyviä tapoja. Meillä on monilla paljon tietynlaisia maneereita. Huomaan esimerkiksi itse helposti nauravani tai lisäämällä puheeseen naurua, ilman sen kummempaa syytä. Ehkä tämän tarkoitus on keventää tunnelmaa, olla jotenkin mielyttävämmän ja rennomman oloinen, tai sitten se on vain tapa. tai sitten vaan teen niin ilman mitään syytä :) Tämän takaa löytyi uskomus mm. siitä että minun tulee viihdyttää muita.

Huomaan eron milloin nauruni on aitoa, milloin vain " täytettä" ja hymähdys vailla sisältöä. harmiton, mutta toisaalta tarpeeton. Samalla tavalla tuntuu olevan sanaton sopimus tietyissä tilanteessa kysyä kuulumisia, joihin toinen tietysti vastaa lähes automaatiolla että hyvää kuuluu. Hyvä hyvä.  Vuorovaikutus tilanteet ovat täynnä ennakko-oletuksia ja menevät usein kulttuurisen etiketin mukaan. Vertaa vaikka jenkkien ja suomalaisten tyyliä, ero on kuin yöllä ja päivällä ! Millaista on ihan totaalisen aito kohtaaminen ilman automaatiolla tulevaa käyttäytymistä? Luultavasti joka kerta uniikkia. 
Sanat ovat hieno keksintö, mutta toisaalta vain ääntelyä ja mölinää vailla sisältöä. Sana on kuvaus, jonka jokainen kokee eritavalla, riippuen aiemmista kokemusksistaan, oppimistaan asioista ja niin edelleen.Mitä luottamus tarkoittaa toiselle, on ihan muuta kolmannelle ja neljännelle. Ja miksi et sitten ymmärrä että tarkoitan kalaa kun sanon lintu? Kukaan meistä ei osaa lukea ajatuksia. Sen vuoksi on myös turha tehdä tulkintoja toisten käyttäytymisestä, puheista tai mistään. Sen sijaan että tulkitsee voi aina kysyä. Tai antaa olla. Voi myös olla hyvä tutkia omia odotuksiaan. Moni hämmentyy ja jopa närkästyy jos joku ei toimikkaan odotusten mukaan. Toinen ei tehnyt mitään väärin, toinen toimi vain tavalla jota et osannut odottaa. Voiko loukkaantua kenellekkään tulkinnastaan? Kokemuksemme on kärpäsen paska todellisuudesta. Uteliaisuus omia reaktioita kohtaan voi olla paremmin palvelevampaa. Wow, reagoin näin! Minkä on oltava totta maailmassani, jotta koen näin?

On mielenkiintoista huomioida ihmisten ja itsensä käyttämiä sanoja, elehdintää, maneereja ja tapoja. Mistä nämä on opittu? Mistäköhän olen tämänkin uskomuksen oppinut, jota niin helposti totuutena pitäisin? Aina voi kysyä. mutta kannattaa myös hyväksyä, että vastausta ei välttämättä saa. Kysymykset ovat vastauksia oleellisempia. Alkuperällä on tuskin niin suurta merkitystä, kuin oletuksella joka toiminnan takana on. Maneerien ja kehonkielen tutkiminen on hyvä erottaa tulkinnoista. Jonkun "keskittymis ilme" voi olla pitää kulmiaan kurtussa. Sen sijaan että tekisi tulkintoja muista, voi tutkia omaa kehonkieltään. Millaisia maneereja itsellä on? Olen löytänyt monia "kireyksiä" joita en aiemmin tiedostanut seuraamalla kehon reaktioita. Jännittävissä paikoissa huomasin käden puristuvan nyrkkiin. Millaiseksi hengitys muuttuu jos vastustelee jotain? Entä kykeneekö vastustelemaan jotain, jos hengittää syvään?  

Joku sanoo että sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta.
Yhtä hyvin voisi yleistää toisen värssyn että sen näkee silmistä jos on pudonnut pilvistä ;) Lopetetaan väkisin hymistely ja osataan vaan olla. Aitoa hymyä ei voi estää, se vain tulee. Sitä ei tarvitse tehdä. Läsnäoleva katse on helppo erottaa hätäisestä ja surraavasta katsesta. Yksi ei ole toista parempi, niillä on vain iso ero. Sisällöllisesti.Samoin kuten voi puhua ja luritella vaikka mitä värssyjä, sisältö ratkaisee. Rehellisyys ja aitous rules.Ilman tulkintaa kiitos. Huomaan miten nöyränä saa olla sen kanssa ettei lähde tulkitsemaan tai määrittelemään omine päivineen. Palaa taas uteliaasti ihmettelemään ja elämä jatkuu. Tarinat on kivoja ja viihdyttäviä, mutta vaan tarinoita. Jokainen tulkinta on loppupeleissä tarina. Liisa ihmemaassa. Tuliko tästä postauksesta maneeri postaus? Jotain joka tuli tehtyä vain koska on ollut tapana kirjoittaa? Eipä tämä nyt kovin vakuuttavaa ollut :D  Mikä on kirjoituksen motiivi? Kuten huomaa niin kysymyksetkään eivät taida loppua, jos kaikkea koittaa katsoa kaikilta kanteilta. Leave it be and move on ----> . Hymyllä saa päivän paremmaksi jos se on aitoa. Jos on liian kiinni sisäisessä keskutelussaan, oikeassa olemisessa tai analysoinnissa ei harvemmin hymyä herkiä. Vai muistatko kertaakaan jolloin olisit vaikkapa koittanut ratkaista jotain haastavalta tuntuvaa asiaa hymyssä suin? Rentous ja vapaus tuo vaihtehtoja, ei väkisin punnertaminen. Asioita ei tarvitse ratkaista, ne usein löytävät ratkaisunsa kuin itsestään kun sille tekee tilaa.