- Deepak Chopra
Sanotaan että on vain kaksi tunnetta, Pelko ja Rakkaus. Kaikki muut tunteet ovat näiden tunteiden “ala-lajeja”. Viha ja kateus kumpuavat vain pelosta. Rakkaudesta taas kumpuavat mm. ymmärrys, ilo, tasapaino. Kumpaa tunnetta palvelet milloinkin? Muistan saavani itse joskus paljon vain kysyessäni itseltäni “ puhuuko nyt pelko vai rakkaus?” Egoni joskus vähätteli itseäni ja muitakin, loukkaantui, epäili, oli kateellinen. Pelko puhui kauttani. Kun opin huomaamaan, että kyseessä on vain oma pelkoni, siitä etten kelpaa, siitä etten riitä, osasin tuoda pelon valoon ja nähdä kunkin tilanteen rakkauden silmin. Tällöin on mahdotonta tuntea enää vaikkapa katkeruutta.
En JUURIKAAN enää mieti mitä muut minusta ajattelevat. Tiedän etten voi lukea kenenkään ajatuksia enkä tehdä niistä mitään tulkintoja.
Huomaan kuitenkin, että minulla on/ on ollut vielä tarvetta miellyttää muita. Tähän tapaan olen tottunut samalla lailla kuin siihen että kasvoissani on nenä. En ole juuri edes huomannut sitä.En tarkoita miellyttämisellä takapuolen lipomista, vaan enempi sitä että otan helposti roolin jossa viihdytän toista tai muita. Tämä on muuttunut paljon jo viimevuosina. Jos minulla ei ole mitään sanottavaa, en enää useimmiten "höpise turhia" vain välttääkseni hiljaisuutta.Ehkä takana on ollut pelko etten riittäisi ja kelpaisi, tai että minut hylätään tms. Pelko näkee asiat eri lasien läpi, kuin rakkaus.
Olen kokenut olevani aito oma itseni, mutta luulen että irtipäästämällä piiloutuneesta tarpeesta miellyttää ja uskaltamalla niin sanotusti olla vähemmän, olen kuitenkin enemmän oma itseni. Tervetuloa esiin sieltä :) Kuvittelin aiemmin että omaan melko paljon ns. henkistä munaa, mutta huomasinkin etä osaan kyllä olla myös melkoinen velli housu :)
Jos reagoimme elämässä äkkiä erilaisin tuntemuksin, kuten vaikka ärtymyksenä, kiukulla, masennuksella tai millä tahansa tunteella joka ei tunnu olevan omissa käsissämme, päästämme ulos ikäänkuin sisäänkertynyttä tunnekuonaamme.
Appelssiinista tulee puristaessa appelissiinimehua. Ihmisestä tulee “ puristaessa” sitä- mitä sisällä on.
Jos sisällä on kätkettyä vihaa tai pelkoa, sisältä tulee juuri sitä. Tämä ei tietenkään anna oikeutta toimia tai käyttäytyä tunteen vallassa, mutta tunteessa itsessään ei ole mitään pahaa.
Enemmänkin, on hienoa että se tulee ulos ja koetaan.
Kun annat tunteelle luvan tulla, mutta et itsesi toimia sen vallassa, teet itsellesi palveluksen. Voit esimerkiski hengittää syvään ja kiittää mielessäsi siitä että olet nyt rohkea, kun annat itsesi tuntea tuon tunteen ja kohta mennä pois.
Reagoimisesta harvoin seuraa mitään hyvää, toisinkuin proaktiivisuudesta.
Myöhemmin voisin kirjoitella tunteiden viestien “kuulemista”. Turha analysointi ei auta ketään, huomaa vain tunne ja anna sen lipua pois. Viha, pelko ja muut ns. “negatiiviset tunteet” ovat kaikkea muuta kuin negatiivisia. Tunne saa arvon ainoastaan sinun määritelmästäsi.Kaikki mikä alkaa , myös päättyy. Jotain tunteita koetaan vain niinkin yksinkertaisesta syystä kuin tottumuksesta.Minä esim. olin joskus lähinnä tottunut stressaamaan. Tällöin monet mm. Nlp ja hypnoosi keinot voivat olla erittäin vapauttavia.
Suomessa ja länsimaissa yleensäkkin ollaan varsin hissukoita ja hävetään tunteiden näyttämistä. On “tietty etiketti” jonka mukaan mennään.
Onneksi yhä useammissa perheissä kaikille tunteille annetaan lupa kokea ( huom. Ei toimia niiden vallassa), tällöin ei synny niin paljon syy-seuraus suhteita taikka tunteiden luokittelua mielessämmä “ huonoksi” tai “hyväksi”.
Esim. Lasta ei tarvitse heti hyssyttää itkusta hiljenemään, vaan antaa lapsen tuntea tuo tunne, ja sen jälkeen tunteen mennä pois.
Jos lapsi vaikka ikävöi vanhempiaan päiväkodissa, sen voi määritellä hyväksi asiaksi mielummin kuin “ kyllä ne kohta tulevat sut hakemaan” josta seuraa lapselle helposti mielleyhtymä että helpotus tulee ulkopuolelta.
Vihan ja pettymyksen voi tuntea pois. YHDESSÄKÄÄN tunteessa ei ole mitään pahaa tai väärää. Ainoastaan teot ja sanat joita ihmiset joskus tunteidensa vallassa tekevät voivat olla pahoja.
Siksi on hyvä osata tietää myös miten voi palauttaa itsensä luontaiseen hyvän olon tilaan, miten voi rentoutua ja tuntea rauhaa missä hetkessä hyvänsä.
On hyvä olla hereillä, ettei luo uusia “ kuoria” ja “naamioita” suojakseen. Anna itsesi tuntea kaikki tunteet ja huomata miten eheydyt, miten eheä olet sisimmissäsi kokoajan ollutkin. Muista myös että jokaisella tunteella jonka ehkä olit negatiiviseksi määritellyt on ollut positiivinen aie. Suojella sinua. Enää et tarvitse suojia yllesi.
Muutokset olossa voi olla salaman nopeita.
Kokeile vapaasti, jos joskus huomaat epäröiväsi, olevasi peloissasi tai jotain muuta, kysy vaan itseltäsi mielessä " Miten rakkaus näkisi tämän tilanteen/ ajatuksen/ yms."?
Kun riisuutuu kuorestaan, se tarina jota itsestäsi kertoi ei pidä paikkaansa. Kukaan ei ole huono matikassa, ei ole empaattinen, ei ole masentunut, ei ole stressaantunut, ei ole taitava. Sinä vain olet, etkä tarvitse mitään määritelmiä itsestäsi. Uskallat, ja on hyvä olla ei mitään- ja samalla kaikki.
Ymmärrät että olet henkinen olento, opettelemassa ihmisyyttä.
Ymmärtää, ettei tarvitse määritelmiä itsestään ollakseen elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti