Viimeiset puoli vuotta olen ollut visusti hiljaa unelmista, ja jopa tapellut niistä vastaan. Ihan kuin olisi jotenkin väärin haluta jotain. Miten ajatuksissa voi mikään olla väärin ? Olen tutkinut mitä eroa on pelkohaluamisella ja haluamisella. On tullut edelleen välillä toimittua pelosta käsin, yhä enemmän siitä halusta, joka ei oikeastaan ole edes halua vaan jonkunlaisen flown mukana kulkemista, ilman henkilökohtsaisuutta. Säikähdin jopa sitä miten paljon elämästä jää pois, jos lakkaan toimimasta pelko motiivina. Pelkon kun tuntuisi pyörittävän ihmisen mieltä melkoisen tehokaasti, vaikka se joskus naamioituisikin ulospäin niin positiivisiin ja menestyneisiin saappaisiin. Kenellä on ihan oikeasti rehellisesti hajua mitä täällä tapahtuu? Voiko joku käsi sydämmellä sanoa kontrolloivansa elämää?
Olin luullut että pystyn, ja koitin pitää ohjaksia käsissäni niin työn, ihmissuhteiden kuin kaiken minkä suinkaan keksin suhteen. Kun kaikki se joka on /oli valhetta rupesi putoamaan pois, aikaa tuli ja paljon.
Kun kaikki pelosta lähtevä ropisee, ja haihtuu - muuttuu mahdottomammaksi jauhaa paskaa ja hymistä.
Sitä tulee paljon paljon rehellisemmäksi. Pelko on kuintenkin hyvin aseistautunut vastustaja , joka taitaa mm. syyllistämisen, vertailun, huolet tulevasta ja leimaamisen menneisyyden mukaan. Pelko koittaa rajoittaa. Pelolla on tietty käsitys mikä on mahdollista, mikä ei. Rakkaus ja vapaus ei tunne rajoja.
Rakkauteen ei tarvitse uskoa, se on on jotain joka vaan on.
Se ei tarvitse ehtoja, se on vapaa ennakkokäsityksistä. Kyse ei ole siitä mitä voin joltakin saada, mitä jonkun pitäisi minulle antaa tai tehdä jotta seuraisi rakkautta. Vapaa rakkaus ei ole syy- ja seuraus suhteiden summaa. Se on <3.
Pelkoa oli kerennyt tähän keho-mieli systeemiin kertyä melkoisen paljon, ja sitä onkin nyt päästetty ulos ja kunnolla. Ilman nimeämistä. Mieli haluaisi "tietää" ja löytää syitä mistä mikäkin johtuu, mutta sen sijaan että spekuloisi turhaan menneitä, voikin viimein kokea vapaasti- vaikka ei olisi hajuakaan mistä nyt on kyse. Yksi asia on varmaa- tunne vaihtuu taas seuraavaan. Kun viimein uskaltaa myöntää itselleenkin miten vähän tietää ja miten paljon on toiminut kuin suoja kilpien takaa tiedostamaton raskas haarniska poistuu yltä. Silmät on auki, sydän on auki. Toisella hetkellä on sumeampaa. Ei ole mitään tilaa mitä saavuttaa, mitään mihin ripustautua kiinni, eikä mitään varsinkaan kannata työntää pois.
Nyt uskallan taas unelmoida, pelkäämättä että kyseessä olisi pelon luoma unelma.
Itseasiassa unelmointi on liian ylitsepursuileva sana, koska loppu peleissä unelmillakaan ei ole sen suurempaa merkitystä. Suunta on asetettu. Tämä tuntuu kaikin tavoin hyvältä ja hauskalta, ilman mitään syytä. Se ei ehkä ole järkevintä, mutta who cares. Mikä nyt järkevää muutenkaan on? Ja kenen mielestä?
Olin hetken kuin jumissa ja pysähdyksissä, en oikein tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu ( ihan kun se olisi asia joka on tiedettävissä..), ja se oli hämmentävää. Olinhan aina menneessä omannut a,b, ja c vaihtoehdot skenaarioineen. Nyt olinkin vain, ja tiesin vain sen miten mahdottomalta tuntui tehdä mitään pelosta. Kun päästi irti ajatuksesta tehdä jotain/olla jotain/ saada aikaan jotain, alkoi tapahtua.
Jossain päin kehoa alkoi kuplimaan into, sellainen into joka ei voi lähteä mistään muusta kuin elämästä itsestään. Se on se flow, jossa asiat vaan alkavat tapahtua, omalla painollaan. Usein hitaammin kuin mieli haluaisi, mutta mieli nyt ei kovin fiksu isäntä olekkaan. Työkaluna se on kyllä verraton.
Unelmointi on ihanaa, kai sen voi myöntää ;) Jotain vieläkin täyteläisempää ja aidompaa on kuitenkin juuri tässä ja nyt. Enää en astu unelmien ansaan, uskoen että niiden toteutuessa joku asia olisi jotenkin paremmin. Itse asiassa mikään ei voi todellisuudessa olla paremmin kuin juuri nyt. Mielikuvissa ja uskomuksissa kaikki voi tietysti jossain muualla olla jotenkin eheämpää mutta haaste on vastassa jos näitä mielikuvia rupeaa pitämään tosina. Joiltakin puuttuu vielä tarvittava rohkeus alkaa todella toimimaan unelmien eteen. What are you waiting for? Mikään ei ole parempi aika kuin nyt, tehdä edes jotain pientä. Tee sitä mikä on hauskaa, minkä ajattelukin saa vatsan pohjassasi kouraisemaan! Mutta tiedä että vaikka se onkin paradoksi - se ei tee sinua onnelliseksi. Onni ja ilo voi olla jo nyt.
Fiilistele ja unelmoi mielessä, elä tässä ja nyt.
Kumpi on todellisempaa :) ?
Onnellisuudesta ja unelmista järjestämme ihanan esikois kirjailija Jennyn kanssa koulutuksen huhtikuussa , käy tsekkaamassa lisää: http://www.henkinenhyvinvointi.fi/?th_events=onnellisuus-ja-unelmat
Jennyn vastaisku ankeudelle blogia voi lukea täältä: http://www.jennyhenriksson.com/blog/
p.s Jippikay jei! Allekirjoittanut lähtee lämpöön maanantaina, nachos muchos portugalees! Ja ei , se ei tee minusta yhtään onnellisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti