Elossa

Sanotaan että olemme kaikki puhdasta elämän energiaa, rakkautta. Samaa luomisvoimaa, kuin vaikka se joka saa kukan kasvamaan. Tämän ns. puhtaan sielun päälle kuitenkin lähdemme jo lapsesta alkane luomaan erilaista suoja kuorta, kerroksineen.  Tulkitsemme, opimme, havainnoimme maailmaa. Teemme ehkä tulkintoja ettemme kelpaisikaan, ei saisi näyttää tunteitaan, miten pitää käyttyä ja niin edelleen. Kaikki nämä asiat eivät siis ole mitään muuta kuin tulkintoja, kuvitelmaa. Mutta emme sitä lapsena ymmärrä.

Tämä kuori tulee kuvitteelliseksi suojaksemme ja turvaksemme, ja muuttaa myös sitä miten koemme itsemme, miten tunnemme ja käyttäydymme. Ja se on pelkkkää mielikuvitus leikkiä.
Muutosvalmentajalla on tietoisuudesta ja tajunnasta selkeyttävä teksi sivuillaan juuri julkaistuna.

Kun on ehkä miettinyt kysymystä" kuka olen", vastaus löytyy näiden kuorien alta. Silloin uskon itse että olen en mitään ja kaikki. Kuoret luovat illuusiota ja erillisyyden tunnetta. Jos ja kun elämässä kohtaamme “taitekohtia” eli parhaimpia mahdollisia hetkiä oppia, riisua turhia turvajärjestelmiä, olemme taas enemmän kotonamme, vapaampia.

Näin ei tietenkään käy kaikille, vaan halutakseen “riisua kuorensa” on haluttava olla täysin vapaa niistä. Ja se voi joskus olla ehkä pelottavaakin. Se on syy miksi kirjoitan nyt tätä. 

Haluan tulla tietoiseksi "kerroksistani". Luotan, että ne tulevat tietoisuuteeni oikeaan aikaan, kun olen itse rehellinen itselleni ja valmis ottamaan opit vastaan.

Katsoin Matrix Reloaded leffan eilen. Siinä sanottiin niin hyvin... " Jokainen on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ai mistä tiedän? Siitä että olemme elossa"

Kaikkea ei tarvitse eikä edes voi tietoisesti ymmärtää. Maailma näyttää juuri siltä, miltä oma sielunmaisema näyttää. Näkeekö tumman pilvet, vai niiden kultaiset reunat? Kirkuuko lokit, vai nauravatko ne kanssasi yhdessä? 

Minulla oli/ on niinkin kauniisti naamioitu kuori tai turvamekanismi, kuin yltiöpäinen treenaaminen. Tämä on ollut helppoa kätkeä “ hyvyydensä vuoksi”. Olen jollain tasolla kyllä tiedostanut, että suhtautumiseni on niin sanotusti vähän överi, mutta en ole halunnut nähdä koko totuutta.

Tässä on paradoksaalista se, että kyllähän treenaamisesta ja terveyden ylläpidosta tulee hyvä olo, ja yleisesti ottaen saamme siitä hyvää energiaa, niin siis minäkin. Treenaaminen tulee edelleen varmasti tekemään minulle hyvää, mutta nyt ei olekkaan kyse siitä. Vaan siitä miten olen suhtautunut siihen.Tämä on minun sellanen "big issue". Asia jonka olen löytänyt edestäni jo usemman kerran. Jokaisella kierroksella se on ikäänkuin muuttunut. Nyt tuntuu että vikoja kierroksia tämän kanssa vedellään, mutta mitäs minä poloinen tietäisin varmaksi :)

 NLP:n yksi perusperjaatteista on , että jokaiseen käyttäytymiseen on olemassa joku positiivinen aie. Olen jo aiemmin tuuminut, toista kertaa treenattuani itseni ylikuntoon, että miksi teen niin? Olen tiennyt että olisin jopa paremmassa kunnossa, jos malttaisin liikkua vähemmän. Olisin terveempi ja kehittyisin paremmin, jos pitäisin lepopäivät.Miksi toimin kaikkia omia oppejani vastaan? En ikimaailmassa olisi kenellekkään asiakkaalleni ehdottanut tai pitänyt fiksuna moista toimintaa.Mitä oloa tiedostamattani tuolla käyttäytymisellä hain?

Tunnetta että olen vahva. Tunnetta että hallitsen itseäni.

Totuus on, että en tarvitse liikuntaa, enkä mitään muutakaan toimintaa, voidakseni tuntea noita asioita. Ja toisaalta, voinko loppupeleissä hallita elämää? En. Olenko aina vahva ja tarvitseeko edes olla?

Voin nauttia liikkumisesta ilman noitakin alitajuisia toiveita. Aivot oppivat mm. yleistämällä. Olin luonut mielleyhtymiä siitä että Kun liikun -> olen elossa, vahva  ja hallitsisin elämää.

Syy ja seuraus.

Taas kerran, elämä tuo ne opit , jotka on saatava. Minä sairastelin, ja sairastelin. Elämä pakotti minut pysähtymään. Aluksi taistelin vastaan. Treenasin puolikuntoisena -> tulin heti kipeämmäksi ja sairaammaksi. En voinut kuin päästää irti, ja ajatella että " fuck it". Mitä hyvää tästä seuraa? Ja hyväähän seurasi. Mistä tiedän sen?

Siitä että olen vieläkin elossa.