Millaisia kuvitteellisia sääntöjä ja ohjeistuksia alintajuntamme on mahtanut kerätä?
Toimintamme lähtee paljonkin alitajuisista käsityksistämme ja uskomuksistamme siitä mikä on oikein- mikä on väärin.Menemme vähän kuin autopilotilla, vanhan ja tutun kaavan mukaan jota pidämme hyvänä, oikeana, asianmukaisena, jne. Muutoksen lehdet alkavat havisemaan kun syntyy tarpeeksi turhautumista tai kärsimystä vanhaa kohtaan. Joku joka joskus tuntui toimivan ei ehkä enää toimikkaan.Täytyy tehdä jotain toisin, mutta ei oikein tiedä vielä että mitä. Olo voi olla hämmentynyt ja ihmeissään siitä että mitä ihmettä seuraavaksi. Näissä hetkissä muista että elämässä varmaa on yksi asia ja se on muutos.Opi rakastamaan sitä, vaikka alkuun mieli usein vastusteleekin. Opi ainakin hyväksymään se, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki on ihanan katoavaista. Pidä kiinni hatustasi, sillä se voi lennähtää koska tahansa päästä. Ei ole aikaa odottaa huomiseen, sitä ei ole kenellekkään luvattu.
Aika usein huomaa ihmisten etsivän ratkaisuja ja hyvää oloa ympäristöstä ja muilta ihmisiltä. Käytännössä voisi yleistää, että 90% ihmisitä etsii jatkuvasti parempaa oloa tai vähintäänkin pyrkii välttämään kärsimystä.Mikä sitten on todellista? Yksinkertaisimmillaan todellisuus on tämä hetki, suodattamattomana ja ilman tarinaa ja tulkintaa siitä. Jos jatkuvasti jahtaamme jotain, olemme jumissa niissä uskomuksissa että asioiden pitäisi juuri tässä ja nyt olla jotenkin toisin kuin ne juuri tässä ja nyt ovat. On aika karusti sanottu että "tuhoa unelmasi". Miksi kukaan sanoisi niin? Ihmettelin joskus. Juuri siksi, että ne unelmat ovat aina jossain muualla kuin nyt. On taas jahdattava jotain. Tulevaisuus on nyt vain ajattelua ja mielikuvat siitä vain kuvitelmia. Voihan sitä elää uneksien, mutta on hyvä muistaa millainen harha se on. Jokainen luo oman todellisuutensa.Olen tuottanut itselleni jäätävästi turhaa murhetta olemalla liian kiinni unelmissa. Unelmat ovat ihania ja tui tui tui, enkä missään tapauksessa tarkoita että unelmointi on tuhoisaa, vaan enempikin se miten kiinni olet unelmissasi ratkaisee. Sillä ei ole väliä mikä unelman kohteena on vaan MITEN suhtaudut siihen. Kyllä itsekkin haluan asioita, mutta toisaalta minulle on samalla ihan sama tapahtuuko ne. Aina ei todellakaan ollut näin.Välillä huomaan pelosta lähtevää halua, jolloin ego huutelee jotain. Se luulee jäävänsä paitsi jostain. Joskus huomaan myös " unelmia" jotka eivät ole edes omiani, vaan harhakuvitelmia joissa mottivaattorina on joku ihan muu kuin vapaus ja rehellisyys. Ajatukset eivät kuitenkaan kerro mitään. Pari sanaa jotka pompsahtivat mieleen jostain. Voisi toki tarttua haluamisen tarinaan ja alkaa määrittelemään sitä kautta itseään, mutta muistankin taas millainen tarina minä on. Valheellinen ja väritetty. Tarinasta vapaana asiat saavat virrata vapaasti, ja kaikki on hyvää.Asiatkin jotka olisivat joskus tuntuneet epäonnistumisilta. Kiitos kaikesta. Mikä on sitten aivan varmasti totta? Kokemus on vääristynyt jo moneen kertaan. Kokemuksia on yhtä paljon kuin perseen reikiäkin. Maailma näyttää just siltä, miltä sen juuri nyt on sinulle näytettävä. Kun katsot maailmaan näet itsesi. Ihan kaikkialla. Sielläkin missä ei haluaisi nähdä. Ego on se joka tykkää draamasta, olla muita parempi tai arvokkaampi. Ego ei uskalla kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on, tyhjänä vailla tulkintaa ja väritystä. Pudota jokainen mielipide ja käsitys, mitä jää? Ei mitään. Jatkuvaa tätä hetkeä ja vapautta ja elämä joka liikkuu ihan koko ajan. Todella helposti mieli omaksuu uudet positiiviset/ hindulaiset/ buddhalaiset/ raa food/ joogi/ tantra/ what ever uskomukset vanhojen tilalle. Sen vuoksi ei kannata uskoa mitään tai ketään, vaan tutkia ja katsoa itse. Mitä voi varmasti tietää, joka ei ole mielipide tai jotain jonka olet vain kuullut joltain. Mitä oma suora aisteihisi perustuva kokemus näyttää?Mieli ei voi tähän vastata, se voi korkeintaan spekuloida ja vastustella. Ei mieli halua olla ei mitään. Sillä on omat perverssit fantasiansa jossain tulevaisuudessa, jolloin kaikki olisi paremmin. Voi olla että on, voi olla että ei. Synny joka hetki uudelleen. Helpommin sanottu kuin tehty :)
Sen sijaan että etsisi vastausta mihinkään ulkopuolelta, mitä jos tutkisi itse? Tottakai kannattaa tutustua erilaisiin menetelmiin, mielipiteisiin ja vaihtoehtoihin, mutta luota vain omaan suoraan kokemukseen, jonka luonne on muuttuva. Se mikä oli eilen totta, ei päde enää tänään. Mikä on oikea ruokavalio, oikea tapa liikkua, oikea tapa tehdä asioita, oikea valinta? Ei mikään ja kaikki. Ei laiteta päätämme pönttöön ja luoda mitään uskontoja mistään. Keho, mieli, tunteet, ajatukset ja elämä muuttuu kokoajan ja aivan jatkuvasti. Kukaan ei pelasta. Kukaan muu ei voi elää tai tietää puolestasi. Olemalla avoin ja uskaltamalla rohkeasti kokeilla riippumatta mistään menneestä olet vapaa. Tottakai kannattaa myös kuunnella ja ottaa muilta vastaan apua tai tukea mielenkiinnolla ja uteliaisuudella.Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, joihin itse ainakin haluan tutustua. Kiinalaista lääketiedettä, ayurvedaa, vaikka mitä. Mutta nekin ovat vain kimppu uskomuksia. Silti niihin kannattaa varmasti perehtyä ja tutkia. Vaikka mikä olisi miten tieteellisesti tutkittua on aina muuttujia ja asioita joita ei voida tutkia. Siihenkään ei voi nojata. Toki se antaa hyvää osviittaa ja kannattaakin lukea erilaisia tutkimuksia mutta muistaa että elämä on mysteeri jonka jatkuvaa liikettä ja ihmeitä voi tuskin koskaan täysin ymmärtää.
" Onko tunteet aina viesti jostain?" Kysyi eräs ystäväni.
" Jos vastaan sinulle, mitä saat vastauksesi?"
" Öööö... No sun mielipiteen?"
" Mikä mielipide on?"
" No vaan yks ajatus muiden joukossa?"
" Haluatko sä nojata muiden mielipiteisiin tietona?"
" No en..."
" Mitä jos sä kokeilet vastata itse itselles tohon kysymykseen?"
" En tiedä".
" En mäkään :) "
Paljon iloista naurua. Jonka jälkeen juttelimme pitkään tunteista. Ilman toteamuksia, vaan enempikin kysyen ja ihmetellen. Elämän parhaita opettajia ovat ihan kaikki hetket, kun todella näkee ja huomaa.
Toinen tarina oliskin sitten " Minä itte tarina" jossa taas kuoppaan mennään siinä että oma kuppi on niin täynnä ettei sinne mahdu enää mitään. Joillekkin on kovin kovin kovin vaikea taas ottaa ympäriltä mitään informaatiota vastaan, koska oma sisäinen referenssi on niin suuri. Kaikki se mitä tietoisesti luulemme tietävämme ei ole todellakkaan kaikki mitä on :) Itsekkin olen koittanut hakea vastauksia ulkopuolelta.Olen halunnut siirtää vastuuta itseltäni, ja toivoa että joku muu kertoisi miten minun tulee tehdä. Kaikista kiitollisin olen kuitenkin niille " opettajilleni" - jotka ovat pistäneet minut kokeilemaan, tutkimaan ja etsimään itse sen sijaan että antaisivat mitään valmista. Ruoka pitää pureksia itse, ei kukaan muu voi sitäkään puolestasi tehdä. Ihaninta ja aidointa on oppiminen silloin, kun joku on tietoisesti tai tiedostamattaan näyttänyt minulle ne kohdat minne en olisi ehkä uskaltanut katsoa. Elämä tapahtuu kokoajan. Avaa silmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti