Tämä teksti tuli vastaan kaverin facebookin virrassa.Siitä se ajatus sitten lähti :)
Jokainen Valon Soturi on pelännyt käydä taisteluun.
Jokainen Valon Soturi on joskus pettänyt ja valehdellut.
Jokainen Valon Soturi on kulkenut tietä joka ei ole ollut hänen tiensä.
Jokainen Valin Soturi on kärsinyt turhanpäiväiseen asioiden vuoksi.
Jokainen Valon Soturi on ajatellut ettei ole Valon Soturi.
Jokainen Valon soturi on epäonnistunut henkisessä velvoitteissaan.
Jokainen Valon soturi on sanonut kyllä, kun olisi halunnut sanoa ei.
Jokainen Valon Soturi on haavoittanut rakastamaansa ihmistä.
Sen vuoksi hän on Valon Soturi, siksi että hän on kokenut tuon kaiken, eikä ole menettänyt toivoaan tulla paremmaksi.
- Valon Soturin käsikirja -
Paulo Coelho
Kirjoittelin aiemmin syksyllä kasvavasta tarpeesta olla rehellinen ja totuudellinen (teksti täällä.), ennen kaikkea itselleni. Tahdoin tuntea mitä kaikkea alitajuntani pitää sisällään. Mitä "luulen olevani" on vain pintaa. Toimintaani ja elämää yleensäkkin ohjaa kuitenkin se kaikki mitä alitajunta pitää sisällään.Nämä ovat niitä asioita joita ei aina itsessään edes halua nähdä. Tietoinen mieli ja rationaalinen ajattelu ovat tietyllä tavalla hyviä " suojamekanisemeja" , silloin kuin emme kykene käsittelemään kaikkea meissä ja elämässä olevaa informaatiota. Informaatiota ja dataa, joka vain on.
Hiljattain huomasin itsessäsi melkoisen vahvan "puolustusmekanismin". En oikein ole luottanut elämään. Toisaalta, hyvä kysymys voikin olla että miksi elämään pitäisi luottaa? Ei siihen välttämättä pidäkkään luottaa. Sen voi kuitenkin muistaa että se kulkee eteenpäin aivan varmasti. Sen luonteeseen ei kuulu pysähtyminen. Kaikesta taakse jääneestä luopuminen voi alkuun kirpaista, mutta tilalle on loppuviimein tullut aina jotain. Usein parempaa. Ainakin jotain , jota tarvitsemme.
Minulla oli tiedostamaton uskomus siitä että elämä ei kantaisi on tuottanut paljon tarvetta kontrolloida itseäni ja erityisesti tunteitani. Vuosiin en ollut mm. vihainen.
Silloin kuvittelin että " minulla ei vaan ole mitään syytä moiseen" ja ajattelin jotenkin olevani sen yläpuolella. Täältä tekstistä voit lukea lisää ajatuksia kiukusta ja ihanasta vihasta täällä.
Ei, en ole nytkään vihainen, mutta nyt koen että voin olla turvassa sitä. Tai paskat, vaikka en olisikaan turvassa , mutta en vain pysty tukkimaan tunteita :) En vain enää kykene olemaan valheellinen itselleni niissä tilanteissa joissa aiemmin olisin ikäänkuin mennyt turvallisen kuplan sisään jossa tunteet eivät minua kosketa.Tunne ei saa minua toimimaan tai reagoimaan sen ohjailemana, se on asia erikseen ja vastuun siirtämistä. Joskus oli turvallisempaa tuntea vähemmän. Tämä korostui ihmissuhteissa erityisesti. En juuri koskaan " antanut itsestäni " kuin n. 5%.
Nyt olen saanut elää sielunkumppanin kanssa, joka on paras peili ja opettaja minulle. Näen hänessä sen mitä itsessäni en halua nähdä, hyväksyn hänessä sen mitä itsessäni on ollut vaikea hyväksyä.
Olen saanut törmätä ja kohdata itsessäni oleviin ajatusmalleihin , uskomuksiin, mielikuviin ja " totuuksiin". Rakkaus elää vapaudesta ja rehellisyydestä. Paras suhde elämässä on varmaan ensisijaisesti suhde itseensä. On mahdotonta olla todella rehellinen toiselle jollei ole ensin itselleen. Ja se on matka, ainakin omalla kohdallani. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että saan nimenomaan kasvaa tässä yhdessä toisen kanssa. Aiemmin luulin olevani " jonkinlainen". Nyt huomaan että tietoisuuteni vaihtelee.
On hyvin mielenkiintoisesti sanottu " kuole joka hetki menneelle ja synny joka hetki uudelle".
Tämä voi olla hyvä muistaa ja tutkailla ajatusta ihmissuhteissakin. Milloin ihmissuhde perustuu menneelle, menneisiin mielikuviin ja tarinaan? Voisimmeko oppia rakastamaan ja näkemään toisen joka päivä, uutena päivitettynä versiona itsestään?
Siinä missä muutama vuosi sitten pidin itseäni vahvana ja pelottomana ja selviytyjänä, olen nyt saanut tutustua ns. herkempään puoleeni, ja erilaisiin tunteisiin, jotka aiemmin blokkasin pelon sekaisesti pois.
Vertauskuvallisesti voisi ajatella, että voisin ihan hyvin blokata laskut, ja jättää ne maksamatta. Poissa silmistä, poissa mielestä? Entä jos ei sittenkään. Jos en maksa laskuja, ne kerryttävät korkonsa.Kieltäminen on ehkä yleisimmistä defenssimekanismeista. Jonkun aikaa harrastin myös kieltämisen kieltämistä ;) Koska omassa kuplassani minulla oli kaikki hyvin. Ja on edelleenkin, mutta nyt hyvän ylläpito on turhaa. Aiemmin jos kielsi itseltään jotain tunteita, vie kieltäminen yllättävän paljon alitajuista energiaa. Asiat eivät ole huonommin tai paremmin, ne ovat niinkuin ne ovat.
Siksi voikin olla ajoittain hyvä kysyä: millaista sisältöä ( mielikuvia, ajatuksia, tuntemuksia,muistoja, uskomuksia, yms.) lisään todellisuuteen?
Naureskelemme mieheni kanssa usein lausahdukselle " SaatAnalysoida!". Onko analysointi ja puiminen hyvä juttu? Ehkä sille on paikkansa. Mutta jos vain maksat laskut, niin ne on maksettu. Jos jätät maksamatta ja koitat siirtää ajatusta niistä sivuun, eivät ne katoa minnekkään.
Kuinka paljon käytämme aikaa miettimiseen, kuinka paljon tekemiseen?
Albert Einsteinin strategia oli pääasiassa seuraava : 1 % suunnittelua, 99% tekemistä ja kokemista.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Maksa laskusi :)
Tunnisteet:
ajatukset,
eevi,
ihmiset,
läsnäolo,
nlp,
pelko,
positiivinen aie,
rakkaus,
rehellisyys,
tunnetila,
tunteet,
uskomus,
viha,
yleistäminen
perjantai 30. marraskuuta 2012
Kiikun kaakun!
Ihminen on kävelevä manifestointi kone! En tarkoita nyt siinä mielessä että jee jee hypit vaan tuoleilla ja ilmoitat universumille haluavas rahhaa niin sittehä sitä tulloo meininikiä.
Mitä me tarvitaan edetäksemme, se kyllä tuodaan eteen. Halusi sitä huomata tai ei :)
Usein muistutamme koulutuksissa että aivot eivät tunnista negaatiiota. Jos siis koko ajan ajattelee vaikka että " ei saa ajatella donitisia ei saa ajatella donitsia", niin ei siellä päässä lohi pyöri. Aivot tarvitsevat suunnan, jotta tietävät mitä kohti suunnistaa.
Suunnitelmassa tai tulevaisuudessa roikkuminen on asia erikseen. Sitten kun on enemmän aikaa, aitten kun on enempi rahaa ja sitten kun olen itsevarmempi ja niin edelleen. Tulevaisuus kuitenkin on nyt, ja luodaan nyt. Mitään muuta hetkeä meille ei ole luvattu kuin tämä kyseinen. Kuinka usein tulee ns. " pysähdyttyä" tähän hetkeen ja huomattua , tarkasteltua miten itsellä menee? Millaista tarinaa itsestään ja omasta elämästään tulee kerrottua?
Sitä tehdäkseen ein suinkaan tarvitse mennä lootus asentoon istumaan, vaikka eipä sekään pahaa varmasti tee.
Kun sammutamme edes hetkeksi kaikki ympäriltä tulevat ärsykkeet ja ajatukset sekä ohjeilmointimme minkä mukaan menemme, pääsemme kosketuksiin sen kanssa mitä meissä on sisällä.
Kirjoitan tämän silläkin uhalla että egoni huutelee " sä kuulostat ihan joltain downshiftaaja pelleltä" :) Se mitä siellä sisällä on ,ei ole aina kivaa. Sen mitä siellä sisällä on KOKEMINEN on niin vapauttavaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Kokeminen ja analysointi, tulkitseminen ovat kuitenkin hyvin eri asioita.
Entä jos sisällä on surua, pelkoa, tai vihaa? Entä sitten? Ei siihen kuole :) Entä jos sen kokemista siirtää vieläkin? On kuitenkin tärkeämpää…öö, näyttää ainakin ulospäin hyvältä ja menestyneeltä?
Harva meistä edes tiedostaa millainen sisällissota sisällä saattaa olla. Ja kyllä koen nyt huonoa omaa tuntoa etten turhaan " anna negatiivisia suggestioita". Ongelmia löytää toki, jos niitä haluaa löytää. Kärpäsestä voi tehdä härkäsen.
Mieheni käytti kerran hyvää vertaus kuvaa kiikku tuolista, jossa vatkataan edes taas eikä edetä kuitenkaan mihinkään. Siihen kun lisätään vielä pimeä huone, melankolinen mieli ja vähän draaman aineksia niin oman elämänsä draamakirjoittaja pääsee varmasti vauhtiin.
Mark Twain sanoi sen jotenkin näin " Minun elämässäni on tapahtunut paljon kamalia asioita,ja jotkut niistä jopa oikeasti tapahtuivat".
Niin. Kuinka paljon kuvittelemme shaibaa sen sijaan että eläisimme?
Jos joku ajatusmalli tai tunne kiekura on jäänyt luupilla pyörimään, on aika ottaa vastuu omasta elämästä ja kokemisesta, ja mennä eteenpäin, mutta se ei ole nyt tämän tekstin aiheena.
Joskus varmasti taas on paikkansa nimenomaan kokea sisällä oleva ja sinne kätketty tunnekuona, jota alitajuntamme on mahdollisesti taitavasti kerännyt.
Lapsesta asti alamme tekemään tulkintoja maailmasta, itsestämme ja luomme uskomuksia, yms.
Itse esim. joskus uskoin tiedostamattani että " kiltit tytöt eivät kiukuttele". Minun on ollut myös vaikea luottaa elämään kuin ihmisiinkin. Mielummin vedin itseni ylle kuplan jossa olin kuvitteellisesti ainakin turvassa. Kannattiko sitä jatkaa? Olenko mielummin kuvitellussa turvassa vai koenko aidosti?
Tästä syystä kirjoitin ylös muutaman asian, joka ajatuksena tuntuisi pelottovalta ja epämukavalta.
Listalta löytyi mm.
Liikkumattomuus, vähemmän tekeminen ja vain oleminen, kontrollin puute, se että kokisin että minua pidetään tyhmänä.
Nyt tarkoitukseni ei ole välttää noita asioita, vaan ennenkaikkea tiedostaa ja kumota mielen luomat uskomukset siitä että noiden välttäminen pitäisi minut jotenkin turvassa. nimeenomaan vapauttaa mieltäni noiden luomasta vankilasta, ja elämä hoitaa sen kyllä puolestani. Minä, joka en viimeisiin vuosiin ole itse pitänyt mm. treenin suhteen kevyttä tai treenitöntä viikkoa ( ellen ole ollut kipeä), päätinkin tehdä sen. Elämä on varmaan tässä puolellani, koska olen viimepäivät ollut niin väsynyt, että liikkuminen vaatisi itsensä puskemista, enkä sitä nyt aio tehdä, hähää ;)
Elämään tuntuu myös pompsahtavan juuri ne ihmiset, keitä sinne on kaivannutkin, ja ilan pyytämättään :)
Rohkea minun silmissä se , joka myöntää " heikkoutensa". Menestynyt on minun silmissä se, joka kertoo kompastuneensa.
Iloinen on se, joka hyppelehtii yksinkin ollessaan eikä vain hymyile seurassa. Onnellinen on se, joka kokee tunteensa ( huom. ei reagoi niihin vaan kokee) ja on onnessa ( huom. ei odota sitä aina jostain). Ihminen on se joka on inhimillinen. Voi joko sulkea silmänsä tai katsoa silmiin. Voi jopa nähdä silmien taakse, ja läpi.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Katsoppas peiliin.
Katso peiliin, se olet sinä! Laulaa Don Huonojenkin solisti.
Maailma ja ihmiset, tapahtumat ihan kaikki ovat parhaita peilejä omasta itsestä ja sisäisestä maailmasta.
Me ihmiset mielellään tykätään tietää, mutta voi olla hyvä muistaa että se tietoinen mieli on vain se 5-10% todellisuudesta jos menemme ikään kuin perusohjelmointiemme mukaan.
" Kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse?" Minulta joskus kysyttiin. Nyt ymmärrän ettei minulla ollut hajuakaan itsestäni, vain kasa tarinoita ja uskomuksia itsestäni höystettynä ajatuksilla joita pidin omanani.
Kirjoitin aiemmin syyskuussa omista mielen turvajärjestelmistä ja silloin Socratesin " know thy self" kolahti(Täällä teksti.)
Nyt ajattelen enemminkin että tunne se ketä et ole. Identiteetti , tietyt kaavat joita toistamme ovat vain tarina jota itsestämme kerromme.
Joskus ajattelin " olen tälläinen suorittaja". Mutta olenko? Olen ehkä joskus joitain asioita yli suorittanut, mutta on myös monia asioita joita en ole suorittanut. Vuorokaudessa on ollut myös ne 18 muuta tuntia, jolloin olen ollut suorittamatta. Myöskään se, jos joskus olen suorittanut jotain ei tarkoita että tekisin niin tulevassa, jos itse päätän olla niin tekemättä.
Leimaamalla itsensä " vain joksikin" ei varmaankaan koskaan kannata.
Olen leimannut itseni mm. suorittajaksi, masentuneeksi, stressaantuneeksi, epäonnistuneeksi ja niin edelleen.
Myöhemmin leimasin itseni mm. yrittäjäksi, onnistuneeksi, vahvaksi, urheilulliseksi, empaattiseksi ja energiseksi.
Toki jälkimmäiset kuulostavat kivemmilta, ja ne toimivatkin aikansa. Oli hienoa tiedostamattaan rakentaa identiteettiä joka on jotenkin " hyvä".
Aikeen puhtaus kiinnostaa nykyisin enemmän. Avaanko oven ihmiselle vaikuttaakseni kivalta vai avaanko vain oven?
Sanonko asioita "kuten hyvä ihminen" etten vaan loukkaisi ketään? Käynkö treenaamassa näyttääkseni hyvältä vai vaan koska oikeasti nautin siitä? Olenko toisen seurassa koska nautin hänen seurastaan vai välttääkseni jotain muuta?
Hulluksihan siinä itsensä saa, jos koko ajan kyseenalaistaa kaikkea, eikä se ole tarkoituskaan :)
Halusin kuitenkin tutustua siihen osaan minusta, jota päivä tietoisuuteni ei tunnista.
Alitajunta toimii " automaatiolla" sen mukaan mikä karttamme maailmasta on.
Jos jossain syövereissä esim. uskon että minun pitää toimia tavoilla x ollakseni vahva, käyttäytymiseni ohjautuu sen mukaan. Olen siis halunnut tietää sen, mitä en ole tiennyt ja huomannut ettei lopulta itsessä ole paljoakaan tiedettävää :) Kun vaan on, on jopa aika tylsä.
Näiden kysymysten kautta olen huomaanut ennen kaikkea mitä en ole. Tiedollisesti olen voinut ymmärtää etten ole ajatukseni, tunteeni enkä toimintani. Kokeminen on eri juttu. On kuulunut irtipäästää monesta turhasta ja tarpeettomasta uskomuksesta vaikka ne miten " hyviä" olisivat olleetkin :)
Hetkeksi jymähdin tiettyyn tarkoituksettomuuteen ja tyhjyyden tunteeseen. Kyseenalaistin mielessäni kaikkea ja mahdollista, se olikin pitkälle ollut hyvä työkalu. Mutta todellakin siitä tuli luopua ja mennä eteenpäin. Radiossa pärähti soimaan Nickelbackin " if to day was your last day". Silloin muistin, että elämä on tarkoitus kokea ja elää, nyt on taas sen aika!
Maailma on paras peili. Se näyttäytyy juuri sellaisena kuin sitä itse tarvitsee juuri nyt.
Katso peiliin = elä.
Vanhoja tekstejä aiheesta: tässä ja tässä.
Maailma ja ihmiset, tapahtumat ihan kaikki ovat parhaita peilejä omasta itsestä ja sisäisestä maailmasta.
Me ihmiset mielellään tykätään tietää, mutta voi olla hyvä muistaa että se tietoinen mieli on vain se 5-10% todellisuudesta jos menemme ikään kuin perusohjelmointiemme mukaan.
" Kuka tuntee sinut paremmin kuin sinä itse?" Minulta joskus kysyttiin. Nyt ymmärrän ettei minulla ollut hajuakaan itsestäni, vain kasa tarinoita ja uskomuksia itsestäni höystettynä ajatuksilla joita pidin omanani.
Kirjoitin aiemmin syyskuussa omista mielen turvajärjestelmistä ja silloin Socratesin " know thy self" kolahti(Täällä teksti.)
Nyt ajattelen enemminkin että tunne se ketä et ole. Identiteetti , tietyt kaavat joita toistamme ovat vain tarina jota itsestämme kerromme.
Joskus ajattelin " olen tälläinen suorittaja". Mutta olenko? Olen ehkä joskus joitain asioita yli suorittanut, mutta on myös monia asioita joita en ole suorittanut. Vuorokaudessa on ollut myös ne 18 muuta tuntia, jolloin olen ollut suorittamatta. Myöskään se, jos joskus olen suorittanut jotain ei tarkoita että tekisin niin tulevassa, jos itse päätän olla niin tekemättä.
Leimaamalla itsensä " vain joksikin" ei varmaankaan koskaan kannata.
Olen leimannut itseni mm. suorittajaksi, masentuneeksi, stressaantuneeksi, epäonnistuneeksi ja niin edelleen.
Myöhemmin leimasin itseni mm. yrittäjäksi, onnistuneeksi, vahvaksi, urheilulliseksi, empaattiseksi ja energiseksi.
Toki jälkimmäiset kuulostavat kivemmilta, ja ne toimivatkin aikansa. Oli hienoa tiedostamattaan rakentaa identiteettiä joka on jotenkin " hyvä".
Aikeen puhtaus kiinnostaa nykyisin enemmän. Avaanko oven ihmiselle vaikuttaakseni kivalta vai avaanko vain oven?
Sanonko asioita "kuten hyvä ihminen" etten vaan loukkaisi ketään? Käynkö treenaamassa näyttääkseni hyvältä vai vaan koska oikeasti nautin siitä? Olenko toisen seurassa koska nautin hänen seurastaan vai välttääkseni jotain muuta?
Hulluksihan siinä itsensä saa, jos koko ajan kyseenalaistaa kaikkea, eikä se ole tarkoituskaan :)
Halusin kuitenkin tutustua siihen osaan minusta, jota päivä tietoisuuteni ei tunnista.
Alitajunta toimii " automaatiolla" sen mukaan mikä karttamme maailmasta on.
Jos jossain syövereissä esim. uskon että minun pitää toimia tavoilla x ollakseni vahva, käyttäytymiseni ohjautuu sen mukaan. Olen siis halunnut tietää sen, mitä en ole tiennyt ja huomannut ettei lopulta itsessä ole paljoakaan tiedettävää :) Kun vaan on, on jopa aika tylsä.
Näiden kysymysten kautta olen huomaanut ennen kaikkea mitä en ole. Tiedollisesti olen voinut ymmärtää etten ole ajatukseni, tunteeni enkä toimintani. Kokeminen on eri juttu. On kuulunut irtipäästää monesta turhasta ja tarpeettomasta uskomuksesta vaikka ne miten " hyviä" olisivat olleetkin :)
Hetkeksi jymähdin tiettyyn tarkoituksettomuuteen ja tyhjyyden tunteeseen. Kyseenalaistin mielessäni kaikkea ja mahdollista, se olikin pitkälle ollut hyvä työkalu. Mutta todellakin siitä tuli luopua ja mennä eteenpäin. Radiossa pärähti soimaan Nickelbackin " if to day was your last day". Silloin muistin, että elämä on tarkoitus kokea ja elää, nyt on taas sen aika!
Maailma on paras peili. Se näyttäytyy juuri sellaisena kuin sitä itse tarvitsee juuri nyt.
Katso peiliin = elä.
Vanhoja tekstejä aiheesta: tässä ja tässä.
Tunnisteet:
autopilotti,
eevi,
ego,
ihmiset,
liikunta,
läsnäolo,
masennus,
muutos,
oravanpyörä,
pelko,
rehellisyys,
self talk,
tarkoitus,
tietoisuus,
tunteet,
uskomus,
yleistäminen
lauantai 24. marraskuuta 2012
Tottumuksen takaa
Niin helposti sitä vain tottuu asioihin, tapoihin ja tunteisiin. Joskus olin niin turtunut että mm. jatkuvat väsymykset ja mielialan vaihtelun tuntuivat täysin normaaleilta. Joskus olin tottunut tiettyyn tapaan syödä, tiettyyn tapaan treenata. Entäs ne omat tottumukset aamurutiineista, työssä , ihmissuhteissa?
Rutiinien ja rytmin sanotaan usein olevan erittäin tärkeitä hyvinvoinnissa, oli kyse sitten fyysisestä tai henkisestä hyvinvoinnista.
Viime aikoina olen halunnut tutkia kaikkea toimintamallejani ja karttaani elämästä, eli jotain mitä pidän totena, jonka kuitenkin voin ymmärtää olevan pelkkää "unta".
Kartta eli vähänkuin ihmisen sisäinen kompassi määrittyy mm. opituista asioista, kokemuksista, arvoista, uskomuksista ja niin edelleen. Omalla kartalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa, sen tietäminen ja ymmärtäminen onkin hyvä juttu jo alkuunsa.
Esimerkiksi tietyt rutiinit ja tavat tulevat monilta täysin automaatiolla, riippumatta siitä ovatko ne itselle hyviä taikka huonoja. Aivothan tätä rakastavat - ne saavat tietynlaisen illuusion turvasta.
Mitä muuta ihminen janoaa niin kovasti kuin kokemusta hyväksynnästä ja turvallisuudesta?
Hyväksyntä on melkoinen huume. Viimeiset kuukaudet olen päässäni leikkinyt leikkiä jossa kysyn itseltäni " mikä on motiivini?". Oli kyseessä sitten aamulenkki, työnteko, ystävännäkeminen tai kirjoittaminen, mikä tahansa. Egon motiivi on usein pelon välttäminen, tai kauniiseen asuun itsensä kietominen. Se on ihan ok, mutta se on harhaa :)
Ei sitä haastetta ratkaise se että sen pukee kauniiseen mekkoon.
On hauska huomata miten paljon moni meistä hakee elämänhallinnan tunnetta, mitä erikoisimmilla keinoilla. Ei elämää voi hallita :) Mutta silti yritän edelleen, usein tiedostamattanikin.
Voimme ottaa vastuun omasta itsestämme, mutta missä määrin meillä on vapaatahto ja valinta?
En tiedä. Paljon voimme vaikuttaa itseemme ja hyvinvointiimme omilla valinnoillamme, se on täysin selvää. Mutta elämä liikkuu silti.
Kontrollin ja elämän hallitsemisen tarve on minulle ainakin tuttu kumppani. Se on näyttäytynyt elämässäni eri muodoissa, takertuen milloin mihinkin. Motiivina tälle on ainoastaan kuvitteellinen kokemus siitä että olisin jotenkin turvassa. Mieli tykkää luoda järjestelmiä ja uskomuksia joihin voisi turvautua, ajatellen " tämä on totta" tai " tämä on oikein".
Entä jos kysyisikin itseltään välillä " Mistä tiedän sen?" Tai mikä minua tässä oikeasti motivoi?
Oma egoni ainakin aiemmin ja varmaan edelleenkin nauttii ajatuksesta että tietäisin jotain, olisin " hyvä" jossain tai niin edelleen. Mutta eikö tuossa pohjimmiltaan ole motiivina välttää pelkoa siitä , etten olisikaan? Tutustu pelon luonteeseen , se on mielenkiintoinen asia.
Motivaatiolla ja inspiraatiolla on iso ero.
Minulla ei ole elämää, elämällä on minut. Mitä elämä haluaa minulla tehdä?
Tuon kirjoittaminen pelotti. Jokuhan voisi ajatella että olen vastuuton huithalpeli ja heittäydyn vain elämään. Vai onkohan se egoni joka pelkää hallinnan ja kontrollin puutetta? Just perse kuningas.
Kuinka ihmisen toimintaa ohjaakaan aina halu saada lisää jotain. Turvaa, rahaa, menestystä, rakkautta, onnea, statusta, NÄKYVYYTTÄ ja kokemusta siitä että on.
Olemme niin tottuneet tähän haluamiseen , että pidämme pelkoa täysin normaalina motivaattorina.
Mitä mieltä elämä itse on? Se on jo valmis, täydellinen sellaisenaan. Ei meidän tarvitse oppia rakastamaan itseämme, me olemme rakkaus.
Ei meidän tarvitse myöskään väkisin kontrolloida elämää, se kulkee kyllä eteenpäin.
Tietoinen mieli antaa suunnan ja alitajunta toimii.
Jos ajattelet että kaikki on ihmeellistä, kaikki on. Kokeileppa huviksesi. Pyydä saada nähdä elämän ihmeitä, niin huomaat kyllä. Hyvän muistutuksen sain tästä itse taas viime viikolla.Olen tutkinut itseäni melkoisen syvästi ja nähnyt monenlaisia puolia itsestäni. Se ei ollut aina kaunista katsottavaa :D Takerruin tuhoamaan itsessäni tiettyjä muka hyvyydeksi naamioituneita kuvioita, jotka olivat pohjimmiltaan vain pelosta käsin kumpuavia ajatuksia ja tunteita. Tämä vähän säikäytti. " En olekkaan sitä kitä kuvittelin olevani". Pysähdyin hetkeksi tietynlaiseen pettymykseen itseäni kohtaan, kun tietyt " valheet itsessä" tulivat näkyviksi. Lopulta, egon sisältä löytyy vain tyhjää. Ei ole mitään.
Ihmisen sielu taas itsessään on valo ja rakkaus, joka pääsi unohtumaan. Kiitos muistutuksesta, elämä ja tietyt "sattumat". Juuri sillon kuin kai eniten tarvitsin muistutusta siitä että se elämä kyllä menee eteenpäin ja pitää huolta itsestään, bussissa istuessani katseeni kiinnittyi muutaman penkkirivin eteenpäin lattialle. Siellä oli joltain matkasta jäänyt heijastin. Suojelus enkeli.
Kaikki on ihmeellistä :D
Rutiinien ja rytmin sanotaan usein olevan erittäin tärkeitä hyvinvoinnissa, oli kyse sitten fyysisestä tai henkisestä hyvinvoinnista.
Viime aikoina olen halunnut tutkia kaikkea toimintamallejani ja karttaani elämästä, eli jotain mitä pidän totena, jonka kuitenkin voin ymmärtää olevan pelkkää "unta".
Kartta eli vähänkuin ihmisen sisäinen kompassi määrittyy mm. opituista asioista, kokemuksista, arvoista, uskomuksista ja niin edelleen. Omalla kartalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa, sen tietäminen ja ymmärtäminen onkin hyvä juttu jo alkuunsa.
Esimerkiksi tietyt rutiinit ja tavat tulevat monilta täysin automaatiolla, riippumatta siitä ovatko ne itselle hyviä taikka huonoja. Aivothan tätä rakastavat - ne saavat tietynlaisen illuusion turvasta.
Mitä muuta ihminen janoaa niin kovasti kuin kokemusta hyväksynnästä ja turvallisuudesta?
Hyväksyntä on melkoinen huume. Viimeiset kuukaudet olen päässäni leikkinyt leikkiä jossa kysyn itseltäni " mikä on motiivini?". Oli kyseessä sitten aamulenkki, työnteko, ystävännäkeminen tai kirjoittaminen, mikä tahansa. Egon motiivi on usein pelon välttäminen, tai kauniiseen asuun itsensä kietominen. Se on ihan ok, mutta se on harhaa :)
Ei sitä haastetta ratkaise se että sen pukee kauniiseen mekkoon.
On hauska huomata miten paljon moni meistä hakee elämänhallinnan tunnetta, mitä erikoisimmilla keinoilla. Ei elämää voi hallita :) Mutta silti yritän edelleen, usein tiedostamattanikin.
Voimme ottaa vastuun omasta itsestämme, mutta missä määrin meillä on vapaatahto ja valinta?
En tiedä. Paljon voimme vaikuttaa itseemme ja hyvinvointiimme omilla valinnoillamme, se on täysin selvää. Mutta elämä liikkuu silti.
Kontrollin ja elämän hallitsemisen tarve on minulle ainakin tuttu kumppani. Se on näyttäytynyt elämässäni eri muodoissa, takertuen milloin mihinkin. Motiivina tälle on ainoastaan kuvitteellinen kokemus siitä että olisin jotenkin turvassa. Mieli tykkää luoda järjestelmiä ja uskomuksia joihin voisi turvautua, ajatellen " tämä on totta" tai " tämä on oikein".
Entä jos kysyisikin itseltään välillä " Mistä tiedän sen?" Tai mikä minua tässä oikeasti motivoi?
Oma egoni ainakin aiemmin ja varmaan edelleenkin nauttii ajatuksesta että tietäisin jotain, olisin " hyvä" jossain tai niin edelleen. Mutta eikö tuossa pohjimmiltaan ole motiivina välttää pelkoa siitä , etten olisikaan? Tutustu pelon luonteeseen , se on mielenkiintoinen asia.
Motivaatiolla ja inspiraatiolla on iso ero.
Minulla ei ole elämää, elämällä on minut. Mitä elämä haluaa minulla tehdä?
Tuon kirjoittaminen pelotti. Jokuhan voisi ajatella että olen vastuuton huithalpeli ja heittäydyn vain elämään. Vai onkohan se egoni joka pelkää hallinnan ja kontrollin puutetta? Just perse kuningas.
Kuinka ihmisen toimintaa ohjaakaan aina halu saada lisää jotain. Turvaa, rahaa, menestystä, rakkautta, onnea, statusta, NÄKYVYYTTÄ ja kokemusta siitä että on.
Olemme niin tottuneet tähän haluamiseen , että pidämme pelkoa täysin normaalina motivaattorina.
Mitä mieltä elämä itse on? Se on jo valmis, täydellinen sellaisenaan. Ei meidän tarvitse oppia rakastamaan itseämme, me olemme rakkaus.
Ei meidän tarvitse myöskään väkisin kontrolloida elämää, se kulkee kyllä eteenpäin.
Tietoinen mieli antaa suunnan ja alitajunta toimii.
Jos ajattelet että kaikki on ihmeellistä, kaikki on. Kokeileppa huviksesi. Pyydä saada nähdä elämän ihmeitä, niin huomaat kyllä. Hyvän muistutuksen sain tästä itse taas viime viikolla.Olen tutkinut itseäni melkoisen syvästi ja nähnyt monenlaisia puolia itsestäni. Se ei ollut aina kaunista katsottavaa :D Takerruin tuhoamaan itsessäni tiettyjä muka hyvyydeksi naamioituneita kuvioita, jotka olivat pohjimmiltaan vain pelosta käsin kumpuavia ajatuksia ja tunteita. Tämä vähän säikäytti. " En olekkaan sitä kitä kuvittelin olevani". Pysähdyin hetkeksi tietynlaiseen pettymykseen itseäni kohtaan, kun tietyt " valheet itsessä" tulivat näkyviksi. Lopulta, egon sisältä löytyy vain tyhjää. Ei ole mitään.
Ihmisen sielu taas itsessään on valo ja rakkaus, joka pääsi unohtumaan. Kiitos muistutuksesta, elämä ja tietyt "sattumat". Juuri sillon kuin kai eniten tarvitsin muistutusta siitä että se elämä kyllä menee eteenpäin ja pitää huolta itsestään, bussissa istuessani katseeni kiinnittyi muutaman penkkirivin eteenpäin lattialle. Siellä oli joltain matkasta jäänyt heijastin. Suojelus enkeli.
Kaikki on ihmeellistä :D
Tunnisteet:
eevi,
ego,
ihmiset,
läsnäolo,
mieli,
muutos,
nlp,
rehellisyys,
tarkoitus,
tietoisuus,
tunnetila,
tunteet
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Puhdasta haluamista
Sinä senkin! Luit kuitenkin kaksimielisesti? :)
Olen miettinyt haluamista viime aikoina ja tutkinut omia motiivejani ja haluamisiani. Pointtina on ollut oppia tuntemaan egon luonnetta, enkä automaattisesti tartu jokaiseen haluuni ja kuvittele sen olevan jotain mitä oikeasti TARVITSEN.
Oli meinaan aika jolloin en uskaltanut haluta. Tyydyin. Työhön, ihmissuhteisiin, arkeen, elämään.
Elämää ei voisi kutsua eletyksi tuolta ajalta, vaan enempikin läpikuljin elämää. Minulla oli tietty malli ja kartta päässä siitä " mikä on todellista", mihin pystyn, mihin en,mikä on mahdollista mikä ei.
En esimerkiksi olisi ikinä kuvitellut että minusta olisi ollut yrittäjäksi ( hate that word..), "koska en kuitenkaan osaisi sitä tätä ja tota".Tieskuinka paljon tietyt uskomukset rajasivat sitä mitä tein ja en tehnyt, enkä ollut siitä edes tietoinen. Kunhan elin ja kuvittelin että " tälläistä tää nyt on".
Myöhemmin kuitenkin tarpeeksi järisyttävän motivaation ja inspiraation avulla havahduin miten paljon sontaa ja valhetta pää oli täynnä. Uskomukset elämästä meni uusiksi, ravinnon, elämän itsensä , itseni ja oikeastaan kaiken mitä nyt pystyn tiedostamaan suhteen. Se on kuitenkin tarina erikseen. Minun kuitenkin tuli HALUTA kiivaasti, voimallisesti ja jopa pakottavasti muutosta , muuten en olisi uskaltanut koskaan tehdä tiettyjä isoja valintoja elämässä. Hassua on se , että loppupeleissä, kun lopulta tein valintani, en epäröinyt enää hetkeäkään. Ei enää ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa elämä omiin näppeihin ja oma onnellisuus omalle vastuulle. Ihmiset ympärillä ihmettelivät, osa oli vastaan, ja vain muutama tuki muutoksessa. Entäs sitten? Mikään mahti maailmassa ei olisi voinut tuolloin minua enää estää.Muistan ajatelleeni " En tiedä miten onnistun, mutta otan selvää. PISTE".
Epäröinti, siihen kyllästyminen ja turhautuminen oli jo jäänyt taakse, mutta niiden kanssa pyöriskelinkin useamman vuoden.Mikään niistä tunteista ei ollut turha, vaan tavattoman tärkeä osa prosessia.
Vaikka osa meistä haluaa muutosta, toinen osa meistä luonnostaan vastustaa ja pelkää sitä. Uskon ja luotan siihen että kun aika on kypsä kaikki tarvittava loksahtaa siellä päässäkin kohdalleen, eikä lausetta " mitä jos" ei enää löydäkkään.
Vahva tahto ja periksi antamattomuus. Parhaimpia lahjoja kenen tahansa matkalla.
Joskus voi kuitenkin olla hyvä kysyä itseltään " haluanko voida paremmin vai haluanko olla totuudellinen?" Ne ovat meinaan kaksi eri asiaa. On myös täysin eri asia kasvaa ja kehittyä kuin olla totuudellinen. En kehtaa alkaa edes leikkimään ajatuksella että kykenisin jotenkin määrittelemään totuutta. Egon ja mielen luonne kun osaa olla melkoisen kiekurainen. Se oikeastaan haluaa kahta asiaa: Välttää kipua tai saada nautintoa. Egon luonteeseen kuuluu voimakkaasti pelko.
Kuinka moni haluaa olla ainutlaatuinen?Lähes kaikki.Mikä on motiivina ystävällisyydelle silloin vaikka oikeasti olisikin itse rätti väsynyt? Sekö että välttää sitä ettei kukaan vaan ajattelisi sinun olevan ihminen ? Haluamisen ihmisrotu osaa helvetin hyvin. Enemmän sitä, vähemmän tätä. Parempi ulkonäkö, enemmän statusta, enemmän onnellisuutta, vähemmän stressiä. Katso mitä tahansa mainosta ( kyllä, myös omiamme) ja huomaa tämä : Aina jotain pois tai lisää, vähempi tai enempi. Se ei tietenkään ole väärin, mutta se on vain eräänlainen unensa se.
Joskus esim. halusin olla valmentaja. Miksi? koska halusin auttaa muita ja jakaa hyvää? No sitäkin. Mutta lopulta, raadollisen rehellisenä itselleni jos olen niin halusin olla jotain. Ego ja mieli pelkää kuollakseen sitä , ettei olisi jotain. Että , olisikin vaan " ei - mitään". Toki olemme omanlaisiamme, ja meillä on ominaisuuksia luonnostaan, ja voimme vaikuttaa toimintaamme, ajatteluumme , tunteisiimme ja niin edelleen. Se on kasvamista ja kehittymistä.
Uskaltamalla todella olla ei-mitään meidän ei tarvitse lähteä "enemmän ja paremmin" meininkiin sekä illuusioon mukaan. Se ei todellakaan tarkoita pysähtymistä. Se tarkoittaa tekemistä tekemisen itsensä vuoksi - ei aina kuvitellun lopputuloksen. Se voi tarkoittaa myös olemista olemisen vuoksi - Ei kuvitellun lopputuloksen vuoksi.
Ei ole oikeaa tai väärää siinä mikä on kullekkin tarpeen, kuhunkin hetkeen. Voi olla hyvä haluta voida paremmin ja kasvaa. Totuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Mutta silti sana Eteenpäin.Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Hurjimpiinkin unelmiin tottuu, ja mitä sitten tulee? Lisää unelmia? Unelmat ovat ihania. Mutta nekin ovat tulevaisuudessa.
Tätä tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää, eikä tästä ole tarkoitus olla mitään mieltä.
Tunne itsesi , tunne halusi ja huomaa motiivisi niiden takaa.
Opi huomaamaan mikä ero on tavallisella mielen halulla, ja sillä mitä elämä haluaa tehdä kauttasi.
Ihmeellisiä asioita voi alkaa tapahtumaan.
Tätä tutkitaan täällä päässä :)
Olen miettinyt haluamista viime aikoina ja tutkinut omia motiivejani ja haluamisiani. Pointtina on ollut oppia tuntemaan egon luonnetta, enkä automaattisesti tartu jokaiseen haluuni ja kuvittele sen olevan jotain mitä oikeasti TARVITSEN.
Oli meinaan aika jolloin en uskaltanut haluta. Tyydyin. Työhön, ihmissuhteisiin, arkeen, elämään.
Elämää ei voisi kutsua eletyksi tuolta ajalta, vaan enempikin läpikuljin elämää. Minulla oli tietty malli ja kartta päässä siitä " mikä on todellista", mihin pystyn, mihin en,mikä on mahdollista mikä ei.
En esimerkiksi olisi ikinä kuvitellut että minusta olisi ollut yrittäjäksi ( hate that word..), "koska en kuitenkaan osaisi sitä tätä ja tota".Tieskuinka paljon tietyt uskomukset rajasivat sitä mitä tein ja en tehnyt, enkä ollut siitä edes tietoinen. Kunhan elin ja kuvittelin että " tälläistä tää nyt on".
Myöhemmin kuitenkin tarpeeksi järisyttävän motivaation ja inspiraation avulla havahduin miten paljon sontaa ja valhetta pää oli täynnä. Uskomukset elämästä meni uusiksi, ravinnon, elämän itsensä , itseni ja oikeastaan kaiken mitä nyt pystyn tiedostamaan suhteen. Se on kuitenkin tarina erikseen. Minun kuitenkin tuli HALUTA kiivaasti, voimallisesti ja jopa pakottavasti muutosta , muuten en olisi uskaltanut koskaan tehdä tiettyjä isoja valintoja elämässä. Hassua on se , että loppupeleissä, kun lopulta tein valintani, en epäröinyt enää hetkeäkään. Ei enää ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa elämä omiin näppeihin ja oma onnellisuus omalle vastuulle. Ihmiset ympärillä ihmettelivät, osa oli vastaan, ja vain muutama tuki muutoksessa. Entäs sitten? Mikään mahti maailmassa ei olisi voinut tuolloin minua enää estää.Muistan ajatelleeni " En tiedä miten onnistun, mutta otan selvää. PISTE".
Epäröinti, siihen kyllästyminen ja turhautuminen oli jo jäänyt taakse, mutta niiden kanssa pyöriskelinkin useamman vuoden.Mikään niistä tunteista ei ollut turha, vaan tavattoman tärkeä osa prosessia.
Vaikka osa meistä haluaa muutosta, toinen osa meistä luonnostaan vastustaa ja pelkää sitä. Uskon ja luotan siihen että kun aika on kypsä kaikki tarvittava loksahtaa siellä päässäkin kohdalleen, eikä lausetta " mitä jos" ei enää löydäkkään.
Vahva tahto ja periksi antamattomuus. Parhaimpia lahjoja kenen tahansa matkalla.
Joskus voi kuitenkin olla hyvä kysyä itseltään " haluanko voida paremmin vai haluanko olla totuudellinen?" Ne ovat meinaan kaksi eri asiaa. On myös täysin eri asia kasvaa ja kehittyä kuin olla totuudellinen. En kehtaa alkaa edes leikkimään ajatuksella että kykenisin jotenkin määrittelemään totuutta. Egon ja mielen luonne kun osaa olla melkoisen kiekurainen. Se oikeastaan haluaa kahta asiaa: Välttää kipua tai saada nautintoa. Egon luonteeseen kuuluu voimakkaasti pelko.
Kuinka moni haluaa olla ainutlaatuinen?Lähes kaikki.Mikä on motiivina ystävällisyydelle silloin vaikka oikeasti olisikin itse rätti väsynyt? Sekö että välttää sitä ettei kukaan vaan ajattelisi sinun olevan ihminen ? Haluamisen ihmisrotu osaa helvetin hyvin. Enemmän sitä, vähemmän tätä. Parempi ulkonäkö, enemmän statusta, enemmän onnellisuutta, vähemmän stressiä. Katso mitä tahansa mainosta ( kyllä, myös omiamme) ja huomaa tämä : Aina jotain pois tai lisää, vähempi tai enempi. Se ei tietenkään ole väärin, mutta se on vain eräänlainen unensa se.
Joskus esim. halusin olla valmentaja. Miksi? koska halusin auttaa muita ja jakaa hyvää? No sitäkin. Mutta lopulta, raadollisen rehellisenä itselleni jos olen niin halusin olla jotain. Ego ja mieli pelkää kuollakseen sitä , ettei olisi jotain. Että , olisikin vaan " ei - mitään". Toki olemme omanlaisiamme, ja meillä on ominaisuuksia luonnostaan, ja voimme vaikuttaa toimintaamme, ajatteluumme , tunteisiimme ja niin edelleen. Se on kasvamista ja kehittymistä.
Uskaltamalla todella olla ei-mitään meidän ei tarvitse lähteä "enemmän ja paremmin" meininkiin sekä illuusioon mukaan. Se ei todellakaan tarkoita pysähtymistä. Se tarkoittaa tekemistä tekemisen itsensä vuoksi - ei aina kuvitellun lopputuloksen. Se voi tarkoittaa myös olemista olemisen vuoksi - Ei kuvitellun lopputuloksen vuoksi.
Ei ole oikeaa tai väärää siinä mikä on kullekkin tarpeen, kuhunkin hetkeen. Voi olla hyvä haluta voida paremmin ja kasvaa. Totuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Mutta silti sana Eteenpäin.Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Hurjimpiinkin unelmiin tottuu, ja mitä sitten tulee? Lisää unelmia? Unelmat ovat ihania. Mutta nekin ovat tulevaisuudessa.
Tätä tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää, eikä tästä ole tarkoitus olla mitään mieltä.
Tunne itsesi , tunne halusi ja huomaa motiivisi niiden takaa.
Opi huomaamaan mikä ero on tavallisella mielen halulla, ja sillä mitä elämä haluaa tehdä kauttasi.
Ihmeellisiä asioita voi alkaa tapahtumaan.
Tätä tutkitaan täällä päässä :)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Kiukkelis koukkelis
Yleisesti ottaen maailmassa ihminen on alkanut "kammoksumaan" vihaa ja voimakkaita tunteita, jotka usein negatiiviseksi määritellään. Entä jos ei sittenkään?
Entä jos viha, turhautuminen ja kiukku voisikin olla täysin hyväksyttävä tunne? Moni luova ja taiteellinen henkilö mm. kuvailee taiteen syntyvän vihan seurauksena. Viha jo sanana meille monelle värähtelee ikävästi. Liekö ihme,luultavasti kaikkia meitä on käsketty vihaisena rauhoittumaan, ja sanottu " Rauhoitu NYT", ja niin edelleen. Helposti tästä seuraa kuvitelmat, että vihaa ei ensinnäkkään saisi kokea tai että se olisi jotenkin paha tunne. Siinä missä onnellisuutta ja autuutta tänä päivänä ihannoidaan, viestitään helposti samalla piilossa että muut tunteet vaikkapa onnellisena katoaisivat kokonaan, tai että viha olisi jotain josta pitäisi pyrkiä pois ja niin edelleen.
Mikään tunne ei oikeuta reagointiin, väkivaltaisuuteen tai mihinkään muuhun. " Koska olin vihainen" on aina paska tekosyy. Mutta viha itsessään ei ole huono tai paha juttu. Se vaan on.
Onnellisuus ei tule siitä että pyrkisi välttelemään sitä mitä ei halua, tai vaikeikisi koettujen asioiden kieltämistä. Onnellisuus ei ole mikään ainaisen autas, energinen ja positiivisen värinän tila. Ehkä se on myös sitä, mutta ei missään tapauksessa pelkästään. Kiukku, vitutus, viha kuuluu kokea, ei kieltää!
Oli kyse sitten mistä tahansa tunteesta, sen tukahduttaminen vasta energiaa viekin. Tähän ansaan olen itse mennyt, ties ja kuinka monta kertaa. Uskomuksissani minun tuli olla " hallittu" eikä ainakaan aiheuttaa vaivaa kenellekkään.Enhän myöskään halunnut että kukaan pitäisi minua vaikeana ihmisenä.
Jos elämässä tuli pettymyksiä, menin niitten kanssa piiloon, ehkä myöhemmin vasta puhuin kavereilleni, siltikin pitäen " hei Eevi leikkii vahvaa" roolia yllä. Kunhan kaikki näyttää ulospäin hyvältä niin olen turvassa. Kenenkään ei tarvitse tietää mikä sota sisällä on? Aloin mennä itsekkin tähän harhaan mukaan, ja viha oli jotain jota en vuosiin kokenut. Aloin automaatiolla blokkaamaan pettymystä ja vihaa. Arvaappas mikä oli kaverina tuolloin? Masennus. apaattista , vihassa on kuitenkin potkua ja jytyä, jos sen kohdistaa oikein.
Yksi iso sysäys minulle itselle siihen että otin oman elämän vastuulleni syntyi vihasta.
Vihastuin viimein lääkärille jonka mielestä olisin joutunut syömään masennuslääkkeitä lopun elämääni. Siiten riitti. Kiukkuni käytin siihen, että päätin selvittää mistä ihmeessä tästä elämässä on oikeasti kysymys? Etsin, tutkin ja kokeilin. Luonnollista ravintoa, ayurvedaa, ties mitä hulabaloo itsensä kehittämistä, ja niin edelleen. Onneksi tein sen! Myöhemmin minun piti vihastua ja kiukustua joidenkin uusien " ajatusmallien" itselleni luomiin vankiloihin, jotta tajusin ravistella itseni niiden väärinkäytöstä irti. Minun maailmani oli ennen vain mustaa tai valkoista, ääripäitä. Tästä ehkä joskus lisää.
Nyt haluan antaa tunteiden virrata minussa vapaasti! Haluan kuulla tunteiden viestit, haluan kokea ne!
Haluan kokea nekin tunnemyttyset jotka olen joskus sisälleni tiukasti säilönyt, ja kasvattanut samalla itseni ympärille kerrosta ja kuorta suojaksi. Se kerros jaksoi näyttää ulospäin aina iloiselta, se kerros jaksoi aina viimeiseen asti suojella sitä, ettei vaan sattuisi! Sattuminen on tervettä, sehän kertoo siitä että on elossa. Viimeisen vuoden aikana olen ollut enemmän vihainen kuin edellisten 10 vuoden aikana yhteensä. Se on mahtavaa :) Lapsena vihaisena ollessani näytin pippurisen puoleni todenteolla, kirkuen, heittäytyen lattialle ja repien vaatteet alas vaatekaapista. Tänä päivänä koen vihan salaman nopeana tuntemuksena, joka on hedelmällinen. Saatan jopa huutaa ääneen. Korostan sitä, että en ole vihainen KENELLEKKÄÄN, enkä kohdista vihaani mihinkään tai kehenkään. Olen vain sen kanssa.
Alkuun ajatus tälläisestä pelotti. Millaisena muutkin minua pitävät? Mitä mieheni ajattelee?
Olenko paha ihminen? Miten kehtaan edes tutnea noin? Kunnes tajusin lopettaa jeesustelmasta ja olla totuudellinen mielummin. Itsellenikin.
Kokemus tämän jälkeen on höyhentäkin kevyempi, ihankuin 10 kiloa olisi yhtäkkiä kadonnut harteilta, jossa ei edes tiennyt olevansa painoa. Viha siis minulla on pelkoa ja pettymystä jonka puran vain kokemalla sen, uskoakseni keveyden tunne tulee siitä kun se kuori jonka joskus ylleen loi suojeliaksi muuttuukin tarpeettomaksi- se katoaa. Jos tuot varjot valoon, nekin muuttuvat valoksi :) Täällä lisää sipulielämästä ,elämäni sipulina teksti.
Ei tarvitse taistella vastaan vaan kokea- antaa mennä ja päästää irti. Sen jälkeen usein naurattaa, ja mojovasti. Ihana kiukku!
Aiemmin oli kiva pitää itsestään mielikuvaa " hyvänä ihmisenä" jota eivät moiset mölinät koskettaneet. Elämä on köyhää, jollemme oikeasti koe sitä kaikissa väreissään ja vivahteissaan. Minulle on ollut suurena tabuna vastaanottaminen, tai hyvänen aika vielä hurjempaa...lohdutettavana olo. Olen halunnut aina selvitä ja pärjätä itse. Hieman venähti se uhmaikä vissiin.Tässä tekstissä lisää Tarpeesta olla rehellinen.
Hiljattain koulutuksessa eräs asiakas totesi haluavansa sellaiseen tunnetilaan jossa olisi aina tasapainoinen olo ja hallitsisi täysin oman mielensä. Kysyin häneltä " mitä sä tekisit sen jälkeen?" . Ei hän tiennyt. Entä jos hallitsemisen ja kontrolloimisen sijaan unohtaisi sen hetkeksi? Entä jos kokisi ja tosissaan eläisi elämän mukana, joka virtaa parhaiten itsestään. Emme me voi merenkäyntiin vaikuttaa, mutta aalloilla todellakin voimme ratsastaa.
Entä jos viha, turhautuminen ja kiukku voisikin olla täysin hyväksyttävä tunne? Moni luova ja taiteellinen henkilö mm. kuvailee taiteen syntyvän vihan seurauksena. Viha jo sanana meille monelle värähtelee ikävästi. Liekö ihme,luultavasti kaikkia meitä on käsketty vihaisena rauhoittumaan, ja sanottu " Rauhoitu NYT", ja niin edelleen. Helposti tästä seuraa kuvitelmat, että vihaa ei ensinnäkkään saisi kokea tai että se olisi jotenkin paha tunne. Siinä missä onnellisuutta ja autuutta tänä päivänä ihannoidaan, viestitään helposti samalla piilossa että muut tunteet vaikkapa onnellisena katoaisivat kokonaan, tai että viha olisi jotain josta pitäisi pyrkiä pois ja niin edelleen.
Mikään tunne ei oikeuta reagointiin, väkivaltaisuuteen tai mihinkään muuhun. " Koska olin vihainen" on aina paska tekosyy. Mutta viha itsessään ei ole huono tai paha juttu. Se vaan on.
Onnellisuus ei tule siitä että pyrkisi välttelemään sitä mitä ei halua, tai vaikeikisi koettujen asioiden kieltämistä. Onnellisuus ei ole mikään ainaisen autas, energinen ja positiivisen värinän tila. Ehkä se on myös sitä, mutta ei missään tapauksessa pelkästään. Kiukku, vitutus, viha kuuluu kokea, ei kieltää!
Oli kyse sitten mistä tahansa tunteesta, sen tukahduttaminen vasta energiaa viekin. Tähän ansaan olen itse mennyt, ties ja kuinka monta kertaa. Uskomuksissani minun tuli olla " hallittu" eikä ainakaan aiheuttaa vaivaa kenellekkään.Enhän myöskään halunnut että kukaan pitäisi minua vaikeana ihmisenä.
Jos elämässä tuli pettymyksiä, menin niitten kanssa piiloon, ehkä myöhemmin vasta puhuin kavereilleni, siltikin pitäen " hei Eevi leikkii vahvaa" roolia yllä. Kunhan kaikki näyttää ulospäin hyvältä niin olen turvassa. Kenenkään ei tarvitse tietää mikä sota sisällä on? Aloin mennä itsekkin tähän harhaan mukaan, ja viha oli jotain jota en vuosiin kokenut. Aloin automaatiolla blokkaamaan pettymystä ja vihaa. Arvaappas mikä oli kaverina tuolloin? Masennus. apaattista , vihassa on kuitenkin potkua ja jytyä, jos sen kohdistaa oikein.
Yksi iso sysäys minulle itselle siihen että otin oman elämän vastuulleni syntyi vihasta.
Vihastuin viimein lääkärille jonka mielestä olisin joutunut syömään masennuslääkkeitä lopun elämääni. Siiten riitti. Kiukkuni käytin siihen, että päätin selvittää mistä ihmeessä tästä elämässä on oikeasti kysymys? Etsin, tutkin ja kokeilin. Luonnollista ravintoa, ayurvedaa, ties mitä hulabaloo itsensä kehittämistä, ja niin edelleen. Onneksi tein sen! Myöhemmin minun piti vihastua ja kiukustua joidenkin uusien " ajatusmallien" itselleni luomiin vankiloihin, jotta tajusin ravistella itseni niiden väärinkäytöstä irti. Minun maailmani oli ennen vain mustaa tai valkoista, ääripäitä. Tästä ehkä joskus lisää.
Nyt haluan antaa tunteiden virrata minussa vapaasti! Haluan kuulla tunteiden viestit, haluan kokea ne!
Haluan kokea nekin tunnemyttyset jotka olen joskus sisälleni tiukasti säilönyt, ja kasvattanut samalla itseni ympärille kerrosta ja kuorta suojaksi. Se kerros jaksoi näyttää ulospäin aina iloiselta, se kerros jaksoi aina viimeiseen asti suojella sitä, ettei vaan sattuisi! Sattuminen on tervettä, sehän kertoo siitä että on elossa. Viimeisen vuoden aikana olen ollut enemmän vihainen kuin edellisten 10 vuoden aikana yhteensä. Se on mahtavaa :) Lapsena vihaisena ollessani näytin pippurisen puoleni todenteolla, kirkuen, heittäytyen lattialle ja repien vaatteet alas vaatekaapista. Tänä päivänä koen vihan salaman nopeana tuntemuksena, joka on hedelmällinen. Saatan jopa huutaa ääneen. Korostan sitä, että en ole vihainen KENELLEKKÄÄN, enkä kohdista vihaani mihinkään tai kehenkään. Olen vain sen kanssa.
Alkuun ajatus tälläisestä pelotti. Millaisena muutkin minua pitävät? Mitä mieheni ajattelee?
Olenko paha ihminen? Miten kehtaan edes tutnea noin? Kunnes tajusin lopettaa jeesustelmasta ja olla totuudellinen mielummin. Itsellenikin.
Kokemus tämän jälkeen on höyhentäkin kevyempi, ihankuin 10 kiloa olisi yhtäkkiä kadonnut harteilta, jossa ei edes tiennyt olevansa painoa. Viha siis minulla on pelkoa ja pettymystä jonka puran vain kokemalla sen, uskoakseni keveyden tunne tulee siitä kun se kuori jonka joskus ylleen loi suojeliaksi muuttuukin tarpeettomaksi- se katoaa. Jos tuot varjot valoon, nekin muuttuvat valoksi :) Täällä lisää sipulielämästä ,elämäni sipulina teksti.
Ei tarvitse taistella vastaan vaan kokea- antaa mennä ja päästää irti. Sen jälkeen usein naurattaa, ja mojovasti. Ihana kiukku!
Aiemmin oli kiva pitää itsestään mielikuvaa " hyvänä ihmisenä" jota eivät moiset mölinät koskettaneet. Elämä on köyhää, jollemme oikeasti koe sitä kaikissa väreissään ja vivahteissaan. Minulle on ollut suurena tabuna vastaanottaminen, tai hyvänen aika vielä hurjempaa...lohdutettavana olo. Olen halunnut aina selvitä ja pärjätä itse. Hieman venähti se uhmaikä vissiin.Tässä tekstissä lisää Tarpeesta olla rehellinen.
Hiljattain koulutuksessa eräs asiakas totesi haluavansa sellaiseen tunnetilaan jossa olisi aina tasapainoinen olo ja hallitsisi täysin oman mielensä. Kysyin häneltä " mitä sä tekisit sen jälkeen?" . Ei hän tiennyt. Entä jos hallitsemisen ja kontrolloimisen sijaan unohtaisi sen hetkeksi? Entä jos kokisi ja tosissaan eläisi elämän mukana, joka virtaa parhaiten itsestään. Emme me voi merenkäyntiin vaikuttaa, mutta aalloilla todellakin voimme ratsastaa.
Tunnisteet:
eevi,
ego,
itsensäkehittäminen,
läsnäolo,
masennus,
muutos,
nlp,
rakkaus,
tietoisuus,
tunnetila,
tunteet,
unelma,
viha
torstai 15. marraskuuta 2012
sRess( T) ?
Tämä kirjoitus on melkoisen vanha mutta julkaisen sen silti. Kyseessä on muutamia ajatuksista stressistä ja sen hallinnasta. Teksti sisältää raakaa yleistystä ja poisjättämistä.
Usein asiakkaat toivovat lisäkeinoja siihen kuinka voivat mm. vaikuttaa omiin tunnetiloihinsa. Joissain tapauksissa tämä on enemmänkuin suositeltavaa. Stressi voi olla täysin turhaa ja sitä koetaan lähes vain tottumuksesta. Aivot osaavat sen toimintamallin hyvin. Toisaalta stressillä voi olla tärkeä viesti kerrottavana, muuta jotain hyvä ihminen :) !
Joskus taas itse tunteen kokeminen ja tarkkailu sekä hyväksyminen on huomattavasti parempi ratkaisu.
Yksinkertaisimmat asiat usein kuitenkin toimivat parhaiten. 90% ongelmista johtuu jostain joka puuttuu omasta toiminta/ ajattelumallista. Selkeä esimerkki tästä voisi olla että stressaantuneelta voi puuttua vaikkapa taito niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin syvään hengittämiseen. Mieli ja ego rakastaa tehdä asiat vaikeaksi. Meillä oli viime tiistaina stressinhallinta koulutus, jossa usean kerran naurettiin ääneen " Voiko tämä tosiaan olla näin helppoa!" . Kun tietyt asiat oivaltaa , se on yhtä helppoa kuin vesilasin juominen.
Usein asiakkaat toivovat lisäkeinoja siihen kuinka voivat mm. vaikuttaa omiin tunnetiloihinsa. Joissain tapauksissa tämä on enemmänkuin suositeltavaa. Stressi voi olla täysin turhaa ja sitä koetaan lähes vain tottumuksesta. Aivot osaavat sen toimintamallin hyvin. Toisaalta stressillä voi olla tärkeä viesti kerrottavana, muuta jotain hyvä ihminen :) !
Joskus taas itse tunteen kokeminen ja tarkkailu sekä hyväksyminen on huomattavasti parempi ratkaisu.
Yksinkertaisimmat asiat usein kuitenkin toimivat parhaiten. 90% ongelmista johtuu jostain joka puuttuu omasta toiminta/ ajattelumallista. Selkeä esimerkki tästä voisi olla että stressaantuneelta voi puuttua vaikkapa taito niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin syvään hengittämiseen. Mieli ja ego rakastaa tehdä asiat vaikeaksi. Meillä oli viime tiistaina stressinhallinta koulutus, jossa usean kerran naurettiin ääneen " Voiko tämä tosiaan olla näin helppoa!" . Kun tietyt asiat oivaltaa , se on yhtä helppoa kuin vesilasin juominen.
On hienoa että pystymme mm. laimentamaan tai jopa poistamaan kokonaan " ikäviä" tunteita, jos ne ovat vain oman ajattelumme ja toimintamme tuotosta. Hyvästä tunnetilasta käsin teemme helpommin fiksumpia ratkaisuja ja valintoja. On kuitenkin harha kuvitella, että " huonoja" fiiliksiä ei saisi kokea. Jaksan jauhaa tästä varmaan loputtomiin mutta : Tunteet eivät ole hyviä tai huonoja. Ne vain ovat. Antamalla tunteelle määritteen, siitä tekee todellisen. Jos keho osaisi puhua, se puhuisi. Sillä ei välttämättä ole muuta keinoa viestiä, kuin tunteet.
Jokusia
vuosia sitten olin itse hyvin stressaantunut ja levoton, tämä
ajanjakso kesti arviolta viitisen vuotta. Stressi ei ollut ainoastaan
mielessä, vaan kehokin oireili mm. uniongelmilla, mielialojen
vaihteluilla, vatsa-vaivoilla, yms. Aloin tottua näihin oireisiin ja
aloin kuvittelemaan että ehkä elämä nyt vain on tälläistä.
Silloin tällöin jaksoin hetken ponnistella ja ajattelin että
muutan jotakin, mutta en oikein tiennyt että mitä olisin muuttanut.
Niimpä muutin lähes aina joko työpaikkaa tai poikaystävää.Ei
takuulla tullut mieleenkään, että olisin itse voinut omalla
ajattelullani vaikuttaa tuntemuksiini. Siihen aikaan kaikki
meditointi taikka henkinen oli mielestäni naurettavaa. Vaikka uskon
nykyään että kaikkeen on tarkoituksensa, Nlp
oli minulle aikanaan sopivan rationaalinen ja moderni keino ymmärtää
ajatuksien ja tunteiden yhteyttä. Minua
ei olisi mihinkään energiahoitoihin saanut, ja jooga tunneista ajatus lähinnä nauratti.Tänä päivänä olen kiitollinen siitä
että sain kaikki opit, jotka mitä ilmeisimmin tarvitsin, en muuten
olisi tässä ja nyt. Minulle se tarkoitti entisen työelämän jättämistä,
aidon intohimon opiskelua ja työskentelyä sen parissa.
Sen ei tietenkään tarvitse mennä niin, että “ elämä menee
uusiksi” , mutta minulla se meni..Siltikään en ole missään perillä. Elämä ei pysähdy, vaikka sitä "optimoisikin" nautinnollisemmaksi! Myös moni ihmissuhde, joka oli lähinnä tottumus ja velvollisuus jäi taakse
Vaikka
ympäristö, tekemäsi työ , ympärilläsi olevat ihmiset ja monet
muutkin asiat vaikuttavat rentouteesi ja onnellisuuteesi, sen
miten koet olosi ja itsesi, teet jollain tavalla päässäsi,
käyttäen 5 aistiasi. Millä
sinä muuten ymmärtäisit ja hahmottaisit ympäristöä, ellet
näkisi, haistaisi, maistaisi, kuulisi ja tuntisi?
Homma
on oikeastaan paperilla simppeli. Jos
stressaat liikaa, ja olet jatkuvasti joko yli- tai alikierroksilla,
jonkun asian on muututtava.
Yksinkertaisinta on tarkistaa vaikkapa alla olevien tämänhetkistä tilannetta omassa elämässä:
Yksinkertaisinta on tarkistaa vaikkapa alla olevien tämänhetkistä tilannetta omassa elämässä:
- Elämäntavat ( Ruokavalio, stimulantit, liikunta)
-Maalaisjärki on takuulla hyvä ystävä tässä
asiassa. On selvää että syömällä säännöllisesti laadukasta
ravintoa, panostamalla kunnon yöuniin ja palautumiseen, liikkumalla
ja pitämällä kehostasi huolta edesautat sitä miten päivittäin
voit. Voin lämmöllä suositella tutustumaan aiheeseen tarkemmin
Kaisa Jaakkolan kirjasta Hormonidieetti. Keho on se temppeli jossa mieli asuu.
Tällä hetkellä omassa elämässä rokkaa " ruokavaliottomuus" , mutta säännöllinen , puhdas ja monipuolinen syöminen.
Joskus pääkoppa kiukuttelee " miten paljon tulee syötyä" ( 6 kertaa päivässä eikä mitään linnun annoksia) mutta keho tykkää ja virtaa riittää! Naistenlehti dieetit ja ravintoympyrä my as!
Tällä hetkellä omassa elämässä rokkaa " ruokavaliottomuus" , mutta säännöllinen , puhdas ja monipuolinen syöminen.
Joskus pääkoppa kiukuttelee " miten paljon tulee syötyä" ( 6 kertaa päivässä eikä mitään linnun annoksia) mutta keho tykkää ja virtaa riittää! Naistenlehti dieetit ja ravintoympyrä my as!
- Ympäristö ja ihmiset
Sanotaan että olet viiden lähimmän ihmisesi summa. Ovatko ihmiset lähelläsi sellaisia, joilta saat energiaa ja hyvää oloa, vai päin vastoin?Tässä tekstissä aiheesta enemmän.
Millaisen vaikutuksen alaisena olet
päivittäin? . Tosin
joskus voi tietysti olla fiksuinta tehdä helpoin, vaihtaa
ympäristöä, eikä käyttää aikaa päivittelyyn siitä millaisia
muut ovat. Läheisiä voi toki myös ohjata positiivisempaan
suuntaan, mutta he eivät aina ole halukkaita. Hyvän olon on
lähdettävä itsestä, sen olet takuulla kuullut aiemminkin.
Helppo harjoitus vaikkapa stressinhallintaan löytyy Täältä.
Muistutan vielä: Aivot eivät ymmärrä kuvitteleeko, vai tapahtuvatko asiat oikeasti.
Tästä syystä jos omassa päässäni olen kuvitellut kiirettä tai jopa luonut sitä itse, palautan mieleeni kesäisen muiston Roomasta, ihanuuksien Italiasta , fiilisten sitä mielikuvaa, tuntemuksia ja tuoksuja. On huomattavasti kivempaa maksaa vaikka laskuja " Ciao Bella fiiliksellä" ja tummapaahtoisen italiaisen kahvin maku suussa ;)
Nämä voivat olla hyviä keinoja muuttaa omaa tunnetilaa.
Muistutan vielä: Aivot eivät ymmärrä kuvitteleeko, vai tapahtuvatko asiat oikeasti.
Tästä syystä jos omassa päässäni olen kuvitellut kiirettä tai jopa luonut sitä itse, palautan mieleeni kesäisen muiston Roomasta, ihanuuksien Italiasta , fiilisten sitä mielikuvaa, tuntemuksia ja tuoksuja. On huomattavasti kivempaa maksaa vaikka laskuja " Ciao Bella fiiliksellä" ja tummapaahtoisen italiaisen kahvin maku suussa ;)
Nämä voivat olla hyviä keinoja muuttaa omaa tunnetilaa.
- Se mitä teet mitä teet päässäsi ja mielessäsi
Kaikkeen mitä teemme tai emme tee, on
olemassa oma strategiansa, josta harvemmin olemme tietoisia. Aivot on päällä kokoajan, Se mitä
tietoinen mieli kerkeää huomaamaan on n. 5 % kaikesta
informaatiosta. Kokemus ei ole todellisuus :) Joka kerta jos kokee turhaa stressiä tai murhetta joko muistelee mennyttä ja samaistuu siihen, tai katsoo kauhuelokuvia tulevaisuudesta.
Joka kerta jos huomaan itse stressaavani lisään todellisuuteen jotain. Joko ajattelua jota uskon, mielikuvia tai sisäistä keskustelua. Ne ovat vain aistimuksia , ei sen kummempaa.
Joka kerta jos huomaan itse stressaavani lisään todellisuuteen jotain. Joko ajattelua jota uskon, mielikuvia tai sisäistä keskustelua. Ne ovat vain aistimuksia , ei sen kummempaa.
Kun hahmotamme miten teemme
negatiiviset tunteet tai stressin, ne on helppo muuttaa. JOS se on tarkoituksenmukaista.
Seuraava resepti toimii minulla ainakin takuuvarmasti stressiin ( lue pilkettä silmäkulmassa ;) )
-Hengitä pinnalliseti
- Pyöritä mielessäsi mielikuvia
siitä, mitä kaikkea sinun pitää tehdä, mitä et ole tehnyt ja
missä kaikessa olet joskus epäonnistunut
- Moiti itseäsi ja ajattele kiivaseen
tahtiin ja ajattele että asiat muuttuvat vain pahemmaksi ja
pahemmaksi
- ja niin edelleen..
Paremmin voisi toimia ihan se että kysyy vaikka itseltään mitä se stressi voisi kertoa?
Onko joitan järjesteltävä uudelleen? Omaa suhtautumista, jotain tapaa tai toimintaa, ympäristöä?
Vai onko stressi vain luupilla pyörimään jäänyt tunne jolle voisi oppia joskus vaikkapa nauramaan?
Kuunteleppa oikeen tarkasti ajatteluasi tuolloin! Itselläni ajattelun taso on aivan säälittävän alkeellista ja lapsellista " takakireänä". Paras mantra voikin ehkä silloin olla " shut the fuck up" ;)
Läsnäolo ja sen hyväksyminen mikä on totta vapauttaa ja keventää.
Stressi tai kiukku on parhaimillaan viesti, että nyt on aika päivittää jotain elämässä!
Joskus se tapahtuu itsestään, sillä elämä liikkuu kyllä itsestäänkin vaikka miten sitä koittaisimme kontrolloida. Eteenpäin sanan voisi vaikkapa tatuoida otsaan?
Paremmin voisi toimia ihan se että kysyy vaikka itseltään mitä se stressi voisi kertoa?
Onko joitan järjesteltävä uudelleen? Omaa suhtautumista, jotain tapaa tai toimintaa, ympäristöä?
Vai onko stressi vain luupilla pyörimään jäänyt tunne jolle voisi oppia joskus vaikkapa nauramaan?
Kuunteleppa oikeen tarkasti ajatteluasi tuolloin! Itselläni ajattelun taso on aivan säälittävän alkeellista ja lapsellista " takakireänä". Paras mantra voikin ehkä silloin olla " shut the fuck up" ;)
Läsnäolo ja sen hyväksyminen mikä on totta vapauttaa ja keventää.
Stressi tai kiukku on parhaimillaan viesti, että nyt on aika päivittää jotain elämässä!
Joskus se tapahtuu itsestään, sillä elämä liikkuu kyllä itsestäänkin vaikka miten sitä koittaisimme kontrolloida. Eteenpäin sanan voisi vaikkapa tatuoida otsaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














