Olen täysin samaa mieltä siitä, että mistä asiasta ikinä luommekaan tietynlaisen mielikuvan , se vie meitä kauemmaksi todellisuudesta. Kun olen eläkkeellä, sitten kun olen tullut lomalta, jne.
Näitä mielikuvia luomme usein täysin tiedostamattamme.
Muistan päivän, kuin tajusin miten paljon päässäni vilisi mielikuvia , itsestäni, elämästä, muista ja vaikka mistä. Ja kaikki puhdasta kuravelliä ja omia pääni luomuksia :) Olo oli melko huvittunut.
Muun muassa näillä mielikuvilla luomme kokemusmaailmamme, sen mitä pidämme "totena".
Aivot luovat kokemuksemme 5 aistimme avulla, ja tiedon prosessointi vaiheessa ne mm. poisjättävät, yleistävät ja vääristävät tietoa. HUIMASTI. Se on osittain tarpeellista ja aivomme tekevät näin mm. suojellaksemme meitä ja mahdollistamalla oppimisen. Tietoisuus kestää kerralla sen, mitä se todellisuudesta voi hyväksyä.
Aivot ovat siitä jännät, että ne ottavat kaikenkirjaimellisesti. Jos ajattelet " Epäonnistun aina" - ovat aivot yleistäneet asian ehkä muutamasta epäonnistumisesta. Ja mitä ihmettä on edes epäonnistuminen?
Sekin on vain keksintö. Pettymys vaatii suunnittelua. Olen lukuisia kertoja alitahuisesti luonut kuvia "miten asioiden pitäisi olla tai mennä" ja jos ne ovat menneet toisin, olen pettynyt. Simsalabim, neiti on juuri suunnitellut jo etukäteen oman pettymisensä!
Voisiko luopua niistä asioista joita etukäteen kuvittelee, ja antaa asioiden tulla sellaisenaan?
Minua ajatus joskus pelotti, ja todellisuudessa pelottaa vieläkin vähän.Entä jos en kontrolloikkaan?
Entä jos, entä jos? Ja tervetuloa pelko taas mukaan keskusteluun, kuulen viestisi mielelläni.
Sitä vastaan taistelemiseen en vaan jaksa käyttää aikaani.
Pelko tuntuu olevan motiivina lähes jokaisella mm. kohtaamallani asiakkaallakin, ja se jos joku on inhimillistä.
Joku jännittää esiintymistä. Kun kyselee tarkemmin, löytyy että henkilö pelkää sitä että jos epäonnistuu, niin tuntisi häpeää. Häpeässä pahinta on taas se, että muutkin ihmiset lähellä häpeäisivät ja jäisi yksin.
Mikä on pahinta yksinolossa? Jännää on, että moni meistä eniten pelkää kuolemaa, tiedosti sitä tai ei. Yksinolo ja erillisyys usein yhdistetään jonkunlaiseen kuolemaan.
Sen lisäksi että henkilö on luonut pelkonsa niin mielikuvillaan, sisäisellä keskustelullaan ja tuntemuksillaan, hänellä on "motiivina" se ettei jäisi yksin. Mieli luo mitä ihmeellisempiä juttuja.
Minkä takia on tärkeää että pelkäät? Mitä osaa suojelet itsessäsi? Mitä koitat välttää tapahtumasta?
Jokaisen henkilön prosessointi on tietysti erilaista, ja sen vuoksi "purkaminenkin" on erilaista.
Jokaisella meillä on valinta, ja vapaa tahto. On kuitenkaan turha kuvitella, että tätä elämää voisi jollain tavalla hallita. Vaikka miten hinkkaisi positiivisia mielikuvia ja ajatuksia, ihan mitä tahansa voi tapahtua.Vaikka miten manifestoisi ja hokisi mantroja, mitä tahansa voi tapahtua.Ajatuksiin voi tiettyyn pisteeseen vaikuttaa. Niiden sisältöönkin ( mutta tarvitseeko?), mutta ennen kaikkea miten niihin suhtautuu. Siihen sinulla on vapaus ja valinta jonka voit joka hetki tehdä. Hyväksynkö sen mikä on, vain taistelenko vastaan?
Joka siihen leikkiin lähtee, että haluaa totuuden alastomana, niin leikin kestäköön :) Itse olen nöyrtynyt niin monet kerrat omille kuvitelmieni ja uskomusteni edessä. On vapauttavaa nähdä ns. varjonsa myös.
Minun todellisuus pitelee vielä joistan rääsyistä kiinni, ja se on ihan ok se. Minulla ei ole mitään, mitä voisin just nyt haluta enemmän, kuin tätä hetkeä joka on käsillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti