Olen miettinyt haluamista viime aikoina ja tutkinut omia motiivejani ja haluamisiani. Pointtina on ollut oppia tuntemaan egon luonnetta, enkä automaattisesti tartu jokaiseen haluuni ja kuvittele sen olevan jotain mitä oikeasti TARVITSEN.
Oli meinaan aika jolloin en uskaltanut haluta. Tyydyin. Työhön, ihmissuhteisiin, arkeen, elämään.
Elämää ei voisi kutsua eletyksi tuolta ajalta, vaan enempikin läpikuljin elämää. Minulla oli tietty malli ja kartta päässä siitä " mikä on todellista", mihin pystyn, mihin en,mikä on mahdollista mikä ei.
En esimerkiksi olisi ikinä kuvitellut että minusta olisi ollut yrittäjäksi ( hate that word..), "koska en kuitenkaan osaisi sitä tätä ja tota".Tieskuinka paljon tietyt uskomukset rajasivat sitä mitä tein ja en tehnyt, enkä ollut siitä edes tietoinen. Kunhan elin ja kuvittelin että " tälläistä tää nyt on".
Myöhemmin kuitenkin tarpeeksi järisyttävän motivaation ja inspiraation avulla havahduin miten paljon sontaa ja valhetta pää oli täynnä. Uskomukset elämästä meni uusiksi, ravinnon, elämän itsensä , itseni ja oikeastaan kaiken mitä nyt pystyn tiedostamaan suhteen. Se on kuitenkin tarina erikseen. Minun kuitenkin tuli HALUTA kiivaasti, voimallisesti ja jopa pakottavasti muutosta , muuten en olisi uskaltanut koskaan tehdä tiettyjä isoja valintoja elämässä. Hassua on se , että loppupeleissä, kun lopulta tein valintani, en epäröinyt enää hetkeäkään. Ei enää ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa elämä omiin näppeihin ja oma onnellisuus omalle vastuulle. Ihmiset ympärillä ihmettelivät, osa oli vastaan, ja vain muutama tuki muutoksessa. Entäs sitten? Mikään mahti maailmassa ei olisi voinut tuolloin minua enää estää.Muistan ajatelleeni " En tiedä miten onnistun, mutta otan selvää. PISTE".
Epäröinti, siihen kyllästyminen ja turhautuminen oli jo jäänyt taakse, mutta niiden kanssa pyöriskelinkin useamman vuoden.Mikään niistä tunteista ei ollut turha, vaan tavattoman tärkeä osa prosessia.
Vaikka osa meistä haluaa muutosta, toinen osa meistä luonnostaan vastustaa ja pelkää sitä. Uskon ja luotan siihen että kun aika on kypsä kaikki tarvittava loksahtaa siellä päässäkin kohdalleen, eikä lausetta " mitä jos" ei enää löydäkkään.
Vahva tahto ja periksi antamattomuus. Parhaimpia lahjoja kenen tahansa matkalla.
Joskus voi kuitenkin olla hyvä kysyä itseltään " haluanko voida paremmin vai haluanko olla totuudellinen?" Ne ovat meinaan kaksi eri asiaa. On myös täysin eri asia kasvaa ja kehittyä kuin olla totuudellinen. En kehtaa alkaa edes leikkimään ajatuksella että kykenisin jotenkin määrittelemään totuutta. Egon ja mielen luonne kun osaa olla melkoisen kiekurainen. Se oikeastaan haluaa kahta asiaa: Välttää kipua tai saada nautintoa. Egon luonteeseen kuuluu voimakkaasti pelko.
Kuinka moni haluaa olla ainutlaatuinen?Lähes kaikki.Mikä on motiivina ystävällisyydelle silloin vaikka oikeasti olisikin itse rätti väsynyt? Sekö että välttää sitä ettei kukaan vaan ajattelisi sinun olevan ihminen ? Haluamisen ihmisrotu osaa helvetin hyvin. Enemmän sitä, vähemmän tätä. Parempi ulkonäkö, enemmän statusta, enemmän onnellisuutta, vähemmän stressiä. Katso mitä tahansa mainosta ( kyllä, myös omiamme) ja huomaa tämä : Aina jotain pois tai lisää, vähempi tai enempi. Se ei tietenkään ole väärin, mutta se on vain eräänlainen unensa se.
Joskus esim. halusin olla valmentaja. Miksi? koska halusin auttaa muita ja jakaa hyvää? No sitäkin. Mutta lopulta, raadollisen rehellisenä itselleni jos olen niin halusin olla jotain. Ego ja mieli pelkää kuollakseen sitä , ettei olisi jotain. Että , olisikin vaan " ei - mitään". Toki olemme omanlaisiamme, ja meillä on ominaisuuksia luonnostaan, ja voimme vaikuttaa toimintaamme, ajatteluumme , tunteisiimme ja niin edelleen. Se on kasvamista ja kehittymistä.
Uskaltamalla todella olla ei-mitään meidän ei tarvitse lähteä "enemmän ja paremmin" meininkiin sekä illuusioon mukaan. Se ei todellakaan tarkoita pysähtymistä. Se tarkoittaa tekemistä tekemisen itsensä vuoksi - ei aina kuvitellun lopputuloksen. Se voi tarkoittaa myös olemista olemisen vuoksi - Ei kuvitellun lopputuloksen vuoksi.
Ei ole oikeaa tai väärää siinä mikä on kullekkin tarpeen, kuhunkin hetkeen. Voi olla hyvä haluta voida paremmin ja kasvaa. Totuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Mutta silti sana Eteenpäin.Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Hurjimpiinkin unelmiin tottuu, ja mitä sitten tulee? Lisää unelmia? Unelmat ovat ihania. Mutta nekin ovat tulevaisuudessa.
Tätä tekstiä ei ole tarkoitus ymmärtää, eikä tästä ole tarkoitus olla mitään mieltä.
Tunne itsesi , tunne halusi ja huomaa motiivisi niiden takaa.
Opi huomaamaan mikä ero on tavallisella mielen halulla, ja sillä mitä elämä haluaa tehdä kauttasi.
Ihmeellisiä asioita voi alkaa tapahtumaan.
Tätä tutkitaan täällä päässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti