Me kuitenkin suuntaamme ja liikkumme eteenpäin oman käsityksemme mukaan maailmasta ja itsestämme. Nyt on 2000-luku ja voimme todellakin tehdä elämästämme juuri sellaista kuin haluamme.
Sen mitä pystymme kuvittelemaan, pystymme myös tekemään.
Kun tietää tämän ja sen että ihminen on kävelevä manifestointi kone, voikin olla hyvä tarkastella mistä se mitä haluaa kumpuaa.
Onko kyseessä ns. pelko haluaminen vai elämä haluaminen?
Pelko haluaminen on sitä joka haluaa vastauksia, pysyvyyttä, paremmuutta, " sitten kuin" haluamista.
Pelko haluaminen lähtee egosta jonka luonteeseen kuuluu se, että se on käytännössä aina joko menneessä tai tulevassa. Kyllä, sittenkin kun. Muistan sen päivän, kun nauroin ääneen sille että " olen aivan käsittämättömän ihanassa ihmissuhteessa, teen unelmieni työtä ja asun paikassa jossa en olisi voinut kuvitella ikinä asuvanikaan, mutta yksikään näistä asioista ei tee minua onnelliseksi !"
Tottakai ulkoatulevat asiat voivat lisätä sisäistä kokemusta, ja täydentävät, , rikastuttavat elämää.
Mutta ne eivät tee sitä. Luomme helposti mielleyhtymiä siitä että " sitten kun olen ihmissuhteessa voin itsekkin rakastaa itseäni" tai " sitten kun olen hyvässä kunnossa arvostan itseäni enemmän" ja niin edelleen.
On helppo takertua johonkin, joka tulee jostain ulkoa. Mutta jos se tulee jostain muualta, sehän voidaan ottaa myös pois! Koitin itse noin viiden vuoden ajan muovata sisäistä kokemustani muuttamalla ympäristöä, työpaikkaa, ihmissuhteita, ulkonäköä, olla sitä taikka tätä. Ei toiminut.
Kun sisällä itsessä muuttuu, ympäristö muuttuu kyllä perässä kuin itsestään - jos näin on tarkoitus.
Muutos on elämän ja luonnon luonne, jota me ihmiset helposti säikähdämme ja vastustelemme.
Pelko haluamisessa tai pelossa ei todellakaan ole mitään pahaa, mutta se on alitajuisesti melkoisen energiaa vievää. Voi myös ajoittain olla hyvä tarkastella millaisia mielikuvia itsellä on omista haluistaan? Mitä silloin uskoo olevansa tai kokevansa enemmän ?
Ilman pelon ohjaamia haluja en varmasti olisi tässä! Olen myös ollut taitava naamioimaan pelko halut lampaan vaatteisiin, sekin kuuluu mielen luonteeseen :) Eikä se ole niin vaarallista sekään, sillä meillä on kaikilla elämässä yksi lahja: me voidaan muuttaa toimintaamme!
Jos jäisi aina vain odottelemaan jotain varmuutta tai merkkiä siitä uskaltaako toimia tai ei, ei toimisi koskaan. Aina voi kokeilla, mutta kannattaa olla hereillä kokeillessa myös sen suhteen toimiiko se todella, mitä tekee.
Jos sanotaan että ensimmäinen ihmissuhde on usein rakkauteen rakastumista , niin ehkä haluamisessa myös alkuun vähän kuuluukiin kokea mitä on haluta haluamista. Koska se on mahdollista?
"Elämä-halu" on taas sitten toisenlaista. Siinä ei ole välttämättä mitään järkeä. Se ei millään tavalla liity siihen että " mitäköhän hyvää tästä seuraa?" , vaikka usein siitä seuraa kyllä jotain suurempaa kokonaisuutta palvelevaa, vaikkei sitä heti edes tiedostaisi tai huomaisi.
Täällä päässä on nyt aika kuunnella sitä mitä elämä haluaa minun sillä tekevän. Mieli keksii kyllä kaikenlaista haluttavaa, mutta tunnistan melko äkkiä mikä halu lähtee vain pelosta ja egosta. Moni asia johon aiemmin olisin tarttunut, onkin jäänyt nyt tekemättä. Se on ollut hämmentävääkin.
Jed McKenna on kuvannut mailmankaikkeutta hauskasti: " Se on kuin leikkisä koiran pentu". Allekirjoitan täysin. Silmät, korvat ja sydän auki, niin sen voi tuntea ja huomata.
Jostain syystä olen halunnut kaivaa puolitoista vuotta pölyttyneen hierontapöydän esiin, ja ottaa sen kotiin. Se nyt vaan tuntuu hyvältä ajatukselta.
Kiitos Eevi todella hyvästä kirjoituksesta! Osui ja upposi! Olen itse juuri tuolla tiellä, että olen aivan käsittämättömän ihanassa ihmissuhteessa, teen unelmieni työtä ja asun paikassa jossa en olisi voinut kuvitella ikinä asuvanikaan, mutta yksikään näistä asioista ei tee minua onnelliseksi ! Olen tämän lisäksi hakoteillä ja en tunnu löytävän halua oikeen mihinkään. Jotain narua vedän, mutta en oikeen tiedä (joku sanoo aina että tiedänpäs...) onko se tuota pakkopullaa vai ei. En saa oikeen mitään aikaiseksikaan kun en tiedä mitä ja mihin, miten ja miksi. Ja olen samaa mieltä, se vie energiaa! Huh, puhki kuin metsuri pitkän päivän jälkeen :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :)
PoistaJostain syystä näyttäis siltä että monet ( itseni mukaan lukien) tarvitsemme kokemuksen siitä että vaikka kuinka pystymme elämään unelmiamme todeksi ja saavuttamaan tavotteitamme, se ei kuitenkaan " ole se juttu" . Itselle on ollut todella tärkeää joskus alkaa uskomaan itseensä ja ottaa oma elämä ja unelmat omiin käsiin, mutta on ollut toisaalta vapauttava huomata että se kaikki ulkoa tuleva on vain tässä elämässä lainassa!
Nyt on ehhkä vähän trendinäkin sellainen " saavuta unelmasi" meininki, joka on osittain tosi hieno juttu. Mutta entä sen jälkeen? Miten ne unelmat tekevät ketään kokonaisemmaksi?
Ota nyt hetken ihan tsillisti ja unohda kaikki haluaminen hetkeksi. Kokeileminen on ainoa keino saada tietää :) tai sitten joskus vain hetken aikaa olla, ja kysyä " mitä elämä haluaa minulla tehdä?"
Kiitos Eevi vastauksestasi! Mulla on unelmien tavoittelussa ihan konkrettisia esteita kuten raha. Mun pitäis ottaa iisisti, tiiän. Ehkä vaan annan itselle luvan :) Ja kaikkihan hoituu kun antaa olla. Universumi hoitaa! Kiitos oivalluksista ja niiden esiin tuonneista :) Itsekkin tajuaa kun avaa keskustelun ja saa eri näkökantoja! Kiitos!!!!
VastaaPoistaJa lisäys vielä edelliseen, se ettei tiedä mitä haluaa tehdä, ei tee minua sinällään onnettomaksi. Se sähläys vaan vie hurjasti energiaa ja tekee miinusta myös siihen ihanaan onnellisuuden tunteeseen, jossa lillun suurimmaksi osaksi lapsellisen tyhmästikkin joskus. Sain huolestuneen yhteydenoton, että en olisi onnellinen, kun tämmöisiä asioita pyörittelen facessa ja täällä. Jos lukee kirjoituksesi ajatuksella, niin ymmärtää, ettet sinäkään ole onneton. En minäkään. Mutta eläkäämme tässä hetkessä ja nauttikaamme lennosta niin asiat hoituu. Turha stressi pois. Muuten vetovoiman laki lisää stressiä, eiks jep :)
VastaaPoistaEiköhän ne asiat ole just niinkuin niiden kuuluukin just nyt olla :) Ei se tietenkään pois sulje etteivät asiat voisi paremmin. Ihmisillä on välillä hassu tapa tehdä tulkintoja toisten kokemuksista, mutta kukaan tuskin meistä osaa lukea kenenkään ajatuksia tai kokemuksia. Onnellisuudestakin on niin monenlaista mielikuvaa, onko onnellisuus ainaista hypetystä, vai voiko onnellisuus olla aitoa kokemista, jossa voi rakkaudella kokea kaiken muunkin? Ja varmasti se voi olla kaikkea muutakin siltä väliltä. :)
VastaaPoistaKiitos Eevi, olen tosi kiitollinen, että saan sinulta vastauksia :) Näin asioita oivaltaa itsekkin! Olen samaa mieltä, kaikki on just niinku pitää ja kaikki ajallaan. Ja ihminenhän on peili ja näin peilaa omia kokemuksiaan toisen oloihin, eiks jep? Siksi joku, jolla on jokin olotila tai ongelma omassa elämässä saattaa imaista toisten fiilikset siihen mukaan. Vaikka toinen puhuisi ihan eri asiasta. Niin tässäkin kävi. Lisäksi informaation paljous imee keskittymiskykyä ja ei jakseta lukea juttuja kokonaan ja ajatuksella, vaan poimitaan sieltä ne asiat, jotka kolahtaa itseen. Toi Sun tänpäivänen kirjoitus oli taas niin oiva! Ruusut hanuriin ;) Ja todellakin se ettei o suu pepsodentti hymyllä jatkuvasti, ei tarkoita sitä, etteikö olisi onnellinen :) Kiitos Eevi, olen onnellinen kun saan lukea viisaita sanojasi.
VastaaPoistaKiitos itselles kommenteista, jatketaan :)
VastaaPoista