Rohkeus, pelko ja muuta märinää

Joskus valon soturi astuu tahtomattaan harhaan- ja syöksyy kuiluun. Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa. Hän etsii hyvää taistelua eikä voinut kuvitella että hänelle kävisi niin. Niin kuitenkin kävi.Pimeyden keskellä hän puhuu opettajalleen: "opettaja, syöksyin kuiluun", häm sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa". "Myista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen että sukeltaaveteen, vaan siihen että jää veden alle". Ja soturi ponnistaa ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.

Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa, hänen päätöksiään sanelevat rohkeys, riippumattomuus ja - ajoittain- jonkin asteinen hulluus.

Paul Coelho

Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan että tekee/toimii peloista huolimatta. Ei askelta tuntemattomaan voi ottaa askel kerrallaan. Mielemme on luonut pelkoja ja uskomuksia aikamoisen määrän, omasta selviytymisestämme, omista kyvyistämme ja siitä mitä kuvittelemme esim muiden meistä ajattelevan.

Syntyessään ihmisellä on vain 2 pelkoa. Korkeat paikat ja putoaminen. Kaikki muu opitaan jälkeenpäin. Yhtälailla , näistä voi poisoppia nopeammin kuin uskoisikaan.

Työkseni olen kerennyt ohjaamaan ihmisiä eroon mm. neulapeloista, lääkäripeloista, koirapeloista, lentopeloista, ahtaanpaikan kammoista ja niin edelleen. Itse olen viime aikoina huomannut pelkääväni paljonkin, vaikken tosin enää mitään "objektia" tai kohdetta. Sekin on kokeiltu.

Miksi joku ei pidä puoliaan? Pelkää jäävänsä yksin.Tarkkaile ihmisten ja heidän toimintansa motiiveja. Ei siksi, että olisit kyylä, vaan siksi että oppisit tuntemaan pelon.Siksi että opisit huomaamaan mitä itse pelkäät. Siksi että ymmärrät miten turhaa se on. Pelko on yksi yleisimpiä motiiveja. Haluan korostaa , ettei se ole mitenkään paha asia. 

Miksi joku käy töissä? Pelkää köyhtyvänsä, ellei käy.

Miksi joku on suhteessa joka ei toimi? Pelkää tuntematonta.

Miksi joku miellyttää muita väkisin? Pelko.

Itse pakenin muutamaa pelkoa tiedostamattani vuosia toistamalla samaa ja samankaltaista käytös systeemiä."Elämä toisti itseään" oli hyvin tutun kuuloista. Minkä vuoksi? Pelko perseessä, mikäs muukaan.
 En muuten kovin hyvin kantanu vastuuta itestäni tuolloin, vaikka ulkoisesti se siltä ehkä näyttikin.
Oli niin helppo hyppelehtiä paikasta, ihmisestä, työpaikasta ja tilanteesta toiseen ja naamioida se " sydämmeni kuunteluksi".
En vaan uskaltanut katsoa silmiin sitä tosi asiaa, että pelkäsin yksin oloa ja sitä etten selviäsi enemmän kuin mitään.

Yksi pahimmista peloistani liittyi pitkään rahaan, ja siihen että olisin köyhä spurgu, jonka päälle variksetkin kusisi. Pelko toimi yhtenä hyvänä motivaattorina siis mm. työlle ja kaikenlaiselle toiminnalle, jolla välttelin tuota omituista kuvitelmaani. 

 Luopuminen ja sen tuoma tyhjyys varmaan on pelottanut niin paljon.

Irti päästäminen siitä vanhasta, oli vaikeaa kun ei voinut tietää mitä tulee tilalle.

Ihan kuin elämästä voisi muutoinkaan olla koskaan täysin varma. 

Mietin tänään aamulla ulkona ollessani , että mikä saa minut luulemaan että päädyn kotiin asti? Ihan yhtä hyvin tsunami voi iskeä ja pyyhkiä minut mennessään.
Moni ihminen kertoo tavoitteekseen taloudellisen turvallisuuden. Kerro minulle, milloin sen voi lopulta saavuttaa? Kuolin vuoteella.
Olen nähnyt vierestä muutamalta henkilöltä joitten todella suuret rahamäärät ovat kuin sormia näpsäyttämällä huvenneet, heistä riippumattomista syistä. Life happens. Elämää ei kannata elää peläten pahinta, ja tottakai turvallisen ympäristön järjestäminen on ihmiselle tärkeää. 

Monet toistamani käytösmallit  on olleet ihan tiedostamattomia , ja pikkuhiljaa niitä on vuosien varrella päässy päivänvaloon. Ja motiivina jokaisessa on ollut se pelko. Päivääkään en vaihtaisi, ja ajattelen että minun on ollut hyvä kokea kaikki mitä olenkaan kokenut. Itessään on kohdannut paljon häpeää, velvollisuuden tunnetta, uhmaa. Tiedätkö mitä? Ne ei tapa! Niistä voi hyväksymällä ne kuoriutua ulos, luoda kärsimyksen nahkansa ja jättää rantakalliolle hapertumaan, juuri kuten käärme tekee.
On turha kantaa mukaan kuorta ja kerrosta , uskomuksia ja identiteettiä joka on vanhentunut aikapäiviä sitten.

Minulla kyse on ollut siis turvallisuudenmenettämisen pelosta.Oma pää oli luonu erilaisia mielikuvia ja maalaillut niitä pelottavilla väreillä ja lisänny joukkoon vielä muutaman huikean latistavan kuvitelman itsestä. Sitten ku niitä omia ajatuksia oppi tarkkailemaan tajus mitä bullshittiä oma pää oli täynnä :)

Jokaisen todellisuus on erilainen, samassa tilanteessa olevat ihmiset näkee sen tilanteen ihan täysin eritavalla, omien aistiensa ja kokemustensa ja uskomustensa kautta. Kumpi on totta? Kokemus on oman mielikuvituksen tuotetta, koska blokataan niin paljon sitä ympärillä tapahtuu ja lisätään todellisuuten ajatuksia ja mielikuvia. Kartta ei ole maasto.
Tästä hyvä käytännön esimerkki on vaikka se miks niin monet laihduttajat epäonnistuu ja jojoilee. Oma pää on luonut mielikuvan siitä että se on kärsimystä, pahaa ruokaa ja kieltäytymistä. Uskaltaako noilla odotuksilla elämäntapa muutosta kohdata? Todellisuudessa muutos olisi helppo, jollei oma ajattelu sabotoisi sitä!

Kun hyväksyy ittensä, ei sitä tarvitse odottaa muilta. 
Kukaan muu tai mikään muu ei voi sitä sinulle tuoda( kuin ehkä hetkellisesti ja kuvitteellisesti). Kun olet omillasi, kaikki ovet yhtäkkiä aukeaa, pystyt ja haluat antaa ja vastaanottaa aidosti.