Tarkoituksesta jeesustelua

Elämme aikaa jossa moni kyllä tietää että on turha kuvitella että mikään väline, vempain, auto taikka etelänloma tekisi  onnelliseksi. Ole onnellinen ensin, niin tiedät että osaat nauttia kaikesta mitä ikinä haluatkaan saavuttaa. Usein se " saavuttaminen" kuitenkin käy sitten, kun sillä mielessä ei ole enää juurikaan merkitystä. Mieli ei ole kiinnittynyt saamiseen tai kokemiseen. Se on paradoksaalista..

Minulle tuli kerran asiakas, jolla oli tavoitteena tienata 100 000€ 2:kk aikana. Tässä tavoitteessa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta huomasin asiakkaasta että tavoitteen ajattelu sai hänet lähinnä stressaamaan ja ahdistumaan. Tavoite ei vaikuttanut siltä, että herra olisi voinut nauttia matkasta kohti tavoitettaan, joka on yksi tärkeimpiä asioita unelma elämässä. Pyysin tätä miestä leikkimään, et PIM annoin hänelle juuri 100 000 €. Mitä hänellä on? Miltä se tuntuu?

Hän mietti hetken ja vastasi : Turvalliselta ja vapaalta.

Hän oli naamioinut tietyn rahasumman tavoitteekseen, vaikka aidosti hän kaipasi turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus on tunne jota voimme kokea koska tahansa. Tässä hetkessä on käytännössä kaikki aina hyvin. Turvattomuuden tunne tulee lähinnä illuusioista , joita olemme jotkut erityisen taitavia päässämme pyörittämään. Tämäkin mies oli pyöritellyt mielessään kauhu skenaariot joissa tapahtui “ se kaikista pahin”.  

Hän ymmärsi myös, että hänen kuvitelmansa olivat juuri niitä itseään, kuvitelmia.

Muistan mikä joskus esti minua aloittamasta toteuttaa unelmiani. Ajatukset siitä että en onnistuisikaan, tai pärjäisi.
On hyvä, että asioita miettii monelta perspektiivistä, jotta voi jo etukäteen jo löytää ratkaisut miten toimii jos tarpeen tulee. Mutta en ymmärtänyt sitä. Kunnes olin niin täynnä selittelyjä päässäni, joita en itsekkään voinut uskoa enää. Aloin mielessäni “vitt*ilemaan  peloilleni“.

Tajusin, että sen mitä pahimmillani kuvittelin tapahtuvan ei  edes voisi olla kamalaa.

Näin ajatteluni  ja sisäinen keskusteluni suunilleen meni  ennen kun oivalsin.

“ Mikä siinä nyt olisi pahinta jos oikeesti epäonnistuisin?”

“ No varmaan se että olisin rahaton ja persaukinen, en pystyisi maksamaan asuntolainaa ja joutuisin johonkin velkakierteeseen”

“ Mikä siinä on pelottavinta?”

“ No olisin joku koditon spurgu ja syrjäytyisin”

“ Ehkä mä nyt vähän yliammaun näitä pelkojani”

“Nii eli kerro nyt mikä on pahinta mitä voi käydä, REALISTISESTI”

“ No että epäonnistun, en tienaa rahaa ja joutuisin palaamaan vanhaan työhön”

“ Sullahan on säästöjä niin että pärjäät vaikka 6kk ilman pennin pyörylää”

“ Enhän mä osaa kaikkea mitä mun olis hyvä osata, kirjanpito ja kaikki”

“ Jäätkö nyt jumaliste ruikuttaan sitä, ota hyvä ihminen selvää ja  x ja x on luvannut opettaa sua!”

“ Kai mä voin  oppia, mutta mä joudun kuitenkin johonkin vaikeuksiin kun en ole tarpeeks järjestelmällinen”

“Mitä sä määrittelet siinä itteäs yhtään mikskään kun et ole edes kokeillut, Mikä on pahinta mitä voi tapahtua”

Pitkä harvinainen hiljaisuus päässäni.

“ No että mä joutusin pyytämään apua.Että mä olisin muiden silmissä naiivi kun aloin uskomaan itteeni”.

Vielä pidempi hiljaisuus.

“ Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee!”

“Jos avunpyytäminen on pahinta, niin ei se kyllä kovin paha ole…mähän joutuisin myöntämään itselleni että olen vaan ihminen”.

On olemassa todellisia ongelmia, kuten vaikka silloin jos olet palavassa talossa tai leijona jahtaa sinua. Silloin olet pulassa.

Sitten on ne haasteet, joita olet ehkä kuvitellut. Mikään niistä ei todellinen. Sinulla on vain suhtautumisesi siihen, miten haluat nuo asiat nähdä. Ja tiedän, että joskus on helpompaa olla uhri ja voivotella sitä että “ kyllähän mina muutenkun” tai “ tuo nyt on luonnostaan hyvä” tai “ tuolla on enemmän rahaa ja itsevarmuutta” ja niin edelleen. Paskanmarjat. Me synnymme tänne kaikki samoin resurssein. On totta että monellakin on vaikkapa kauniimpi lauluääni kuin minulla, mutta jos oikeasti haluan oppia laulamaan, voin oppia. Mitä ne henkilöt tekevät jotka menestyvät henkisesti, ja elävät unelmaansa? Kukaan täällä ei ole syntynyt sen oikeamman tähden alla.

Yksi ongelma tänä päivänä on että ei olla valmiita työskentelemään unelmiensa eteen.  Haluaisimme että saisimme kaiken heti. Ihminen on yllättävän laiska ja mukavuudenhaluinen, näin yleistäen. Ja ei, en tarkoita että unelmiensa eläminen on jotain taistelua tai ponnisteluja vaativaa. Se ei ole. Kun ALOITAT. Kun otat unelmasi ja elämäsi omalle vastuullesi, opit kyllä. Unelmien elämä on prosessi! Moni ihminen sanoo että haluaa esim. Taloudellisen turvallisuuden. Mutta mieti, milloin voit sanoa että olet saavuttanut sen? Sehän on prosessi, elää nyt ja vielä 10 ja 20 vuodenkin päästä kokien turvaa.
Välillä taas voi olla hyvä kysyä, että ovatko unelmani omiani? Vai jotain jota olen oppinut kuvittelemaan haluamani. Näyttäisi siltä, että meidän tulee oivaltaa voivamme tehdä unelmamme todeksi ja elää niitä, SEKÄ huomata että ei se tuonutkaan mitään sen kummempaa. Suhde unelmaan muuttuu.

Tällä hetkellä en oikeen tiedä mikä on suhteeni unelmiin. Haluan kyllä elämässä asioita, mutta enemmänkin tutkailen uteliaasti ajatuksiani haluamisesta. Mitä oikein kuvittelen saavani? Mielen ominaisuus on menneessä tai tulevassa. Miksi voisin jossain muualla kuin nyt olla jotenkin kokonaisempi? Tämä ei tarkoita etten tekisi mitään. Pyrin vaan enemmän tekemään asioita jotka tuntuvat oikeilta. 

Jos mietit ns. keskiverto suomalaista, niin harva on miettinyt vaikkapa elämän tarkoitustaan. Eletään, mennään naimisiin, tehdään lapsia ja töitä, kuollaan pois. Eikä siinä ole mitään väärää. Jos henkilö itse kokee valinneensa ja nauttivansa siitä. Englanniksi voisi todeta tähän “ do what you gotta to do”.

Ihmisellä on muitakin perustarpeita kuin happi, ravinteet ja nesteet. Mm. tarve rakastaa, antaa ja vastaan ottaa rakkautta. Sekä tarve tehdä jotain jolla on merkitys. Jotain jolla on tarkoitus.

Tänä päivänä kuitenkin suomalaisistakin valta-osa kokee stressiä, ahdistusta, jay li 60% kansastamme ylipainoisia, terveysongelmien kanssa painiskelevia. Ongelmat ilmaantuvat kun kehomme, mielemme ja sielumme eivät ole tasapainossa. Keholla ei ole muuta keinoa viestiä kuin lähettää erilaisia oireita, olkoon ne sitten ahdistusta tai vatsavaivoja. Ne eivät ole mitään muuta, kuin kehon tapa kertoa : Se mitä nyt teet ei toimi! Tee jotain toisin!

Keep it simple.

Albert Einstein sen jo tiesi: Jos teet samoja asioita, saat samoja lopputuloksia.

Yllättävän moni ei edes tiedä mitä sitten haluaa, taikka mikä on oma merkitys tässä elämässä. Se ei ehkä ole länsimaisessa kulttuurissamme se puhutuin aihe.

Tarvitsemmeko merkitystä ja tarkoitusta elämälle? Mitä tapahtuu, jos sillä ei ole?

Nämä ovat kysymyksiä joihin jokainen voi vastata omassa mielessään.

Viktor Frankl joka on mm. keskitysleireiltä selvinnyt huomasi mm. seuraavaa, vaikka keskitysleireillä olosuhteet olivat samat, ja miten raadolliset hyvänsä, sieltä selvisi hengissä pääasiassa henkilöt, jotka kokivat elämällä ja heillä itsellään olevan tarkoituksen. Jollain se oli ehkä nähdä vielä oma perhe, jollain varmistaa ettei kukaan koskaan joudu kokemaan samaa.

Olen myös tavannut ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua elämälle mitään erikoista tarkoitusta, he elävät , toimivat ja that’s it.

Uskon, että niin kauan kuin me ihmiset ylipäätään haluamme elää tällä planeetalla, niin kauan kuin täällä on nälän hätää ja sotia, on hyvä jos jokainen meistä osaisi nähdä oman osuutensa siihen, että pitää ainakin hyvää huolta itsestään. Se on ensimmäinen ja käytännössä ainoa asia, johon voimme suoraan vaikuttaa, josta voimme itse ottaa vastuun, ilolla. Ei jeesustelua, ei maailman tuskaa. Elämän luonnetta.

Kun itse voi hyvin, se välittyy ympärille. Anna hyvän kiertää. Sillä että hymyilet kassaneidille, saatat aloittaa hyvän, positiivisen kierteen. Kassaneiti siirtää sitä eteenpäin ja asiakkaat vievät hyvää mieltä eteenpäin. Ah miten ihanan naiivi tosi asia.

Olen sitä mieltä, että toinenkin ihminen voi tuoda elämääsi ENEMMÄN iloa, rakkautta , ja kaikkea hyvää, KUN olet itse jo ensin Onnellinen. Minä en aiemmin ollut. Kuvittelin kumppanien tuovan minulle turvaa, kuvittelin, kuvittelin ja kuvittelin. Niinkauan kun , en osannut itse rakastaa itseäni, en osannut kenenkään muunkaan antaa sitä tehdä. Ahdistuin äkkiä suhteissa, ja vaihdoin maisemaa.Vaikutin ehkä ulospäin jotenkin vahvalta, mutta olin kaikkea muuta. Olin karkuri, ja peloissani. Mutta sain joka ainoan opin, minkä tarvitsin. Käytännössä olin kuitenkin vetänyt puoleeni juuri ne “opettajat ja opit” mitkä minun tulikin saada. Ja sillä matkalla tässä edelleen ollaan.