tiistai 13. marraskuuta 2012

Nöyrää sankaruutta?


Sanotaan, että olet Viiden läheisemmän ihmisesi summa. Millaisia ihmiset ovat ympärilläsi, saatko heistä energiaa vai vähentävätkö ihmiset ympärilläsi energiaasi? Toisaalta, voiko kukaan muu viedä sinulta omaa energiaasi?
Entä jos kyse onkin vain siitä millaisen painoarvon kenenkin henkilön sanomisille tai mielipiteille annamme?

Helposti kuitenkin samaistumme ympäristöömme ja sen tapoihin. Huomasin  joskus menneisyydessäni miten moni ihminen ympärillä ihmetteli, kun minä aloin toimimaan ja kokemaan uusilla tavoilla. He olivat tottuneet minuun toisenlaisena. Nyt kun mietin aiemmat monet ihmissuhteet elivät draamasta.
Ego rakastaa kärsimystä. 
Kuitenkin, voimme loppupeleissä elää vain omaa elämäämme. 




”Mitä sä oikeen teet ?”
Ympäristö, perheenjäsenet ja työkaverit huomaavat varmasti muutoksen ja onkin hyvä, jos voi saada heiltä tukea ja kannustusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole ja siihenkin on hyvä varautua, että saa kuulla muutakin kuin kannustusta. Kommenttien ja kysymysten ei tule antaa lannistaa ja silloin on hyvä muistaa taas ketä varten täällä oikein elää.
 Sinun hyvinvointisi ei ole ainakaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin .
Omia valintojani on joskus kyseenalaistettu rankastikkin, mutta olen mailman onnellisin että uskalsin tietyt päätökset ja valinnat tehdä kaikesta huolimatta. 

Voi myös olla hyvä varautua ”Ei niin kannustaviin kommentteihin”, miettimällä jo vähän etukäteen miten itse reagoit. Puhu ystävällisesti, vaikka kommentit saattavatkin sinusta tuntua ikäviltä. Muista, että ihmiset sanovat helposti ikäviä juttuja, jos he eivät itse voi hyvin. Hyvinvoivalla ihmisellä ei ole mitään syytä arvostella toisen tekemisiä.
Itse huomasin "ankeuttajien"komentteihin parhaimmaksi vastaukseksi vain 
"Sinulla on kaikki oikeus mielipiteeseesi" . Piste.

On eri asia keskustella avoimesti ja ystävyydellä. Toisten ihmisten kokemukset ja mielipiteet voivat opettaa ja paljon, varsinkin jos tarkkailemme ennenkaikkea OMAA reaktiotamme toisen sanomiin. 

Maailma on paras peili.

Uskon että oikeat ystävät ovat niitä keitä kiinnostaa sinun hyvinvointisi, eikä silloin ole tilaa katkeruudelle taikka kateudelle.
On selvää että ihmiset ympärillä saattavat ihmetellä muutosta, joten siihen voi olla hyvä varautua etukäteen vaikkapa rohkeasti kertomalla muutoksesta muille ja pyytämällä heidän tukea sekä ymmärrystä. Jos läheiset eivät halua tukea, tee itsellesi hyvä muutos silti ja siitäkin huolimatta!




Onnistuminen elämässä millä tahansa osa-alueella kysyy tietynlaista sankaruutta sekä rohkeutta! Se vaatii sitä että uskaltaa todella toimia uusilla ja vieraillakin tavoilla. Tälläinen sankaruus sisältää usein tietyn pelon ajatuksesta että ” entä jos epäonnistunkin? ” Kukaan meistä ei voi etukäteen tietää varmaa ja turvallista tapaa onnistua. Tästä syystä vanhoille malleilleen vaarallisesti eläminen on keino löytää paremmin toimivia malleja!
Niin kauan kuin on sankaruutta ja ihmisiä jotka uskaltavat toimia , löytyy niitäkin henkilöitä jotka arvostelevat ja kritisoivat

Jotkut ihmiset uskaltautuvat elämän virran vietäväksi, vaikkeivat tarkkaan tietäisikään minne ja miten virta lopulta vie, ja mitä matka tulee pitämään sisällään. Jotkut ihmiset jäävät rannalle katsomaan virran kulkua, ja huutelevat sieltä ohjeita, mutteivat ainakaan itse elä tai koe. Nämä ihmiset jotka uskaltavat mennä virran mukana välillä ryvettyvät,kärsivät ja oppivat. He todella elävät, eivätkä pyri välttämään kärsimystä viimeiseen asti sillä lopputuloksella että kärsivät.Elääksesi täyttä elämää on uskallettava myös rypeä ja kolhiintua, oppia ja mennä eteenpäin. Tasapaino tulee sen hyväksymisestä mikä on totta ja tiedosta että mikään täällä ei ole pysyvää! Elämän luonne on muutos ja eteenpäin meneminen.

Anna rannalla huutelijoiden ja neuvojien huudella. Joku heistä ehkä myöhemmin uskaltautuu virran mukaan, toivota hänet silloin tervetulleeksi!
On helpompaa ja kuvitteellisesti turvallisempaa huudella rannalta ja kuvitella tietävänsä. On ehkä pelottavaa mutta todellista uskaltaa olla tietämättä ja kokeilla.

Olen ollut kahdenlainen rannalta huutelija. Sekä negatiivinen että positiivinen. Luulin tietäväni. Nyt mielummin olen itse virran mukana ja annan muidenkin kulkea oman virtansa mukana. Ehkä välillä vieläkin erehdyn rantautumaan ja luulemaan tietäväni jotain. Äkkiä elämä kuitenkin järjestää maadoituksen ja jalkautumisen ;)





Siinä että on joskus luullut tietävänsä tai ollut itse aiemmin rannalta huutelija ei ole mitään pahaa. Yksi vaikeimpia asioita on ihmiselle myöntää ” Olen väärässä”. Todellinen tieto on sitä että ymmärtää miten vähän tietää.

Virrassa olo ei tarkoita tyhmyyttä tai päämäärätöntä ajelehtimista, kuten usein pelätään. Se tarkoittaa sitä että sydän sekä mieli pelaavat yhteistyössä. Elämän virta ei pois sulje järkeä taikka ajattelua, vaan niille on oma paikkansa!
Käy mielessäsi läpi omaa lähipiiriäsi sekä ystäviäsi, voitko saada heiltä tukea muutoksessa? Millaisia ominaisuuksia sinä ihmisissä arvostat ja kaipaat lähellesi? 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Unelmasta tavoite: osa 1



Aloitan pienen blogisarjan siitä kuinka unelmasta tehdään tavoite. Lähdetään liikkeelle!

osa 1: Tavoitteen määrittely

Meillä on monenlaisia unelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät suuren osan päivästään vain haaveillen. Haaveillen kenties työpaikasta, autosta, paremmasta kunnosta tai vaikka kielitaidosta. Haaveilu kieltämättä tuo mukavan breikin arkeen, hetken voit jo kuvitella miltä se tuntuu ikäänkuin olisit saavuttanut nuo asiat. Hetkinen, jos voit kuvitella miltä se tuntuu kun olisit jo saavuttanut nuo asiat, voisitko myös kuvitella MITEN saavuttaisit nuo asiat? Itse määrittelen unelman siten, että se on tavoite ilman suunnitelmaa. Sillä hetkellä kun kirjoitat haluamasi asian ylös, teet suunnitelman ja suoritat ensimmäisen aktiviteetin asian saavuttamisen eteen, unelma muuttuu tavoitteeksi.

Ei ole aivan yhdentekevää, miten määrittelet tavoitteen. Heikosti muotoillut tavoitteet saattavat olla enemmän rajoitteita kun eteenpäin vieviä voimavaroja. Sinun tulee tietää tarkasti mitä haluat saavuttaa ja muotoilla se positiivisesti, mitä asiaa kohti haluat mennä. Esimerkki: "En halua olla huonokuntoinen." Kuullostaa hyvältä tavoitteelta ajatuksena, mutta tavoite kannattaa kenties muotoilla toisin. Usein tahdomme muotoilla tavoitteet siten, että haluamme pois nykytilasta. Tavoitteen määrittelyn kannalta pois asioista -mentaliteetti ei ole kovin tehokasta. Aivot eivät osaa käsitellä negaatioita. "En halua olla huonokuntoinen" tulkitaan aivoissa siten, että teet mielikuvan, kenties tunnet ja kuulet millaista on olla huonokuntoinen. Sen jälkeen vedät mielessäsi rastin mielikuvan päälle ja ajattelet että niin, tuota en halua. Eli käytännössä, ainut asiantila mitä vahvistat on se mitä et halua.  Voisi rinnastaa tilanteeseen, että astut taksiin ja sanot kuskille "en tahdo rautatieasemalle, en tahdo Linnanmäelle, en tahdo satamaan..." Sen lisäksi, mistä tiedät että milloin et olisi enää huonokuntoinen? Mitä tarkoittaa huonokuntoinen? Aivot tarvitsevat toiminnalle suunnan. Hyvin muotoiltu tavoite saattaisi kuulua seuraavasti: "Haluan juosta 10 kilometriä 45 minuutissa." Näin muotoiltu tavoite antaa jo viitteen mitattavasta aktiviteetistä ja se on muotoiltu kohti tavoitetta, ei poispäin nykytilasta.

Toinen esimerkki: "Haluan tulla rikkaaksi." Muotoiltu jo kohti positiivisuutta, mutta mitä rikkaus tarkoittaa? Onko rikkaus aineellista omaisuutta vai jotain muuta? Jos rikkaudella tarkoitat rahaa, paljonko rahaa määrittelet rikkauteen vaadittavan?

Tuli mieleen tapahtuma tässä taannoin. Odottelin junaa saapuvan laiturille ja nuorehko päihtynyt herrasmies tuli pyytämään minulta euroa.
- Euroa?
- Joo, heitä yks euro
- Siis yhden euron? Oletko varma että kaikki mitä tarvitset on yksi euro?
- Joo!
- Odotas mä katson..(avasin lompakon ja pläräsin seteleitä)...joo, sori, ei minulla ole tässä kuin vitosia ja kaksikymppisiä.
- (katsoo minua hölmistyneenä) Nii siis..
- Elämä antaa sinulle juuri sen, mitä siltä pyydät.
- (vielä enemmän suu auki)
- (minä katson häntä)
- (kääntyy ympäri ja kävelee pois)

=)

Määrittele tarkasti mitä haluat, älä enempää tai vähempää, ja muotoile se positiivisesti.

Spinning feelings


Kaikillahan meillä on tunteita, mutta tiesitkö, että jokainen tunne itseasiassa jollain tavalla sijaitsee kehossasi?
Tiedostamme kyllä kaikki, että meillä on tunteita, mutta ohjailevatko tunteet sinua, vai sinä tunteitasi?
Itse koin joskus olevani ns. reagoija. yhtäkkiä tuli joku tunne, se vaikutti minuun jotenkin ja jonkun ajan kuluttua tilalla saattoi olla toinen tunne. En siis itse kyennyt kuin kirjaimellisesti olemaan ”tunteideni vietävissä”.


Tunteistakaan ei ole mitään oikeaa tai väärää, ne ovat usein opittuja ja ns. ”laukeavat” usein tietyistä ärsykkeistä. Oli kyseessä sitten ”huonommat tai paremmat fiilikset”, niille on olemassa kehossasi oma paikkansa, liikeratansa. jos tunne ei sijaitsisi missään, emme myöskään tuntisi sitä!


Tärkeä seikka: Mikään tunne itsessään ei ole HYVÄ taikka HUONO. Jokaisella tunteella on tehtävänsä, ja meidän tehtävämme on kuulla tunteen kertoma viesti ja toimia sen mukaan!
Tunteen nimeäminen hyväksi tai huonoksi on opittu tapa.
Vaatii jo melkoista läsnäolon taitoa olla nimeämättä tunteita, olemme niin tottuneita siihen. Kyse ei ole siitä etteikö enään kokisi tunteita, vaan ettei tekisi niistä mielessään niin isoa numeroa.
Eniten energiaa vie kokemus siitä että jotain tunnetta ei saisi tuntea.
” En halua tätä stressiä” ” En jaksa tätä väsymystä” ” En saisi olla ahdistunut” , ja niin edelleen. Totuuden vastaan taistelu kuluttaa energiaa, ja paljon.
Tiedollisesti tämä voi olla helppo ymmärtää, mutta voi pojat sen kokeminen todella vasta antoisaa onkin!



Muistan kerran, kun jostain syystä huomasin mieleni olevan kireä ja ärtynytkin. Mielessä pyöri turhat huolet ja hahmotin kyllä millaisina mielikuvina ja pelkoina ne saivat muotonsa. En ollut läsnä, vaan mieli juurikin ajalehti luomaan kauhuelokuvia ja kireyttä.
Koitin vimmatusti miettiä mistä ihmeestä tuo olo tuli, olenhan normaalisti valtaosan ajasta onnellinen ja läsnä, enkä lähde samaistumaan enään ajatuksiini. Tuolloin kuitenkin koin stressin ja ahdistukset totena ja kiivaasti halusin tietää että miksi?

Kunnes ymmärsin muistaa omiakin oppejani. Oma energiani kului vastaantaisteluun, siihen mitä ei saisi kokea. Myös sillä että että etsin syytä tunteelle, tein siitä todellisen ja merkittävän. Pidin itse tunnetta elossa. Tässä hetkessä kun ei ole haasteita, ellei juuri ole palavassa talossa. Mieli samaistui edelleen johonkin jota oli kokenut aiemmin samana päivänä, joka ei enää edes ollut totta.
Muistutan jälleen, joka kerta kun kokee turhaa kärsimystä on mieli lisännyt todellisuuteen jotain. Joko se on mielikuva tai ajatus,epämukava tuntemus johon samaistuu.
Tälläisessa tilanteessa on tärkeä voida palata tähän hetkeen, siihen hetkeen jossa oikeasti olet.
Mielikuvien ja oman sisäisenkeskustelun tiedostaminen voi riittää, ja päästää niistä irti sen jälkeen.

Mitä luulet, kehittyisimmekö koskaan jos aina tuntuisi kivalta ja olisi tasapainoista?
Elämän luonne ei ole pysähtyminen. Ihmisaivot taas vastustavat luontaisesti muutosta. Ärsytys, kiukku, pettymys tai joku negatiiviseksi määritelty tunne ( jota se ei suinkaan todellisuudessa ole) on meille parhaimmillaan merkki siitä että on aika tehdä jotain toisin! On aika joko irtipäästää jostain vanhasta uskomuksesta tai ajatusmallista, on aika oppia uusia ja paremmin toimivia keinoja!



Joskus on tietysti käynyt niin että tunteen jatkuessa pidempään ( viikkoja, kuukausia, jopa vuosia) siihen on vain jääty jumiin. Aivot toistavat samaa kaavaa, koska osaavat sen erityisen hyvin.
Esimerkiksi itse olin joskus masentunut myös tottumuksesta. Osasin masentuneen tehtävät oikein hyvin. Aivot tekevät asiat mielellään tutuilla tavoilla, eivät ne ymmärrä ovatko nämä tavat ” hyviä tai huonoja”.
Toki masennukselleni oli myös tarkoitus. Oli viesti minulle että en elänyt täyttä elämää. Jos olisin paremmin vuosia sitten tiennyt, minulta ei ehkä olisi mennyt useaa vuotta sen kourissa, vaan olisin heti ymmärtänyt että nyt on aika tehdä jotain elämässä ja omassa ajattelussa toisin. Siltikään en vaihtaisi päivääkään pois, ja vaikka kaikki se mitä tuolloin koki tuntuu nyt lähinnä huvittavalta oli tuolloin täysin totta.



Jos koet säännöllisesti vaikkapa turhautumista ja ärsytystä tai jotain muuta tunnetta, ennen kuin luet eteenpäin tee seuraava:
Sulje silmäsi ja voit kuvitella itsesi tuon tunteen pauloissa eteesi.
Kysy nyt mielessäsi tuolta tunteelta : Mitä sinä haluat kertoa minulle?
Tunteen viestin voit vastaanottaa tietysti vain sinä!
Ole ennenkaikkea rehellinen itsellesi. Sinun ei tarvitse heti tehdä mitään toimenpiteitä asian suhteen, vaan alkuun vain tiedostaa.


Perjaatteessa siis, tunteille ei tarvitse tehdä mitään! Miten helppoa.
Ainoa asia joka sinun on tehtävä, on vastaanottaa tunne ja lakata taistelemasta sitä vastaan. On fiksumpaa osata ratsastaa aalloilla, kuin koittaa vaikuttaa merenkäyntiin.
Jos ihan oikeasti vaan koet vaikkapa kiukun tai pettymyksen, voit huomata miten nopeasti se menee ohi. Mielessään voi sanoa tunteelle ” Huomasin sinut ja otan sinut vastaan”. Joskus tässä vaiheessa rupeaa jopa naurattamaan ääneen. Koe vaan tunne ja mene eteenpäin.
Tietenkään mikään tunne ei anna lupaa reagointiin tai väärinkohteluun ja niin edelleen. On eriasia kokea tunne kuin reagoida tunteeseen!
Kokemalla tunteet puhdistat olemustasi, kevennät oloasi etkä kätke sisällesi turhaa kuonaa.


Suomessa olemme usein vain tottuneet sullomaan tunteet sisällemme, ja näyttämään ulospäin viilipytyltä. Mistä olemme ensinnäkin keksineet sellaisen vallitsevan uskomuksen että elämän tulisi aina olla kivaa ja helppoa? Monet ovat oppineet mallin jossa karataan voimakkaita tunteita viimeiseen asti. Elämä elää liikkeessä ja tunteet kuuluvat asiaan. Luultavasti kaikkia meistä on hyssytelty kun lapsena olemme itkeneet. Luultavasti kaikkia meistä on kommennettu rauhoittumaan jos olemme suuttuneet. Me tarvitsemme lapsena rajoja, mutta ymmärrä miten helposti mieli yhdistää näistä kokemuksista oletuksen että tietyt tunteen eivät olisi sallittuja. Anna siis lupa tunteiden tulla ja mennä, koe ne , mutta älä tartu niihin sen kummemmin.


Jos haluat voit myös kokeilla harjoitusta, jolla pystyy vaikuttamaan oloonsa nopeasti. Toisinaan voi olla tarpeen, että osaat laimentaa tai ottaa pois esim. stressin, jännityksen tai jonkun muun ikävän fiiliksen voidaksesi toimia sinulle pitkässä juoksussa parhaalla tavalla.Mielikuvat ovat tietysti tähän myös hyvä työkalu, mutta  toinen todella yksinkertainen ja tehokas tapa helpottaa vaikka stressiä tai jännitystä on spinning feelings. Varoituksen sanana, tämä on erittäin helppo tekniikka. Jopa niin helppo että mieli saattaa ihmetellä voiko se todella olla näin yksinkertaista :)


Jokainen tunne siis sijaitsee jossain kehossasi. Jollemme ole näistä tietoisia tunteet vaihtelevat meissä kuin itsessään. Tähän prosessiin voimme kuitenkin vaikuttaa. Erityisen hyvä taito esimerkiski jännityksen, stressin tai vaikka jopa kipujen suhteen.
Lukuisien asiakkaiden kanssa olen huomannut, että ikävältä tunteet sijaitsevat usein kurkun, rintakehän, vatsan tai pään seudulla ja ne tuntuvat usein liikkuvan aluksi niin, että tuntuu kuin tunne tulisi itseä kohti. Mutta kuten missään muussakaan, oikeaa taikka väärää ei ole. Tunteet voivat siis liikkua mihin suntaan hyvänsä – tärkeintä on, että opit kuinka löydät suunnan, johon pyörittämällä olosi helpottuu.

Usein ihmiset tiedostamattaan itseasiassa näyttävät käsillään, missä heidän tunteensa liikkuvat. joku sanoessaan ”Musta tuntuu, että asiat vaan pyörii mun päässä” liikuttaa kättään päänsä kohdalla ja joku toinen taas voi sanoa: ”En pysty rauhoittumaan” ja pyörittää samalla kättään vatsansa kohdalla. Harva näitä huomaa, mutta nämä ihmisten eleet on juurikin todellisuudessa niin kirjaimellisesti otettavia kuin he asiat itse kertovatkin. Asiakaalla, jolla ”Asiat pyörivät päässä”, tuo tunne laitettiin pyörimään toiseen suuntaan – jolloin kokemus helpotti!
Toisille on helpompaa kuin toisille löytää missä tunne sijaistee, mutta tässäkin kehittyy vain harjoittelemalla! voi olla, ettei ole heti helpointa löytää missä tunne sijaitsee. Emmehän me jatkuvasti tiedosta, että “Ahaa, ilo liikkui minussa nyt vasemman korvan kautta oikeaan varpaaseen”, emme tietenkään.

Tunteita voi siis :
Paikantaa, laimentaa ja poistaa sekä vahvistaa ja voimistaa.

Kartoita missä joku " ikävä" tunne sinulla sijaitsee, mihin suuntaan se liikkuu. Kokeile sen jälkeen vain liikuttaa sitä mielessäsi toiseen suuntaan ja anna olosi keventyä jokaisella kierroksella. Niin hihhulilta kuin tämä itsessään jo kuulostaa, tämän " tieteellinen" puoli löytyy aivokemian muuttamisessa ja siinä että vanhoja kärsimykselle alttiita neuronien välisiä yhteyksiä ikäänkuin kumotaan. 
Toinen hyvä koe voi olla että huomaat " ikävän" fiiliksen, katsot ylös kattoon ja hypit samalla kuin ajattelet sitä. Muutat varsin äkkiä tunnetilasi, ja voit keskittyä olennaiseen- tähän hetkeen.

Todellinen vahvuus alkaa heikkouden tuntemisesta. UGh ;)

Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitos. Käyhän ihmeessä hakemassa ilmainen rentoutus äänite kotisivuiltamme.





tiistai 6. marraskuuta 2012

Mihin energiasi käytät?

Miten oma energia tulee käytettyä?
Vastuuta omasta elämästä ja tunteista on tietysti aina ihmisellä itsellään.Voi kumpa tämä olisi itsestään selvää, mutta ei. Vastuunpakoilu omasta elämästä ja hyvinvoinnista on helvetin yleistä, ja helppoa. Nimimerkillä been there ja done that.

Kuvittele että sinulla on energiaa 100 yksikköä. Jos käytät sitä 30 eri asiaan, on tuloksetkin sen mukaisia. Entä jos käyttäisi kaiken 100 yksikköä siihen hetkeen ja tilanteeseen missä kulloinkin on? 
Ei golf kentällä kannata töistä murehtia, eikä töissä miettiä seksiä. Seksiä harrastaessa ( voiko sitä harrastaa :) ?) ei ainakaan kannata töitä miettiä, eikö? 
Ole siellä missä kulloinkin olet. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielen luonne on joko muistella mennyttä, tai suunnitella tulevaa. Se että on läsnä ei tarkoita etteikö tulevaisuutta suunnittelisi. Enemmänkin se tila josta tulevaisuutta suunnittelee ratkaisee. Onko motiivina pelko, vai rakkaus?
Itse olen useat kerrat mennyt liian suunnittelun ansaan. Vähemmän on usein enemmän. Enemmän OIKEITA asioita, kuin paljon puuhailua vaan puuhailun takia. Mitä ne oikeat asiat sitten ovat? 
On aika karsia turhaa, ja keskittyä asioihin jotka tuntuvat tapahtuvan kuin itsestään, menevät vaivatta ja flowlla. Kyse ei ole siitä etteikö niiden eteen tekisi töitä, vaan enempikin siitä että ne eivät tunnu työltä, edes " tylsemmät" osat. Ei puukaan valita siitä että sen on syksyllä irroitettava lehdistään, se vain tekee sen. Samalla tavalla oikeiden asioiden tekeminen tuntuu juuri siltä, sen vain tekee mitä kuuluu tehdä.

Olen itse ollut voimavarojeni "väärinkäyttäjä". Halunnut miellyttää muita ennen itseäni, etsinyt hyväksyntää ja kiitosta teoillani, valittanut,epäillyt itseäni, uupunut ja ollut jatkuvasti tyytymätön elämääni. Etsinyt vastausta itseni ulkopuolelta, suhteista, työpaikoilta, ulkomaanmatkoilta. Masennuin säännöllisin väliajoin, elin puuduksissa. Kiersin samaa kehää. Kun olin liekö monennen kerran taas uupunut silloiseen työhöni ja elämääni, päätinkin masennuslääkkeiden sijasta alkaa vaikuttamaan itse itseeni.Se kannatti :)

Seuraavaksi oireita voimiensa väärinkäytöstä :

Valittaminen!
Valittaminen on sitä ettet hyväksy nyt-hetkeä.
Mitä enemmän valitat , sitä enemmän vedät negatiivisia asioita puoleesi. Löydät aina uutta valitettavaa, ja ehkä löydät vielä seuraakin jossa voitte yhdessä valittaa? En tarkoita ettei ikävistä asioista voisi puhua,mutta valittaminen on niin eri juttu. Valittaminen on sitä kun kerrasta toiseen henkilö jauhaa samoista ongelmistaan, muuttamatta omaa käytöstään tai toimintaansa lainkaan. Valittaminen on sitä jos valitetaan jatkuvasti asioista joihin ei voida yhtään vaikuttaa. Mietin mielummin mitä voit asialle tehdä? Ja kyllä todellakin voit vaikuttaa jopa mailman rauhaan ja kestävään kehitykseen aloittamalla itsestäsi.

 Valittaminen on nykyään jo niin yleistä, että se on lähes hallitsee valtaosan keskusteluja. Oletko koskaan tavannut henkilöä joka olisi vain yhtäkkiä lakannut valittamasta? Valittaminen on kehä, se kiertää ympyrää. Onneksi siitä kehästä voi astua pois. Valittamisen sijaan teen päinvastoin! Puhu siitä mikä on hyvin :) 
Toimikoon motiivina vaikka se, että aivot eivät tunnista negaatiota. Mitä enemmän keskittyy kaikkeen mikä on huonosti, aivosi oikein poimivat ja vetävät puoleensa sitä lisää. Anna suunta pääkopallesi, mitä haluat sen sijaan? Miksei voisi olla hyvin jo nyt?
Puhu edes positiivisista vaihtoehdoista.Siitä mitä haluat. Turha tuhlata ajatuksiaan siihen mitä ei halua. Keskity siihen mitä haluat :) Sääliminen vain antaa valittajalle syytä jatkaa taas huomenna,sillä valittajan kuva siitä että on vain tilanteen uhri vahvistuu. Ajatuksesi ohjaavat tulevaisuuttasi. Ehkä siis haluat ajatella hieman positiivisemmin? Kokeileppa vaihtaa PITÄÄ sanan tilalle SAAN tai HALUAN.
Jos kuulen täysin turhaa valitusta, en enää yleensä reagoi siihen mitenkään.

Tutki itseäsi, valitatko ajatuksissasi tai puheessasi esim. olosuhteistasi, ympäristöäsi, muitten ihmisten tekoja tai sanoja,tai vaikka säätä. Valittaminen tuo väistämättämästi kielteistä energiaa, teit sen sitten ääneen tai et.
Voit joko hyväksyä tilanteen, toimia tai antaa asian mennä. Nauti kaikesta mitä teet.
Itse opettelin tätä alkuun huumoriin takertuen,esim. " ompa aivan mahtavaa maksaa laskuja, ihanaa maksaa siitä että saan asua juuri täällä ja saan käyttää internettiä ILMAN RAJOITUKSIA. Wow!" Kunnes tajusin että totta, näinhän se juuri onkin.

l


Epävarmuus

Toinen tapa käyttää omia voimiaan energiaa väärin on epävarmuus! Me olemme luonnostamme luovia, mutta ei ole järkeä käyttää luovuuttaan epävarmuuteen taikka itsensä epäilyyn. Sinussa on voima olla varma ja toimia, miksi hukkaat sitä epävarmuuteen? Olen kuullut usein sanottavan " Toiset ihmiset ovat vain itsevarmempia", muttan mielestäni meillä jokaisella on oikeus ja kyky valita mitä haluamme olla jatkossa. Kukaan muu ei voi ottaa sinulta epävarmuuttasi pois, kuin sinä itse.Sinussa on jo olemassa kaikki se varmuus, anna sille tilaa astua esiin. Epävarmuus ei ole realismia, se on hölmöä! Jos olet epävarma, et vain ole vielä löytänyt varmuuttasi.Varmuus ei tule analysoimalla. Sitä paitsi, itsensä epävarmaksi väittäminen on yleistämistä. Tuskin kukaan on aina epävarma. Vessassakin? 

Jos haluat varmuutta, luo varmuutta!Et löydä varmuutta muualta kuin itsestäsi. Aivot eivät tunnista mitä eroa on kuvittelulla tai sillä että asiat tapahtuvat oikeasti. Voit ihan hyvin leikkiä viikon ajan, että olet sopivan itsevarma ja oma itsesi samalla.Maailma odottaa sinua. Jos käytät energiasi epävarmuuden ja pelon luomiseen, menet vain enemmän hämillesi.

Olin ennen hyvin epävarma itsestäni ja siitä mihin pystyn tai en pysty.  Nyt jos kohtaan epävarmuutta kysyn mitä on pahinta mitä voi tapahtua? Ai, ei sen pahempaa, annetaan mennä vaan :) Se on vain tunne, ei sen vakavampaa. Antamalla epävarmuutta luoville ajatuksille painoarvoa, niistä tulee tosia.
Miksei siis vain toteasi noita ajatuksia humpuukiksi? 
Kokeile joskus ajatella epävarmoja ajatuksia seksikkäällä äänellä tai mikki hiiren äänellä.
" En pysty siiheen, aaah, ooh" . ja " Olen niin surkea tässähhhh". Kokeile oikeasti. Kokemus muuttuu täysin, jos ajattelet ajatukset toisella äänellä.
Kysymys kuuluu: Jos ajatuksen kuuleminen toisella äänellä tekee  siitä epäuskottavan, miksi sitä pitäisi alun perinkään uskoa ?



lauantai 3. marraskuuta 2012

Rohkeus, pelko ja muuta märinää

Joskus valon soturi astuu tahtomattaan harhaan- ja syöksyy kuiluun. Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa. Hän etsii hyvää taistelua eikä voinut kuvitella että hänelle kävisi niin. Niin kuitenkin kävi.Pimeyden keskellä hän puhuu opettajalleen: "opettaja, syöksyin kuiluun", häm sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa". "Myista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen että sukeltaaveteen, vaan siihen että jää veden alle". Ja soturi ponnistaa ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.

Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa, hänen päätöksiään sanelevat rohkeys, riippumattomuus ja - ajoittain- jonkin asteinen hulluus.

Paul Coelho

Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan että tekee/toimii peloista huolimatta. Ei askelta tuntemattomaan voi ottaa askel kerrallaan. Mielemme on luonut pelkoja ja uskomuksia aikamoisen määrän, omasta selviytymisestämme, omista kyvyistämme ja siitä mitä kuvittelemme esim muiden meistä ajattelevan.
Syntyessään ihmisellä on vain 2 pelkoa. Korkeat paikat ja putoaminen. Kaikki muu opitaan jälkeenpäin. Yhtälailla , näistä voi poisoppia nopeammin kuin uskoisikaan.
Työkseni olen kerennyt ohjaamaan ihmisiä eroon mm. neulapeloista, lääkäripeloista, koirapeloista, lentopeloista, ahtaanpaikan kammoista ja niin edelleen. Itse olen viime aikoina huomannut pelkääväni paljonkin, vaikken tosin enää mitään "objektia" tai kohdetta. Sekin on kokeiltu.

Miksi joku ei pidä puoliaan? Pelkää jäävänsä yksin.Tarkkaile ihmisten ja heidän toimintansa motiiveja. Ei siksi, että olisit kyylä, vaan siksi että oppisit tuntemaan pelon.Siksi että opisit huomaamaan mitä itse pelkäät. Siksi että ymmärrät miten turhaa se on. Pelko on yksi yleisimpiä motiiveja. Haluan korostaa , ettei se ole mitenkään paha asia. 
Miksi joku käy töissä? Pelkää köyhtyvänsä, ellei käy.
Miksi joku on suhteessa joka ei toimi? Pelkää tuntematonta.
Miksi joku miellyttää muita väkisin? Pelko.




Itse pakenin muutamaa pelkoa tiedostamattani vuosia toistamalla samaa ja samankaltaista käytös systeemiä."Elämä toisti itseään" oli hyvin tutun kuuloista. Minkä vuoksi? Pelko perseessä, mikäs muukaan.
 En muuten kovin hyvin kantanu vastuuta itestäni tuolloin, vaikka ulkoisesti se siltä ehkä näyttikin.
Oli niin helppo hyppelehtiä paikasta, ihmisestä, työpaikasta ja tilanteesta toiseen ja naamioida se " sydämmeni kuunteluksi".
En vaan uskaltanut katsoa silmiin sitä tosi asiaa, että pelkäsin yksin oloa ja sitä etten selviäsi enemmän kuin mitään.

Yksi pahimmista peloistani liittyi pitkään rahaan, ja siihen että olisin köyhä spurgu, jonka päälle variksetkin kusisi. Pelko toimi yhtenä hyvänä motivaattorina siis mm. työlle ja kaikenlaiselle toiminnalle, jolla välttelin tuota omituista kuvitelmaani. 

 Luopuminen ja sen tuoma tyhjyys varmaan on pelottanut niin paljon.
Irti päästäminen siitä vanhasta, oli vaikeaa kun ei voinut tietää mitä tulee tilalle.
Ihan kuin elämästä voisi muutoinkaan olla koskaan täysin varma. 
Mietin tänään aamulla ulkona ollessani , että mikä saa minut luulemaan että päädyn kotiin asti? Ihan yhtä hyvin tsunami voi iskeä ja pyyhkiä minut mennessään.
Moni ihminen kertoo tavoitteekseen taloudellisen turvallisuuden. Kerro minulle, milloin sen voi lopulta saavuttaa? Kuolin vuoteella.
Olen nähnyt vierestä muutamalta henkilöltä joitten todella suuret rahamäärät ovat kuin sormia näpsäyttämällä huvenneet, heistä riippumattomista syistä. Life happens. Elämää ei kannata elää peläten pahinta, ja tottakai turvallisen ympäristön järjestäminen on ihmiselle tärkeää. 

Monet toistamani käytösmallit  on olleet ihan tiedostamattomia , ja pikkuhiljaa niitä on vuosien varrella päässy päivänvaloon. Ja motiivina jokaisessa on ollut se pelko. Päivääkään en vaihtaisi, ja ajattelen että minun on ollut hyvä kokea kaikki mitä olenkaan kokenut. Itessään on kohdannut paljon häpeää, velvollisuuden tunnetta, uhmaa. Tiedätkö mitä? Ne ei tapa! Niistä voi hyväksymällä ne kuoriutua ulos, luoda kärsimyksen nahkansa ja jättää rantakalliolle hapertumaan, juuri kuten käärme tekee.
On turha kantaa mukaan kuorta ja kerrosta , uskomuksia ja identiteettiä joka on vanhentunut aikapäiviä sitten.

Minulla kyse on ollut siis turvallisuudenmenettämisen pelosta.Oma pää oli luonu erilaisia mielikuvia ja maalaillut niitä pelottavilla väreillä ja lisänny joukkoon vielä muutaman huikean latistavan kuvitelman itsestä. Sitten ku niitä omia ajatuksia oppi tarkkailemaan tajus mitä bullshittiä oma pää oli täynnä :)



Jokaisen todellisuus on erilainen, samassa tilanteessa olevat ihmiset näkee sen tilanteen ihan täysin eritavalla, omien aistiensa ja kokemustensa ja uskomustensa kautta. Kumpi on totta? Kokemus on oman mielikuvituksen tuotetta, koska blokataan niin paljon sitä ympärillä tapahtuu ja lisätään todellisuuten ajatuksia ja mielikuvia. Kartta ei ole maasto.
Tästä hyvä käytännön esimerkki on vaikka se miks niin monet laihduttajat epäonnistuu ja jojoilee. Oma pää on luonut mielikuvan siitä että se on kärsimystä, pahaa ruokaa ja kieltäytymistä. Uskaltaako noilla odotuksilla elämäntapa muutosta kohdata? Todellisuudessa muutos olisi helppo, jollei oma ajattelu sabotoisi sitä!

Kun hyväksyy ittensä, ei sitä tarvitse odottaa muilta. 
Kukaan muu tai mikään muu ei voi sitä sinulle tuoda( kuin ehkä hetkellisesti ja kuvitteellisesti). Kun olet omillasi, kaikki ovet yhtäkkiä aukeaa, pystyt ja haluat antaa ja vastaanottaa aidosti.

torstai 1. marraskuuta 2012

Mielikuvitukseton esiintyminen



Esiintymisjännitys on maailmanlaajuisesti suurimpia pelkoja/ jännityksiä.
Syntyessämme meillä on kuitenkin vain se 2 pelkoa, kovat äänet ja putoaminen. Kaikki muut pelot on opittu sen jälkeen. Yhtä nopeasti kuin pelon voi oppia, siitä voi oppia poiskin! Aivomme eivät harrasta hidasta oppimista.

Usein esiintymisjännitys tuntuu ihan fyysisesti, itse ainakin muistan vatsassa polttelleen ja sormien kihelmöineen. Pelko on esiintymisestä on kuitenkin vain mielessä, mutta se vaikuttaa kehoon.
Juttelin ystäväni kanssa jota esiintyminen jännittää pelkästään ajatuksena ja lamaammuttaa tilanteena, ääni vapisee, posket punottaa ja yö unet menee helposti useampaa yötä ennen esitystä.

Varmaan 99% esiintymisjännityksistä johtuu lopulta yksinjäämisen ja erillisyyden pelosta.
Ystäväni kertoi että häntä jännittää se ”tyypillisin”, eli se että mokaa ja epäonnistuu.
Aiemmin olisin ehkä sanonut ” Hienoa! Mitä sun päässä tapahtuu- jotta pystyt jännittämään?”
Olisin ehkä alkanut kartoittamaan kaverini tuntemuksia, kehossa, ajatuksia sekä sisäistä keskustelua, muuttanut mielikuvia ja niin edelleen. NLPn työkalut ovat tehokkaita kyllä helpottamaan mitä tahansa jännitystä,mutta tällä kertaa tein jotain toisin.
Kysyin sen sijaan ” Mikä siinä olisi pahinta jos epäonnistut?”
Pienen mietinnän ja häkellyksen jälkeen hän vastasi ”Häpeä”. Päätin jatkaa vielä kaivinkoneen vakaasti alkanutta toimintaani niinmpä jatkoin kaivelua ja kysyin ”Entä häpeässä pahinta?”
Hetken kiemurtelun jälkeen hän vastasi ” Se että häpäisen lähimpänikin ja perheeni” .
Sen jälkeen pahinta olisi se, että jäisi totaalisen yksin ja tuntisi ettei kuuluisi mihinkään.





Mieti miten huikea mielemme on! Se alkaa yhdistämään erillisyyden pelkoa vaikkapa esiintymiseen , kaupassa käyntiin tai suojatien ylittämiseen :)
Kun ns. päästiin ydin uskomukseen jännityksen takana, se tuntui alkavan haihtua kuin itsestään. Sen jälkeen oli mielenkiintoista lähteä tutkimaan esiintymisjännityksen aiempaa ” reseptiä”, sitä mitä henkilön päässä tapahtui silloin kun hän jännitti – ja mm. häneltä kumottiin ankkurien avulla vanhoja mielleyhtymiä ja muistoja esiintymisestä.
Tämäkin henkilö oli jo tiedostamattaan visualisoinut epäonnistumisen satoja kertoja päässään, ja koitti lukea yleisön ajatuksia jo etukäteen. Se ei kannata, eihän kukaan meistä osaa ajatuksia lukea ;) Mutta Entä sitten jos joku ei pidä siitä mitä kerrot? Ei siihen kuole. Hyvä opettaja/ kouluttaja ei mieti miten pönkittää omaa itsetuntoaan ja miten paljon hänestä pidetään – vaan sitä että itse asia menee perille ja tarkoituksen mukaisesti.


Minulla oli pitkään pieni jännitys ennen jokaista esiintymistä, tosin määrittelin sen mielessäni positiivisesti ” Jes, tämä kertoo vaan siitä että tämä on mulle tärkeetä saada tehdä tätä!”
Myöhemmin tajusin, että jännitin hieman myös samaa ” Entä jos joku ei pidä minusta tai valmennuksesta?”
Tosi asia on , että Miksi kenenkään pitäisi pitää minusta? Jos haluaisin miellyttää kaikkia, voisin tehdä pitkän ja kivisen uran kynnysmattona ja miettiä sitten kuolin vuoteella että ”olipa ainakin hieno miellyttää kaikkia muita!” ;) Ei suinkaan.
Tottakai minussakin on hyväksynnän kaipuuni ja tarpeeni kokea olevani tärkeä, mutta en enää pelaa ne motiivina.



Tiedän että minulla on kouluttajana paljon kehityttävää ja opittavaa, kenelläpä ei. Aiemmin mietin paljonkin miten voin kehittyä, olla parempi saada ihmiset samalla viihtymään ja oppimaan.
Nyt mietin enemmänkin ” Parempi verrattuna mihin?” Omaan mielikuvaani siitä, millaista esiintymisen pitäisi olla? Vertasin itseäni aiemmin paljon mieheeni ja muihin esiintyjiin. Irroittelen mielikuviani siitä millainen minun ” muka tulisi olla”, se blokkaa sitä mitä on, enkä myöskään lähde enää luomaan identiteettiä siitä millainen minun mielestäni pitäisi olla kouluttajana.
Tottakai toivon, että koulutukset menevät hyvin mutta uskon oppivani parhaiten vertaamatta yhtään mihinkään, edes mielikuviini.

Egon mielestä asiat voivat olla aina joko paremmin tai huonommin, enemmän jotain tai vähemmän jotain. Asiat kun on lopulta niin kuin ne on.

Kuinka joku niin yksinkertainen asia, voikaan joskus olla blondillekkin hankala kokea ja ymmärtää :)

Amsterdam hiljenee hetkeksi. Ollaan itse koulutus reissulla NLPn kehittäjien parissa. Mielenkiinnolla odotan.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Unesta


Hurahdin tutkimaan yöuniani uudelleen kesällä. Kirjaimellisesti,sain hassun yhteensattuman kautta käteeni Anne Lindholm Kärjen kirjan Uni tuntee sinut.
Useampi vuosi sitten koin muutaman kerran kokemuksen siitä että että tiedän nukkuvani ja näen unta, jota pystyin jopa ohjailemaan. Tästä heräsi melkoinen kiinnostus alitajunnan kummajaiseen ja siihen mitä se yöllä oikein puuhastelee. 
Jos aiemmin muistin näkemiäni unia ehkä kerran viikossa, nyt muistan aamulla useita 2-6 uneen.
Olen myös iltaisin kevyessä transsissa vähänkuin pyytänyt että " Tänä yönä haluan että alitajunta käsittelee asiaa x".
Unet ovat ihania! Kaikkea muuta , kuin selkeitä. Järjellä tai logiikalla ei ole mitään tekemistä unissa!
Kun oppii tulkitsemaan unen symboliikkaa, on helpompi päästä jyvälle siitä mitä itse käsittelee.
Ihmettelin itse esimerkiksi miksi vanha ja homeinen kylmä laukku ilmestyi uneeni, ja vieläpä erään henkilön kanssa ketä en ole aikoihin nähnyt. Ymmärsin tutkia mitä nuo elementit symbolisoivat minulle. Unen tunnelma oli ylipäätänsä jännän väreilevä. tuolloin.Vanhan kylmälaukku symbolisoi minulle mm. järjestystä, jotain joka kulkee aina mukana, kuvitteellista turvallisuutta. Henkilö taas, joka unessa kantoi kylmälaukkua symbolisoi minulle vahvuutta ja kunnioitan tätä henkilöä monellakin osa alueella. Unen näkemisen aikaan minun oli todellakin hyvä luopua ja irroittaa monesta kuvitteellisesta turvasta ja järjestyksestä, ja se luonnostaankin mieltä vähän ärsyttää, mutta se ei todellakaan ole vaarallista :)



Jos haluat tutustua uniisi tarkemmin , suosittelen että aloitat siitä että harjoittelet niiden muistamista.
Kokeile seuraavaa vaikkapa viikon ajan ( ja kerro miten meni :) )

1. Kun menet nukkumaan ota muutama syvä hengitys. Hengitä sisään laskien hitaasti neljään, pidätä hengitystä hetki ja puhalla suun kautta ulos - laskien neljään. Toista 2-4 kertaa.
2. Sano itsellesi mielessä " Tänä yönä nukun hyvin ja muistan aamulla niitä uniani, joita minun on hyvä muistaa nähneeni".
3. Anna itsesi nukahtaa.
4. Aamulla kun heräät kirjoita heti uniasi ylös, vaikka vain avain sanoja. Kirjoita mitä unessa tapahtui, ketä siellä oli, millainen oli unen tunnelma, yms. Avain sanatkin riittävät alkuun. Unet alkavat unohtua hyvin äkkiä, sen takia aamulla heti niiden kirjaaminen ylös on olennaista.
5. HYVÄ! Kun toistat tätä alat muistamaan ja tiedostamaan uniasi paljon paljon paremmin.
Analysointi tai liika unien tonkiminen on turhaa, suhtaudu sen sijaan asenteella että " VAU, tällästä mun alitajunta puuhailee öisin kun nukun".

Teen joskus postauksen siitä miten voi  helpottaa nukahtumistaan vaikkapa NLPn keinoin.
Huomaan omista unistani ja siitä miten nukun vastauksen kysymykseen " miten minulla menee?"
Kun voin hyvin, nukahdan kuin nappia painamalla klo 21-22 holleilla ja herään omien jalkojeni innostuneeseen vatkaukseen klo 4-6 aikaan. Kun herään olen virkeä ja täynnä energiaa. 
Tämä paletti on täysin toisin, jos mieli tai keho stressaa. Viime talven kehoni oli stressaantunut. Nukahtaminen oli vaikeaa ja herääminen oli kuin olisi kahlannut liisterissä. Vihaan herätä väsyneenä, mutta mikään ei ole ihanampaa kuin herätä aamulla virkeänä.Unen tarve on muuten vähentynyt hurjasti sitä myötä kun olen voinut ns. henkisesti paremmin.Toki ruokavaliolla on myös äärimmäisen iso vaikutus. Kehoa ja mieltä ei voi koskaan erottaa näissä asioissa, se on selvä. Stressaantuneena pyörittelin yöt mielessäni kauhuskenaarioita ja pyöriskelin pedissä. Kun olin masentunut vihasin aamuja kun piti herätä " todellisuuteen".

Vielä 5 vuotta sitten " nukuin". Eli olin kyllä unessa, mutta en juurikaan palautunut, koska kaikki energia taisi mennä kehon korjaamiseen ja mielen rauhoittamiseen. Unessa ei niinkään se määrä vaan LAATU. Tämä laatu teema pätee kyllä niin moneen muuhunkin asiaan. Ravintoon, ihmisiin ympärillä, yms, yms. 

Mitä ihan oikeasti tarvitsee? Entä mitä mieli kuvittelee tarvitsevansa?

Hyviä syviä unia :)