Aatteet ne pukee vaatteet

Todellisuus itsessään on ehjä ja täydellinen. Joka kerta jos annamme tunteidemme viedä meitä, lisäämme todellisuuteen jotain. Omia uskomuksiamme mm. siitä miten asioiden pitäisi olla,tai mikä voisi olla paremmin ja niin edelleen. Silloin koemme todellisuuden väritettynä.

Eilen illalla aloin nauramaan sille että ihmiset käyttävät vaatteita!
Ajattele nyt, joskus vuosisatoja sitten joku on vain päättänyt että "ihmisten kuuluu käyttää vaatteita" ja näinhän me sitten teemme. En siis todellakaan pidä vaatteita turhina, mutta vaatteiden käyttö on mielestäni vain yksi iso ihmiskunnan luoma uskomus ja ehdollistuma. " Tehdään näin koska on aina tehty". Ja todellakin aion käyttää vaatteita jatkossakin :) 

Intiassa koira on herkkuruokaa, Suomessa ajatus koiran syömisestä kuvottaa. Hindut taas eivät koske nautaan , me taas syömme sitä mielellämme.Missä on taas oikea ja väärä? Ei niitä ole. Nämä on täysin keksittyjä asioita. 

Kävin joku aika sitten keskustelua itseni kanssa, sillä jostain syystä olin huolissani että koulutanhan ja valmennanhan varmasti arvojeni mukaan. Tarkotain tällä sitä että en halua myöskään " syventää ihmisen positiivista unimaailmaa", vaikka joskus valmennuksissa tulee mm. negatiivisten uskomusten tilalle ns. asennettua positiivisia. Joskus tämä on ehkä tarpeen. Hyppy vaikkapa surkeasta itse tunnosta " totuuteen" voi olla aika radikaali ilman vaihetta siitä että kokee ns. positiivisen hypen. Ei se väärin ole, ollenkaan. Eikä siitäkään tule pyrkiä pois, mielummin elää ja antaa elämän näyttää milloin siitä on aika irrottaa. Aiemmin huolin että saanhan varmasti annettua asiakkaille tarvittavaa ymmärrystä ja osaamista. Mikä oli motiivina? Pelko tietenkin. Ajatella jos olisin " huono" siinä mitä teen? Entä jos ärsytän jotain? Olenko liian jotain? Saathan varmasti kokea hyvää oloa? 

Nyt ymmärrän, että ensinnäkin voin vain tarjota ihmisille kokemuksia. Jos joku ärsyyntyy, se voi olla hänelle mahtava kokemus. Mitä tekemistä " minulla" on missään työssäni? En ole siellä jeesustelemassa omien taitojeni kanssa. Mitä vapautuneempi olen siitä että " täytyy saada tuloksia" , sen paremmin jokainen koulutus menee. Tai ei ehkä paremmin, vaan niinkuin kuuluu mennä :) 

Mietin kuinka opin tunnistamaan mitä kukin tarvitsee. Tarjoanko uutta uskomusta vai uskomusta ettei ole uskomusta? Voi vähänkuin valita, totuus joka ei aina ole todellakaan kiva taikka ihana, tai sitten se että optimoi ja tekee unesta parempaa. Oivalsin , että arvoni ovat vain suuria ja isoja uskomuksia nekin. 

Arvot perustuvat johonkin jotka ovat minuun syvästi juurtuneita mm. kasvatuksen, kulttuurin ja kokemusten myötä. Näin meillä kaikilla. Arvoni ovat kuitenkin vain " mielestäni" hyviä. Eivät totuus. Mieleni luoma määritelmä jostain joka on hyvää. 

Opi tutkimaan omien ajatuksiesi ja kokemuksiesi luonnetta, ja kysy aina välillä, mistä tiedän tämän? 

Alla vielä harjoitus hulisevalle mielelle, jos haluat kokeilla:

Voit tehdä tämän joko meditoiden tai aktiivisesti läsnäollen, esimerkiksi lähteä kävelylle ja keskittyä samalla seuraaviin ohjeisiin.

1. Istu siis alas tai puuhaile normaalisti. Luonnostaankin jos olet kävelyllä, pidät silmät samalla auki.
   
2. Hengitä muutaman kerran tietoisesti syvään. Ota nenän kautta pitkään happea, laske rauhassa neljään. Pidätä hengitystä pieni hetki, ja puhalla suun kautta rauhassa ulos, laskien samalla mielessä neljään. Toista tätä muutaman kerran.
   
3. Huomaa hiljaisuus mielessä. Se kestää ehkä muutaman sekunnin, kunnes tulee joku ajatus. Huomaa siis se tyhjä tila ajatusten välissä.
   
4. Varsinkin jos teet tälläistä ensimmäistä kertaa mieli on luultavasti kovinkin aktiivinen ja ajatuksia paljon. Se ei haittaa ollenkaan. Huomaa vain ajatus, mutta älä tartu siihen. Älä siis lähde ajatus mukaan.
   
5. Aina kun huomaat ajatuksen sano mielessäsi ” Plop, tuo oli vain ajatus”. Ja huomaa taas hiljaisuus ajatuseten välillä. Kohta tulee taas joku ajatus. Tee taas sama ” Plop tuo oli vain ajatus”.
   
6. Tauko ajatusten välillä pitenee ja olet yhä paremmassa yhteydessä sinussa olevaan viisauteen ja teet tilaa elämälle sekä kokemiselle liian ajattelun sijaan.

Huom! Mitään ajatusta ei ole tarkoitus määritellä ” Hyväksi tai huonoksi”. Nyt juuri, sinun ei tarvitse tarttua yhteenkään ajatukseen, muutenkuin ” Plop”- tekniikalla.

7. Ensimmäisillä kerroilla voit tehdä tätä 5-10min. Mitä enempi harjoittelet , sen helpommaksi ja vapaammaksi olokin tulee. Voit tarpeen mukaan lisätä huumoria nauramalla lempeästi näille ajatuksille.
   
8. Voit olla melkein varma, että jossain vaiheessa mieli heittää ajatuksen ” Tämä on aivan typerää ja vaikeaa”. Hymyile sillekkin ajatukselle lempeästi ja jatka silti.
   
9. Voit harjoitella tätä pidempiäkin aikoja. Tulet huomaamaan että sinun on yhä helpompi on yleensäkkin olla läsnä, siellä missä oletkin. Tällöin et toimi vain automaatio ohjauksella.